Voi himpula! Juur ko mää olin keksiny seuravan kiartue nime, see oliki jo varattu!

Vissi mun täyty sit vaa mukisemat miätti joku toine nimi, jos täsä elämäs joskus viäl kiärretä.

Ja mikäs olis kiärtäes, jos kaik kiartuekeikkapaikat olis niinko Teatteri Provinssi, vanh telkkartehras Salos. Mykistävä hianot tilat rekvisiittoines, elokuvajulisteines, peruukkeines päivines, hyvi suunnitellut käytännömanööverit ja lämminsyrämine Suamisen pariskunta otti vasta niin ko ain ennenki: ilol ja palol.

Myäskä ei voi unhotta kiärtävän runonkirjottajan karavaanin saavutetui etui: korvapuustei!

Tauotki täyttys tänä toiminnast: yhrel suunnal tuattaja-Jonna luki mun vironkiälist lastenkirjakäännösluannost toisel suunnal äänimiäs J-J Nippala pystytti kameroi, et saatti eres yks perunakeikka taltioiruks. Nii äänet ko kuvat men purkki.

Yleisön viihtyvyyre ja keikkailijan tunnelman maksimointikikka: pehmuset punaset penkit!

Salon keikan kelloaik oli täysi hullumaine. Ko kerra mun piti mennä vaa niil paikkakunnil, mink nimes o Y ja Ä, ni Saloon mun ei sit auttanu ko mennä keskel yät... Esitys alko kymmene jälkke ja päättys melkkest sunnuntain pualel! En ol enne alottanu keikka sanomal hyvä yät, mut voin tehrä sen uurestaski. Mää iankaikkine iltavirkku olen ko kaks peippo yhtaikka tosa pualeyä mais.

Iltaunine Odelma esitti suurt tahrovoima, ko palveli runokansa pual kahte saak yäl ja nukkus sit vast hotellihuaneen kynnyksel. Lepakkorekvisiitta alleviivas: Nyy o yä!

 Samalt see kiartuelava näyttä on kello sit kahreksan taik kakstoist: ei siit mikskä suamalaise designi viätituatteks ehkä olis, mut o see ainaki omalaises.

Salon virkusel yleisöl kiitos valppast valvomisest ja ilosest vastaotost!

***

Viikko alka ja eres o: Pöytyä - Jyväskylä - Turku! Kiartuepyärä viuhu!

Nährä sen natinois!

Heli