Keskikokoinen perunannostokiertue

Runoilija Heli Laaksosen Keskikokoinen Perunannostokiertue on riemukas ja sielukas
yhden-naisen-runoesitys, joka kiertää maata lokakuussa 2015. Se jatkaa
suositun Pienen Perunannostokiertueen perinnettä uusin paikkakunnin:
JÄRVENPÄÄ! LAHTI! HUITTINEN! KUOPIO! KUHMO! OULU! IISALMI! JOENSUU!
LAPPEENRANTA! KANKAANPÄÄ! TAMPERE! HÄMEENLINNA! Runoja tuttuja, uusia
juttuja ja hassuja tarinoita mukuluuden makeista muistoista ihmisen
huikeaan, haikeaan elämänkaareen. Täällä ja fb:ssä ajantasaisia
kiertueuutisia. Meil o runoi laareis, sanoi säkeis! Voi ko tulisit mukka!

 



 

 

 

 

Nee on nee Karjalan koivut… Ja pal muutaki, mikä saa reissajan syrämen pois paikaltas.

Imatral pyssäyspaikas hyvä ruakka – pannukakku ja kermavaahto ja erikoisenpualeine naistehuane (yhres vessakopis ol soffa).

 

Ja taas jatketti kulkemist ja nii jatkus kaikefärine ruska ja sinisefärinen taivas ja kulkemise onni.

 

 

Suur kontrasti huikasevie syysvesie jälkke ol Lappeenranta-salil tulles, ko sisäänkäynti ol petonihirviön vattalaukus. Sin sementin keskel sukelletti hakema jonkunkaltast ove, misä lukis Esiintyjät taik eres Roudaus.

(Meijän kiartuemaestro Tea petonivarikolt starttamas.)

 

Ja jälles uus miälentila piti rakentta, ko avas harmauren keskel salin oven. Niinko olis jalokive sisäl astunu.Jo takahuane mattoki huimas.

Kuva: J-J Nippala

Monitahokast kimmellyst, hymyilevi penkkirivei, valokatrai. 900-paikkane katsomo! Mää en ol tiänny, et eteläkarjalaine heimopiirre o yliliiottelu – mut emmää heit nii hyvin tunnekka.

Oppisin kyl torstain tuntema, ko oliva yleisös. Iisalme ja Pohjois-Karjalan villiyre jälkke ei olis luullu, et kuulijakunt viäl voi yllättä, mut yllättivä vaa. Lämmin ja myätäelävä, hiljentyväine ja yltyväine väki. Taas oli joku pyrskähtelijänaurune jossa etuvasemmal – täys tyä o itte pysy vakavan, jos jolla yleisöst  o oikke vallottava nauru. Ei mun tiätyst niin kauhia vakavan tartte pysytelläkkä, paitsi siin meijän äänimaisemarunos, mikä o semmone totisevoittone vaik valo kohre meneki.

Oventakanpanikoimiskuva: J-J Nippala


Tyäl ja vaival ja komentamisel suastusin lopettama keika. Ain tul uus juttu miäle, mikä piti kertto.

Mää heitin pannuklapun yleisön joukko vast aulan nimmaroinnis. See lens korkial ja osus ens jonku frouvan permanentti ja siit sen joku toine frouva nappas. Ittevirkkama – sen tähre see o vähä semmone harva.

Sain ihmelissi perunaviirei tuliaissiks ja kaikelaist muut hurmava ja omataitama. Korkea-ahon marttoje delegaatio (siin on d ja g) toi mul eteläkarjalaise perunapiiraka, kepullise voit ja syämisohjeet!

Muute: aurauskepin – ensmäsen lipunostajan ylläripalkinno – ansaitti Kaisa, sattumoisin Kankaanpääst, meijä seuraavast keikkapaikast lähtösi.

Nii ja oli meil peruna-aforismikisaki, Lappeenrannan kirjaston kans järjestetty. Innokkai kirjottajaihmissi oliki ennätysmäärä. Ihanimmaks monie hyvie joukost mää valikoisin Auvisen Sannan hyvät sanat: ”Peruna on pellon sydän.” Onne Sanna ja kiitos! Mun pit kilpailuvoittaja julista jo lavalt, mut olin nii pöllähtäny kaikest, et unhotin!

Kiitos auttavaisel henkilökunnal (ketä on keksiny nii uskomattoman matonreunanteippauskone, et vireoisin hänen teippamises (en vaa ossa sitä tän plätät) ja kokonaisel maakunnal lempiäst vastaottamisest!


***


Lauantain koitan olla iha hilja, ko kerranki saa, mut sunnuntai munt ei saa mikkä mykistymä. Olen kotomail melkkest – Satakunnas, Kankaanpääs. Siäl loistavan-oranssissi penkei ja asiallist, tyynt ja rauhallist (?) oman maakunna väkke.

 

 

Heli

 

 

 

Meit runokaravaanilaissi o siunattu erityise ihanil syysilmoil. Kuulail ja tyynil. Tiä Iisalmest Joesuuhu ol viihryttävä, see kallist ja kaas sopivaise jännittäväst, uut asfaltti, melkkest makia. 

Liikuttava urhioi puit piteli metis viimesist lehrist kii - Älä viäl men! Jää viäl hetkeks!

 


Carelia-sali Joesuu yliopistol pursus nuaruut: käytävil hiihtel haalarpukust hilppiä väkke taskumatit repust kurkistelle. Narikas tutustusin Naisten panki viissaissi frouvi ja lukijoihinki.


Salin äänet o Reima Saarisen virittämi - ja voi kui hyvi hän nee olika laittanu! Meijä äänimiähen sound check ol muutamas minuutis tehty, nii ol vahva pohja. Valot pääs kans esil, ko sali ol vaalia ja valtava. Yks kuulija kävi teknikko-Nippalanki kehumas, kui valoil-äänil-runoil voi tehrä simmosen kuplan, et ihmine mene iha tiloihin.

 

Kuva: J-J Nippala

Yleisö - pohjoiskarjalaine yleisö! Kui tee oletteka riahakkai ja harttai ja lämpimi. Nii erikoissi runotoiveiki. Joku ehrotti Kyl mää sunt tunnen -runo Peippo veist ja pitkäst aikka sen luvin. Ettekste vois vähä lähempän assu, et mää ussemin pääsissin teil? Kiitos ja syrän!


***

 

Selvittin käytännö seikoistaki, vaik Carelia-salin takahuane ol erikoisemmast pääst: klasiovet, läpikulku kirjastol - ja tarkotukseltas kaikkie yhteine olohuane. Epäilys hiipis miäle, et tämän ratkasun suunnittelija ei ol itte esiintyjä.


Ol mul kyl kerra Euras takahuane yhres arkkitehtonis-historiallises talos. See ol tiätyst tyylikäs, mut simmone hankalahko pual siin ol, et turistie opastetut esittelykiarrokset kulki takahuaneenki läpitte. Siält nurkast mää vilkuti alushameellani kuikuilijoil.


Illanpimiäs Joensuus ajetti hotellil. Mul ol mukan tuliaissiks saatui tuarei pulli  ja ittetehty klasikoru, kellane ja syätävän söpö. Kui lämpimi mää mun lukijoist-kuulijoist ajattelenka!

 
 Kuva: J-J Nippala


Viäl neljä kertta huulpunani kans jännitän perunatakahuanees - huamen katota, kummost o Etelä-Karjalas. Lapperanta-sali - valot pääl!

 

Heli

 

 

Kui mää sit tykkänkä siit, et paikkakunnil o ominaispiirttei esil.

Ensmäsenäs lumoutusin Iisalmen katukylteist. Kui omalaissias!. Kaffilan A-telinees luk: Tervetulloo. Ja viäl luvatti Ruokoo ja Juomoo. Heti sin. Muutenki kaupunkikuvas ol käytetty esimerkillisen pal savon murret. Radio Sandelsis olin haastateltavan viäl pikana - Umpisuora savolainen o heijä markkinalause.

Tämmösenki mainokse löysin:


Sit lähretti lava pystyttämä. Seittemännen kerra. Tämöst kiartue-elämä o. Kuvitelkka itte et olis kolme viiko sisäl 12 muutto! Kahren pakettiauton kans mennä, neljä henkke.

Lavan pystyttämine ja lavastukse rakentamine o hauska homma. Kuva: Jari-Jukka Nippala


Joka keikal koiteta keksi jotta uut visuaalistaki. Nyy ol salin katos valmiiks diskopallo,  ja sitä pyäritetti maailmanpyärän huiskees. Huamasiktee?

Keikka ol Eino Säisä -salis, ja olin luvannu lukke häne koko romaanisarjan Kukkivan roudan maa, jos mene yli 100 lippu ennakko. Viäl eilisse saak näy, et selviän lukemat, mut viime tinkas lipui ostetti nii et lähemäs kakssatapäne kuulijakunt kehkeentys. Kaks ilo: saan lukke hyvän kirjasarjan, mikä o jääny epähuamios lukemat ja sain ihanaise yleisön ittelleni. 

Tänä mää numeroisin aurakeppi II:n. Sen sai Rytköse Olavin opettaja Saarise Juhani. Heijä seuruees ilmotti, et tätä ei sit missä ulkotilois piretä!

Kuva: Riikka Honkanen / Fiinariina

Iisalmelaine yleisö ol ääni- ja valomiähe mukka "kiertuen reagoivin". Hän seura siält katsomon pualelt tilannet ja o siit enemän kartal ko mää, ketä o laval häikäsys. Mut kyl mullekki saak välittys see tiivis kuulustelemine. Kiitos jokaikisel! Lopuks osa yleisöst taputti seisaaltas! Kosk o viimeks niin käyny!


Viimetteks mää heitin viäl yleisö joukko pannuklapu. Olen kattonu et rokkistarat repele paitoi pois päältäs ja
heittele yleisöl muistoks - kunnei runoilija sit vois heittä pannuklappu. Ketä sen mahto saara? Jonnekki kolmosrivil mää sen tempasin ko Tiina Lillak.

 

Mul meni yleisön kans aulas jutelles tänä niin kaua, et tuattaja kävi kiskomas loppuviimetteks mult villasukat pois jalast (valomerkki ja hianovarane vinkki). Kiartue-emäntä uhkas, et jos mää viäl venutan juttujani, hee tule hakema mun päält hameenki. See vois kyl tehota. 

 

Iisalmes kuljeskelin väl aamullaki. Ilo kulkke kaupunkikeskustas, mikä o eläväine. O ruakakauppoi ja lankakauppoi ja söpöstelyliikkei ja kauppahalli. Muistaka nyy taajamasuunnittelijat: kyl ihmisel on paremmaks käre ulottuil oleva syränkaupunk, ko valtatiänvarsimarkethallikeskittymä, mink saavuttamiseks tarvita auto taik kaks. 

***


Millä en olis malttanu Iisalmest lähte! Onneks nyy lähretä Karjalan suunnil - kovi munt kiinnosta nährä heijän kulttuuriväkke. Tänä o Joesuun vuaro. Carelia-sali! Nährä!

 

Heli

 

 

 


Näin tervehenkisest ei ol viäl koska kiartueaamu alkanu. Meijän kiartueen Riikka Fiinariina Rullakartiina Hyvinvointitsemppari vei meijät ihanan kainuulaise metä ja järve tekemä jumppaliikkei (sil taval sala, et kukka ei nähny!)

Kui virkistäväist! Kui huikasevan kauniis maisemas.

 

 

 


Kuhmost lähretti ajama semmossi teit, misä ei olttu ikinä ajettu. Hyrynsalme suunnil, Nuottikylä, Suolijärvi, Kypärävaara...

Kainuulaine aamukirpiä sumu vaihtus meri-ilmastolliseks Ouluks - ja jo näkys Madetojan salin kyltit.

Hianoje kulttukeskuste o hyvä olla sinisävyssi sisält - nii o jossa arkkitehtien koulukirjas kirjotettu. Sen tähre oliki virkistäväist, ko Madetojan salis munt vastaottiki kanervanfärissi penkei. Vastaotti munt oululaiset ihmisetki!

 



Runotoivei ol perunakappa tulvillas - ja mää pulisiin yli ajan ja sen yliki. Ja niit tuliaissi.. mun täyty hankki pualperävaunu tuliaissi varte! Syrämemuatone kivi ja Debora Vaarandin runoi... Mitä muut tarvita ajankulumisse hotellihuaneis! Kiitos!


Madetoja-salin vaalia näyttämö ol yhristetyl äänivalotekniikka-J-J:l ko tyhjä taulu, mitä sai ruvet miäles mukka täyttämä. Perunakorie alavalot heijasti korkial katto saak monimetrissi jokafärissi jättikorie varjoi. 


(Kuva (mitä en ossa käänttä,mut färit näky hyvi!): Riikka Honkanen.

Kiartue o nyy pualvälissäs, ja meil tul miäle juhlista sitä eritysyllätyksel. Ämpärit o nii vanha-aikkassi, ei simmossi ainaka ruveta jakama. Mitä keksittäis? Kuhmon IKH:n rautkaupas ol nii houkutteleva oranssissi kaunei aurauskepei esil. Niit knipulline! Nyy o näi:

Meijä jäljel olevien keikkapaikkoje lipumyynti ovelt alkka tuntti ennen esityst, klo 18 jämpt. See ketä ensmäsenäs saapu sin lippu ostama, saa NUMEROIRU, NIMIKOIRU aurauskepi! 


Oulus ensmäsenäs paikal tul frouva, ketä ol saanu Huittisist siskoltas viästi, et men nyy siäl Oulus-asuva ihmine peruni nostama (hyvä siskot! Olette aarttei!) Frouva sai hihkumiste saatteleman meijän Tealt upouure ja säihkyvä aurauskepi, N:ro I. Oliki kiva nährä nii ilahtunu ihmine. Hän ol kuulemma AIN tahtonu aurakeppi, piänest flikast saak.

Hiano tyä mul - saan kulkke ympärs maat ja vilkutta lavoilt ihmisil iloi.

***


Kuis Iisalmi - tarvitank siäl ilosilmi? Tänä tiistain 13.10. Eino Säisä -salist vilk-vilk!


Heli






Aamune ajamine Kuapiost tuntemattomien taivalte ja uusie reittie kaut Kainuut kohre anto aurinkovoimi koko päiväks. Kuin kaunis maa meil o, lokakuisin päivinäki.


Nilsiäs en ollu elämässäni ikä ollu - olipas siin oikke Mäkien Kaupunk. Seuraval kerral mää menen siin talvel ja otan potkukelka mukka. Kuvasin megakilotavukaupal sulost, pitkä koivukuja, misä viäl viimeset lehret vipotti.

Talven tulo ennustiva aurauskepit - nee ol jo naputettu paikoilles tiävarsil.

En Nurmeksessaka ollu enkä paikas, mink nimeks ol laitettu Ronkeli. Mee laitetti meijän kiartue-emäntä Tea sihe kylti ette seisoma. Hän tykkä nimittäis kaikist ruuist, paitsi et häne bearnaise-kanaleiväs ei saa olla mittän kastiket, leipä sais mialummi olla peruna ja kana hän vaihtais lohe.


Hotelli on Kalevankyläs - eikä olis voinu paremppa nime keksi. See alkuvoimasuus, korpilammet, honkapuut. KATTOKA mikä näkymä hotellin akkunast!

 

Meijä oma hyvnvointitsemppari vei ulkoilemaanki, Lammasjärve rannal.



 Ei vähemmäks jääny Kuhmo-talo. Voiktee usko, et tämä moninkertane kermakinuskikakku on keikkapaik. Glamouri ja blingblingi. Kärsivällist ja ystävällist. Mee saatti tuliaisiks rönttössi laatikolline ja toimelias Kari lahjotti meil kauan kaivatu SIIPIMUTTERI. Huamen hajeta rautkaupast 4 samalaist lissä. Mailmanpyärän kokkomisse mene ain vaa vähemä aikka.  

 
Meijä herrä Ääni ja Valo eli Nippalan J-J hyräili tyytyväisyyttäs. Hiano on tehrä tyät, ko puitteet ja laitteet o AAA+++

 

 

Notkuvien kirjapöytie valtiatar Riikka sai luannovalos rakentta toimitilojas. Kuhmolaiset oliki hyvi kirja-asiakkai. Kiireettömi ja puhelevaissi ja kiinostunei.

 

Ja mää - täst kaikest kauniist ja ystävällisyyrest lumoontuneenas - tein semmose, etten ikä enne. Mää kättelin kaik keikal tulijat. Sanosin jokasel salin ovel Päivä ja Tervetulo ja puristin heijän kätt niinko Jenni joulukuus.

Oliki kiinnostava nährä joka ainoa kuulija lähelt jo ennen ko alotta pulinoitas. Sain niinko käsitykse, et mää täl kertta puhuttelen.  Ja tul semmone olo, et ihan ko munt olis joku oikke orottanukki.


Tavaks kumminka kättelemist en meina otta. Oli see nii henkästyttävä! On hetki, mitkä o ainutkertassi, toistumattomi. See ol tänä. Kiitos Kuhmo!

Kuva: J-J Nippala

Tänä mää laskostin mun taikakorist nostettu peittoani viirennen kerra. Huame olla pualvälis, ko Madetojan salin valtavuus huhuile meil seireenin lauluas. Munt o nyy ihan pehmennetty Oulu varte. Heii tuulisen kaupunkin kulttuuriväki! Maanantai o meijä! 

 

Heli