Pieni perunannostokiertue

 

Runoilija Heli Laaksosen Pieni perunannostokiertue on yhden-naisen-runoesitys, joka kiersi maata lokakuussa 2014. Huvin vuoksi suurin osa keikkapaikoista valittiin mukaan siksi, että niiden nimessä on y ja ä. RYMÄTTYLÄ! HYVINKÄÄ! VIHDIN KIRKONKYLÄ! KÄPYLÄ! MYNÄMÄKI! SALON YÄ-RUNOT! PÖYTYÄ! JYVÄSKYLÄ! TURKU! Runoja tuttuja, uusia juttuja ja hassuja tarinoita mukuluuden makeista muistoista ihmisen huikeaan, haikeaan elämänkaareen. Täällä ja fb:ssä ajantasaisia kiertueuutisia. Meil o runoi laareis, sanoi säkeis! Voi ko tulisit mukka! Suosittu kiertue jatkuu Keskikokoisena Perunannostokiertueena uusin paikkakunnin!

 

 

Voik tuattaja enä reippamalt näyttä! Muhkia Hyvinkää-sali häämöttä taustal ja häämöttä siäl myäski Mr. Valo- ja Ääni eli Nippalan Jari-Jukka. Sillon ko hän ei ol Hulin-pulinoi säätelemäs, hän säätä Loirin laului. Ainaki semmone yhtymäkohta o helppo keksi, et kummanka tapaukses ei tartte valokeiloi olla keika aikan kovi ahkerast siirtelemäs. Sattesen keskviikkoaamun aurinkoisin viästi: Hyvinkää tul täytte. Ja niin ko mää taas murhettusin ja mun lempi-Orvokillekkin kirjottelin, et mahtak täst täl kertta tulla mittä.

 Mikä ilo ol hurutella Turust Hyvinkääl, vaik ol märkä asfaltti ja äärmäisen kummalline keskustan asemakaava. Hyvinkää-talo o saarrettu pyäräteil, jalkakäytävil ja ajokialloil ja etenemisesteil. Tua siin sit kuarma sisäl! Flyygelinsoittajaki varma lykkä soittimes katukiveyste ylitte alaovest sisäl. Ko oikkia talonpual ja oikkia ovi ol löytyny, ni päästi vankkoje hissie ja jämäköitten teknikoitte autettavaks eikä elämä ollukka nii vaikkia ko ens näyt.
 

Matkan teko hirastus jo enne saliin pääsemistäkä, ko ko ihan pihapiiris tul nii sulonen pikkune monitoimikaivinkone-traktorajopeli. Ja liuta tyämiähi värkkämäs jotta valtavan kiinostava. Mun keikkapaniikki ol jälles niin pahal tolal, et oli suur houkutus vetästä neonoranssi takki pääl, napata lappio kätte ja sulauttu tyämiäste sekka muin miähin sorakasoi siirtelemä. Poja! Mist mää saan kaiva! Mitä vaan ko ei joutuis laval! Vilkuttelin kaivurmiästen kans, mut mukka en päässy. Ei auta muu ko kisko lausumahame pääl ja laitta ittes alttiks ihmiste ette.

Onneks aulan akkunast näkys tyämaa. Nii et ain ko tuli piän hirastukse hetki, mää voisin haalarmiästen puuhi kuikuilla. Tyänaine Jonna pualestas hualehtis lavakattauksest ja kirjamyynnist. Auraviihteen hualehtijaihmine Tiku nappas kameran kans kuvan jos toisenki.

 Hyvinkää-sali o vaikuttavan suuren kokkone: hyllyines ja valkosines seinines see ol ko jääkaapi sisust. Lämmint siäl ol, mut hiuka munt hyys, enneko rupesin tottuma ajatukse, et vaik eile oltti Rymättyläs koulun ruakasalin hämys, ni ei kaik keikkapaikat samalaissi miniatyyrei ol. Hyvinkää-salin o suunnitellu luultavast joku simmone, ketä o ittekki keikoil käyny takahuaneitte ja lämpiöitten maailmas. Joka pualelt pääse joka pualel, senkus ava ove vaa. 



Laval rupes nousema johtoi, lampui, kaiuttimi, perunakorei ja pyykkitelinei. Taustkankkai, kaulaliinoi,  nestuukei, vara-mynthonei. Sit läks soima Jari-Jukan vart vaste säveltämä tivolimusiikki ja maailmanpyäränpyärittäjä astus laval. Täl kertta sen pestin otti vasta Hyvinkää-salin legendaarine Margit. Kiitos!l

Ja lopuks verhojen takka astu ihmiste ilmoil yks runonkirjottajaki.

Ensmäsel keikal mul meni Rymättyläs kauhian pitkäks löpinät, ko en ollu osannu arvioitta tarkka, et kuin kaua mikäki runo-pyäräytys-sattumus kestä. Nyy toisel keikal keskittysin oikke erityiseste lyhentämä juttujan - ja puhusin viäl kauemi! Suurimmaks osaks see ol oma syyt - innokas mikä innokas. Ko kerra mene ujous ohitte, ni ei ol mittä äärt ei raja. Mut syyt ol hiuka myäski Hyvinkään-väes: runotoivei ol kertyny pual perunakapallist, enkä millän kerjenny kaikki lukemanka. Kiitos hyvä Hyvinkääyleisö ko jaksoitte mun viihrytystän niin kauan kuulustella.

 

 Yäl ajelin peuroje välist kotti. Neljä kaikkias! Mut jokane niist ol nii viisas, et anto mun mennä ens ohitte ja sit vast itte tryykäsivät tiäl. Kaikil paras nii!

Kummalline kiartueväli täsä: kuus päivä tarttis olla keikkailemat. Mää ole jo hiuka haravoittenu mu uurel kuparinfärisel haraval - ja viikoloppun meinasin ilmottautu maalama yhre jumppaohjaajan seinä lakritsinfäriseks.

Ens viikol Vihti-Käpylä-Mynämäki-Salo. Sihe saak: tack o hej!

Heli

 

 

 


Voik olla perunakiartuemppa paikka mailmas ko Rymättylä! Heijän pelloil perunat ensmäsenäs maaha laiteta - joku hättäne jo maaliskuussaki - ja sitä paitsi siin nimes o Y ja Ä niinko kaikis ittiäs kunnioittavis paikkakunnis.

Vaik Rymättylä o nykysi liitetty Naantalin kaupunkki, mul ei tullu yhtäkän kertta miäle, et täsä Naantalis oltais. Nee Tuulisolmun terassin tupakki polttelevat valppat miähet. Omalaises rymättyläläine puheentapa. Ja see näkymä ylitte Särkänsalmen ja kiljuvan-huimat mäet ja lounaissuamalaiset lehtometät. Olin jo varottanu muut kiartuetyäryhmä, et varatka aikka Rymättylään ajamisse: tääl ei millä raaskitte kaahata näitte syyskauneuksie läpitte.

Aikka kannatta varata myäski sihe, et katota oikkiast kartast, misä o see paikkakunta, mihe olla menos. Ei mittä kuuklekartoi pelkästäs taik ainaka navikaattorin knapin painamist, vaan
paperikartta
paperikartta
paperikartta.
Ko ihmisel o valmiiks näkemys siit, et mihe suuntta ja mitä kaut hän suurinpiirtte on Suamen läpi syäksymäs, hän löytä. Tarttektee lissä varmoi näkemyksi? Miälpireosasto Hulimaa teijän palvelukses!

Mut nii, ENSMÄSEST perunakeikast!

Tämmöne visio ol mul suurinpiirtte lavastuksest pääs, ko mää mailmanpyäräpäähänpinttymäni sain:




Ja tämmöne siit sit vähä niinkon tul...

Jos tarkkan katto, ni voi aikomukse ja toteutukse välis joku klappi olla. Mut ei sitä nyy ainaka tavaomaseks voi syyttä.

 

Ensmäsel keikal mul meni Rymättyläs kauhian pitkäks löpinät, ko en ollu osannu arvioitta tarkka, et kuin kaua mikäki runo-pyäräytys-sattumus kestä. Nyy toisel keikal keskittysin oikke erityiseste lyhentämä juttujan - ja puhusin viäl kauemi! Suurimmaks osaks see ol oma syyt - innokas mikä innokas. Ko kerra mene ujous ohitte, ni ei ol mittä äärt ei raja. Mut syyt ol hiuka myäski Hyvinkään-väes: runotoivei ol kertyny pual perunakapallist, enkä millän kerjenny kaikki lukemanka. Kiitos hyvä Hyvinkääyleisö ko jaksoitte mun viihrytystän niin kauan kuulustella.

 


Munt tuntevat ei yhtä ylläty siit, ko mää kerron, et suur osa lavasteist kootti nyy vast ensmäst kertta tual paikan pääl. Ja sit ruvetti ihmettelemä, et oho, ei tämä osa sovikkan tähä ja toi sauma kisko ja tost puuttu joku nippeli. Oliskos knippusittei, letkuklemmari, kumilenkei, naru, tussi, ottalamppu... Hamettakin tiätyst olin viimeks kokeillu 6.12. ja luattanu sihe, et kyl see pääl mahtu ja hyvä o. Oli meil ittelläki aika määrä pikkuesinei mukan tyäkalupakis (mink pakkaan ain ensmäsenäs kyytti, ko kiärtämä lähren), mut ei olis mittän tullu, ellei Röölän kylätoimikunnast  Pertti olis astunu kuvioihi ja värkkäilly ja säätäny. Mee pyyretti hänt mukka kiartueinsinööriks enkä varsinaisest kuullu, et olis kiältäytyny. Muutonki kylätoimikunta toimis niinko juna: penki järjestysivä paikoilles, liput niil ketkä ol lipun tilannu. Kiitos ja syrän!

Rymättylän monitoimi-Pertti kiinnittä letkuklemmari.

Paikan pääl tulles oli takahuane hetke aikka varattunas muuhun käyttö: siäl nukutti. Samas tilas nimittäis ol eskariki ja eskarilaisten päiväunihuane. Laps nukkus lapsen untas ja mee sil aikka  pystytetti taustakankas,
mailmanpyärä, äänikaappei ja valolaittei.


 Rymättylän koulun ruakasali ol tullu täytte. Meil o nyy uus rooli jollekki valitul henkilöl yleisöst - vapaaehtone! Joku vakikävijä muista, et Tervessi peippometäst - keikoil tarvitti joka keika alus siilimiäst. Nyy tarvita sit mailmanpyärämiäst! Jännittävä oli, et mailma ensmäne mailmanpyärämiäs ol meijä isä.

Keikal mää löpisin ja runoilin ja pyäritin pyärä nii et tunti ja 40 minuutti meni, vaik kuin koitin lyhenttä. Mut ko joka asiast tule ain joku juttu miäle.

Yleisö ol kotosa ja hyväntuuline! Ja niitten käret ol lämpimät. Ode, Jonna ja äänimiäs paineli enne ja jälkken keika mink kintuist pääs - kiivast ja kiva o olla tiän pääl. 

Yhristetty ääni- ja valomiäs J-J Nippala otti kuvan keikast ja keikan taajuusspektrist (ain olen tahtonu simmosen nährä). Täsä kuvas o nyy tekniikka pääosis, mut kyl mee viäl saara näyttämökuva, misä näkyis runonkirjottajan naamaki. Taik sit voi tulla paikan pääl kattoma.
 

Mul on käytös vuakrapaku, Juulia nimeltäs, färiltäs kermakastike. Mää en tiärä kettän toist naisihmist, ketä niin palavast pakul ajamist rakastais. Mää voissin aja ja aja ja aja. Ja ajanki! Huamen Hyvinkääl! Onneks see o see verran kaukan täält lähilännest, et saan syrämen kyllyyrest puksutella.

Heli

 

 

Nii, ei see nii arvotuksellist ol, ko mitä otsikko antais ymmärttä: Iloks ja riamuks mun perunavisioni on kelvannu nii hyvi Rymättyläs, Vihris, Mynämäel ja Pöytyäl, et ei sinne enä kettä mittä mahru!

Hyvinkääl hyvä tilanne, juur sopivaiseste on perunan kysyji ja lautassi. Käpyläs, Salos myäski tasapaino, mut Jyväskylä ja Turku nee vast veljekset o! Kesksuamalaissi toivoissin viäl lissä runoi kuulustelema, vaik sin Paviljonkil sentä jokunen tulossaki o. Turus taas jotku hullu ostiva kaik lipu! Mee soitetti sin Logomoho äkki ja vuakratti viäl liuta tualei lissä, nii et nyy o sit paikoi, silvuplee!


Huamen tiistain sit lähretä ja Rymättylä luke matkasuunnitelmas päälmäisenäs. Olen vuakrannu pualpiänen pakun, mink nimi o Juulia ja sil koitan kolhimat kolme viikko pröpötellä. Lavakuva o valla uus, tommone hullumaine ja hankala on tavotteen:

Valokuva siit ei voi otta, ko ei see ol viäl kerttaka pystys ollu kokonaisuuressas. Mut kuka nyy harjotteleman kerkke, ko suara lähetys on koko aja meneilläs...


Taas uuren kynnyksel liäväst kauhuissani, aika suures innos: kuures runokiartue alka huamen!

Nährä siäl!

 

Heli

 

Siit hualimat, et runokiartue o jo kuures, ei meina koska muista, kuin pal joutu vaiva näkemä ja aiheuttama, ennen ko runokaravaani o valmis. Taas on varmistunu vanha totuus: Kyl toimelias miäs on kaunis kattella!

Kiartuelavan maailmanpyärä valmistu pyykkitelineest, pakoputkest, jämäraurast, hitsauslankast (yl omaottama kuva) ja perunakoreist, kuparimaalist, yllätyksist (al Miikkan ottama nostokuva).

Kiartueperunat Kutvonen, Ryynänen ja Törrönen o ollu ahkerina: nostin oman syntympäivänäni heijä mukulat, ja kaikkiastas niit tuli 31.Osa piänipiäni, mut niin kauneikaunei!


Taustal tyänjohtajan virkka muute hoitele mun tilaamani Styrox-P, mikä tule kiartuekaunistukseks. See o värkätty Laitlas, Sulotekil, vartvaste mul. Itte maalasin, et tulis ittetehryn näkönenki. Heijän tekemi tuattei näke valtakunnankanavillaki: esimerkiks juur toi Ylen Puoli Seitsemän -ohjelma o hankkinu alkutunnukses kirjaimet siält.

 

 Viäl o näkemät mihe ihmesse noi kaik värkkäykset mahtu ja kuka parka nee joutu kiartue aikan 9 kertta kokkoma ja purkama. Mut mitä miälenkiintto olis lähte reisu valmiiks miätityn näppärän retkiteltan kans?

 

Heli

 

 


Onk joku tuttu oikken kiitettävä reipas?
Onk joku auttanu sunt kauhiast pulast?
Onk olemas joku simmone kenen pontevuut et väsy ihmettelemäst?
Tahroks antta tunnustust?

Mul o ittel ainane lahjapaketinkeksimismurhe täsä tavarapaljousmailmas, ja siin henkes piirtelin nyy viäl yhren lahjakorttipohjan simmosis tilanttei varte. Runokiartueliput voi hankki valmiks ja printata ja täyrennellä sit omast pääst ton lomakke. Voit tarjota vaik ittiäs mukka seuralaiseks!


Heli

 

Jokasel vakaval tapahtumal kuulu olla oma maskottis. Olympialaisil o ainaki - kunnei runokiartueel?

Meijän Perunannostorunokiartueen nimikkoperunoiks valikoitus 3 vähäflikan lahjottama siikli, mitkä Massisen perhe Mikkelist ristis nimenantokilpailus Kutvoseks, Ryynäseks ja Törröseks.

Porilaine Savisiipi teki heist keraamise näköispatsa, tämmöse:

 

(Kuva: Miikka Lappalainen)


Mää lisäks virkkasin heist omat villalankaversiot ja meil kyläs käyny Maija Vilkkumaa suastus heti heijän kummiks, tämmöttös:

(Kuva: Miikka Lappalainen)


Ja kosk perunil täyty olla kastikekki, ni virkkasin senki. Kastike sai nimekses Vili ja sen kummi on toimittaja Mikko Kekäläinen:

(Kuva: Pauliina Ståhlberg / YLE Puoli seitsemän)

 

Kyl luulis, et o onni matkas, ko o näi hyvi suajelijoi! Mut sunst lukijast-kuulijast see on kaikkist eniten kii, et meijän perunannostot onnistu. Orotan jo et sunt näen!

Heli