Voik olla perunakiartuemppa paikka mailmas ko Rymättylä! Heijän pelloil perunat ensmäsenäs maaha laiteta - joku hättäne jo maaliskuussaki - ja sitä paitsi siin nimes o Y ja Ä niinko kaikis ittiäs kunnioittavis paikkakunnis.
Vaik Rymättylä o nykysi liitetty Naantalin kaupunkki, mul ei tullu yhtäkän kertta miäle, et täsä Naantalis oltais. Nee Tuulisolmun terassin tupakki polttelevat valppat miähet. Omalaises rymättyläläine puheentapa. Ja see näkymä ylitte Särkänsalmen ja kiljuvan-huimat mäet ja lounaissuamalaiset lehtometät. Olin jo varottanu muut kiartuetyäryhmä, et varatka aikka Rymättylään ajamisse: tääl ei millä raaskitte kaahata näitte syyskauneuksie läpitte.
Aikka kannatta varata myäski sihe, et katota oikkiast kartast, misä o see paikkakunta, mihe olla menos. Ei mittä kuuklekartoi pelkästäs taik ainaka navikaattorin knapin painamist, vaan
paperikartta
paperikartta
paperikartta.
Ko ihmisel o valmiiks näkemys siit, et mihe suuntta ja mitä kaut hän suurinpiirtte on Suamen läpi syäksymäs, hän löytä. Tarttektee lissä varmoi näkemyksi? Miälpireosasto Hulimaa teijän palvelukses!
Mut nii, ENSMÄSEST perunakeikast!
Tämmöne visio ol mul suurinpiirtte lavastuksest pääs, ko mää mailmanpyäräpäähänpinttymäni sain:
Ja tämmöne siit sit vähä niinkon tul...
Jos tarkkan katto, ni voi aikomukse ja toteutukse välis joku klappi olla. Mut ei sitä nyy ainaka tavaomaseks voi syyttä.
Ensmäsel keikal mul meni Rymättyläs kauhian pitkäks löpinät, ko en ollu osannu arvioitta tarkka, et kuin kaua mikäki runo-pyäräytys-sattumus kestä. Nyy toisel keikal keskittysin oikke erityiseste lyhentämä juttujan - ja puhusin viäl kauemi! Suurimmaks osaks see ol oma syyt - innokas mikä innokas. Ko kerra mene ujous ohitte, ni ei ol mittä äärt ei raja. Mut syyt ol hiuka myäski Hyvinkään-väes: runotoivei ol kertyny pual perunakapallist, enkä millän kerjenny kaikki lukemanka. Kiitos hyvä Hyvinkääyleisö ko jaksoitte mun viihrytystän niin kauan kuulustella.
Munt tuntevat ei yhtä ylläty siit, ko mää kerron, et suur osa lavasteist kootti nyy vast ensmäst kertta tual paikan pääl. Ja sit ruvetti ihmettelemä, et oho, ei tämä osa sovikkan tähä ja toi sauma kisko ja tost puuttu joku nippeli. Oliskos knippusittei, letkuklemmari, kumilenkei, naru, tussi, ottalamppu... Hamettakin tiätyst olin viimeks kokeillu 6.12. ja luattanu sihe, et kyl see pääl mahtu ja hyvä o. Oli meil ittelläki aika määrä pikkuesinei mukan tyäkalupakis (mink pakkaan ain ensmäsenäs kyytti, ko kiärtämä lähren), mut ei olis mittän tullu, ellei Röölän kylätoimikunnast Pertti olis astunu kuvioihi ja värkkäilly ja säätäny. Mee pyyretti hänt mukka kiartueinsinööriks enkä varsinaisest kuullu, et olis kiältäytyny. Muutonki kylätoimikunta toimis niinko juna: penki järjestysivä paikoilles, liput niil ketkä ol lipun tilannu. Kiitos ja syrän!
Rymättylän monitoimi-Pertti kiinnittä letkuklemmari.
Paikan pääl tulles oli takahuane hetke aikka varattunas muuhun käyttö: siäl nukutti. Samas tilas nimittäis ol eskariki ja eskarilaisten päiväunihuane. Laps nukkus lapsen untas ja mee sil aikka pystytetti taustakankas,
mailmanpyärä, äänikaappei ja valolaittei.
Rymättylän koulun ruakasali ol tullu täytte. Meil o nyy uus rooli jollekki valitul henkilöl yleisöst - vapaaehtone! Joku vakikävijä muista, et Tervessi peippometäst - keikoil tarvitti joka keika alus siilimiäst. Nyy tarvita sit mailmanpyärämiäst! Jännittävä oli, et mailma ensmäne mailmanpyärämiäs ol meijä isä.
Keikal mää löpisin ja runoilin ja pyäritin pyärä nii et tunti ja 40 minuutti meni, vaik kuin koitin lyhenttä. Mut ko joka asiast tule ain joku juttu miäle.
Yleisö ol kotosa ja hyväntuuline! Ja niitten käret ol lämpimät. Ode, Jonna ja äänimiäs paineli enne ja jälkken keika mink kintuist pääs - kiivast ja kiva o olla tiän pääl.
Yhristetty ääni- ja valomiäs J-J Nippala otti kuvan keikast ja keikan taajuusspektrist (ain olen tahtonu simmosen nährä). Täsä kuvas o nyy tekniikka pääosis, mut kyl mee viäl saara näyttämökuva, misä näkyis runonkirjottajan naamaki. Taik sit voi tulla paikan pääl kattoma.
Mul on käytös vuakrapaku, Juulia nimeltäs, färiltäs kermakastike. Mää en tiärä kettän toist naisihmist, ketä niin palavast pakul ajamist rakastais. Mää voissin aja ja aja ja aja. Ja ajanki! Huamen Hyvinkääl! Onneks see o see verran kaukan täält lähilännest, et saan syrämen kyllyyrest puksutella.
Heli