Viime yän kirjotin kolme saak kiartuepäiväkirjauutissi ja lykkäsin kuviaki tän. Olis luullu, et unitta aamuste ko herä. Nii unittiki, mut ol nii intomiäl lähte Jyväskylä kohre, etten muistanu marista ollenka.
Nukkusin niin kauan ko voisin, sit laitin pipon päähä, saappa jalkka, hehkutin diesel-pakun käyntti ja läksin ajama läpi Lapi, Huittiste, Sastamalan, Tampereen alapualet, Oriveren toiselt pualelt ain Jyväskylän Paviljonkil saak. Euran kohral söin aamupalaleivät, Hervanna jälkke ol jo piän lumipuuteri maas, Orituval pysähtysin antama Kesk-Suamen Ylel haastattelun. Liikenne veti hyvi ja vastan tul hianoi rekkoi, yks kokokeltane Scaniaki. Aikani moikkailin heit ja yritin näyttä kollekalt, mut ei pal rekkakuskei jonku vuakrapakunkuljettajan elekiäl liikuttanu. Viäl mää teil kuulkka viittomat näytän!
Kui voi ihmine näi innoissas olla! Hyvä ettei jäääny ruapimajäljet Paviljonkin lattial. Tiku otti kuvan.
Matka varrel varmistus myäski tulevan Turun Keikan Yllärist pari yksityiskohta ja musiikki - sihen tule Rymäkän Karkausvuosi. En voi kertto enemppä, täsäki vois olla jo sivu suut.
Täsä kuvas Tiku kuva ko Jussi kuva ko mää kuvan ko Jonna pystyttä mailmanpyärä ja hoitele huamist Logomon keikka. Herä kysymys, et tarvittaisko mee loppuje lopuks muit tyäntekijöit ko toi yks...
Turhanpäi olin taas jännittäny, et vetäk Jyväskylä väkke. Oli siäl nyy lähemäs 400 kumminki, vaik koko suven olin luullu, et 4. Oi ystävät kalliit kaik, kiitos et tulitte!
Paviljonki o syräntpysäyttävän uljas. Simmone erikoisuus on lisäks, et kaikkien sen tyäntekijöitte nimi on Staff. Meijän mailmanpyäränkipyärittäjäks saatti yks semmone, sen ammattinimike ol Ahti Impola. Hyvin pyäräytti keikan alkku - enskertalaine ja heti niin taitava! Napakoi ja toimeks saavi oli koko Paviljonkin väki muutonki - kiitos järjestämäst!
Mää tiäsi jo etukätte, et katsomos ol poliisei ja seekin teki keika erityise erityiseks. Tuliaiskassi ei tänä riiittäny mihenkkä. Heti ensmäsenä yks halohakkaja toimitti mul pualmotillist klapei! Tiä naise syräme viä kuulkka polttopuitten kaut! Piän ihana lehmä käytti sujauttamas mun kätte - ja yks viisas ol ymmärtäny pakiteerata mul perunalastui (kyl niilläki aika lähell syränt pääse)! Kui iso juhla meil olika, ko hotellihuanes avattin lastupurkki! Meit ol tuattaja-Jonna, ääni-valomiäs ja viarailevan tähten see ihmine, kene jalas on tatuoituna mun Balladin loppulause:
Oleks mun
niinäkin päivin
ko vähiten kannattais.
(Kuva: J-J Nippala)
Muisteltti lapsuusaikoi, penaalei, terottimi ja hajukumei, ihmeteltti elämist. Oltais ihmeteltty viäl kauemminki, mut huaminen Turku (ks. sijainti karttapallost) kutsu ja käske ja houkutta - kauemmi ei voi jatka. Logomo orotta - ja yli 800 ihmist (arva kui mun puntti jo lepatta! Pual kaupunkki on tulos! Huu!)
Liuta lisäpenkei o viäl istumat.
Viimenen keikka.
Kiartueylläri.
Odelman kirjamyynnin kilometrie mittaset tiskit.
Lopetuksen haikeut...
Voi ol, et eniten kannattais tulla.
Heli