Keskikokoinen perunannostokiertue

Runoilija Heli Laaksosen Keskikokoinen Perunannostokiertue on riemukas ja sielukas
yhden-naisen-runoesitys, joka kiertää maata lokakuussa 2015. Se jatkaa
suositun Pienen Perunannostokiertueen perinnettä uusin paikkakunnin:
JÄRVENPÄÄ! LAHTI! HUITTINEN! KUOPIO! KUHMO! OULU! IISALMI! JOENSUU!
LAPPEENRANTA! KANKAANPÄÄ! TAMPERE! HÄMEENLINNA! Runoja tuttuja, uusia
juttuja ja hassuja tarinoita mukuluuden makeista muistoista ihmisen
huikeaan, haikeaan elämänkaareen. Täällä ja fb:ssä ajantasaisia
kiertueuutisia. Meil o runoi laareis, sanoi säkeis! Voi ko tulisit mukka!

 



 

 

 

Kuva: Miikka Lappalainen

 

Voi liikuttava! Nyy nee o saanu poikassi! Viimesyksyset kiartueperunat Kutvonen, Ryynänen ja Törrönen o muninu. Tahtoiskos joku ruveta näil piänil uusil kummiks? Keksis nimet ja lähettäis hemppiöi tervessi välil? Otan nämä kiartueel mukka, sillo voi kävästä lepertelemäs pehmust perunapuhet heijän korvi.


Heli

 

Mitä mää tiärän Iisalmest?

Paikkakuntapulinasarja2, osa 7/12

 

Iisalmes o ollu mu elämäni hullumaisin keikka. Olin juantamas savolaise huumorin päivät, ko Savon murremestareitte ylipäällikkö, Asterixinki lekenraarine savontaja, Olavi Rytkönen ol jolla erikoisihmeellisel taval munt sin houkutellu. Unhottumaton tapahtuma ol kyl, mut olik see juur mun kaltassi läntissi krymppyottassi varten tehty? Mää seisosin laval kuivakkahuumorisen ja vakavan ko armas Tuija Ernamo ja koitin sulauttu savolaishuumorin joukko, ko laval ryntäs joku Seppo Kääriäis -naamaris ja ehrotti, et Olvin kaljatehtaitten kunniaks Iisalmen nimi tarttis muutta Aasalmeks.

 


C) Uderzo / Egmont-kustannus. Opeliksin orjalaeva. Savonnos Olavi Rytkönen.



Samal reisul käven viarailemas Sonkajärven pullomuseos ja käsitin, et kaikest voi tehrä näyttelyn, ko ajattele vähä avarammi. Olen sen jälkke väsänny Laitlaha munanäyttelyn, Kodiksamin koulul apinanäyttelyn ja omal takapihal talviöisen tairenäyttelyn, misä kuljetti myrskys ottalamppujen kans puult toisel ja sohotetti valo tuulen riapottelemi taului kohre. Samas sarjas o yks eurajokilaine liike, mikä myy ainoastas ja vaan pallokuvioissi tuattei, päivpeitoist helmipöllöihi, mut palloi täyty ol. Myäski yks Ruskiasilmäne miäs on pitäny panaanitarranäyttelyn. Yhre hulluus anta toisillekki luva olla hiuka hullu. Hyvä mee ja nee hullut! Lissä vaa hullutuksi!


Iisalmes elele yks rekkakuski Arska, kenelt sain kerran kyytin Raumalt Vaasa ja siält viäl Pyhäsalmel. Oppisin niin tankkausmäärist ko Lofooteist ja sen et jos rahtari nimittä ammattitutkintokouluttaja hortonomiks, see ei ol kehu.

 

Mun Iisalme esiintymine o Eino Säisä -salis. Mää kuvittelen olevani joku suamalaisest kulttuurist kiinnostunu, mut Eino Säisäst mää pökö en ilman tiatokirjast kattomat tiänny muutako, et sen niminen kirjailia o olemas (Auttak see jos rakasta Unto Seppäst kumminki - ei siitäkä kaik ol kuullu, vaik häne alkutuatantos tarttis olla pakolline kaikil alakulosil?)  Nyy olen moukkamaisuuteni paikannu ja ymmärrän, et Säisä on kirjottanu yhre Suame merkittävimmist maaseutukuvauksist Kukkivan roudan maat, mist on tehty televisiointiki. Jos etukätte Iisalme mene yli sata lippu, ni luppan otta sarjan luettavaksen!

 

Mää luule, et siit o jo 12 vuat, ko olen viimeks Iisalmes käyny. Kui ja kummottos nyy? Puttonk pää erel Säisä-salin permantto vai otetank kii?


Heli

 

*** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Eino Säisä -salissa ti 13.10.2015 ***

 

 

 


MITÄ MÄÄ TIÄRÄN OULUST?


Paikkakuntapulinasarja2, osa 6/12


Oulujoki virta Oulun ohitte ja o antanu kaloje lisäks kaupunkil nimenki. Oulul o saamelaisperänen taust - tulvavesi o voinu olla sen merkitys. Tämän mää kävin oikke harttast oppimas hyvän kiältiäteilijä Saarikive Jannen kirjotuksist.


Oulun seuru murre anta ymmärttä, et ei ol mihenkkäs kiiru eikä mistän pula. Kaik sanat sanota loppu saak, johonki väleihi voi nautiskelun tähre vaik lisätä kirjaimi: pollissi, ihime, valakonen.


Oulun yliopistol vuassi sit näin elämäni ensmäsen kerra, et aikunenki ihmine voi painella potkulauroil - ja sisätilois viäl! Yliopistoalue o siäl nii leviä, lavia ja pitk, ettei siäl opettajaparat kerkkeis lainka seuraval tunnil, ellei sais apuvälinei käyttä. Muutamal ponteval potkasul hee jo häämöttävä jossa luentosali XVIII:n takan.


Ko koitta kirjotta Oulu, tule helpost hutiloiruks ja tekstis lukeki Pulu. Simmosel vaihtosanal voi huvitta itteäs ainaki hetke aja. Pulun yliopisto? Kuis mun ensmänen kirja sit - see olis ollu Oulu uis.


Fölikirjas olen kirjottanu yhre housutapaukse Oulust: ”Olin jättäny tutun pariskunna runokeikan kutsuviarasliput ovimiähel ja sanonu, et nee saa ittelles, ko sano vaan tunnussanan: housut. Eikös tämä duo sit men vakaval naamal lippukassal housujas toistelema. Kassa, kenel ei ollu asian kans mittän tekemist, oli jo käsi hälytysnapil, ja pariskunta itku kurkus, et eik hee pääsekkä sisäl vaik pin-koorinki tiätä.”

Nyy lokakuun kahrestoist ei mun käsittääksen ol mittä salasanoi runokeikal. Lippu vaa ja sisäl Madetojan salil! (Eino Leino, ketä oli Onervast mustasukkane, keksis muute joskus säveltäjä Leevi Madetojal lempinime Luukas Lohipato).





** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Madetojan salissa ma 12.10.2015 ***

 

 

Leevi Madetoja  (1887-1947)

 

 

 

 

Mitä mää tiärän Kuhmost?

Paikkakuntapulinasarja2, osa 6/12

 

Kuhmo o eri asia ko Kumho. Jälkimmäine o renkasfirma, mink toimitusjohtaja o b, ensmäne o kainuulainen kaupunk, ja kaupunkinjohtaja ainaki tätä kirjottaes o Valtase Eila (tämän mää joutusin lunttama, ei riittäny oma yleissivistys).

 

Kuhmos o itäraja niinko jokasel kaupunkil o, mut see ei olekka iha mikkä normi-mattivirtanen-itäraja. See on koko valtakunna ja EU:n itäraja samal!

 

Kuhmon keskustas on Laukunkantaja-patsas, mikä on pystytetty kulkukauppiaitte muistoks. Mää sympatiseeraan simmost suurt-kauhia reppu raahava vertauskuva. Mää mialuite itte kannan tavarani ja reppu o semmosse pal paremp ko joku jenkkikassi taik pyärälline matkalaukku, mikä o varma lentokentäl iha hyvä, mut tulkka meijän puski repimä simmost neulaspolul. Mahretank joskus viäl pystyttä  patsas näil pyärälaukkujen peräsvetäjil? Esimerkiks Kajaanin lentokentä aula see vois soppi. (Kajaanis olenki trampannu varman kymmenen kertta, ko siäl o nee ihanaiset runoviikot.)

c) Heli Laaksonen


Olen käyny kerran Kuhmon kamarimusiikkipäivie runovartis esiintymäs. Esiintyes sai kaupan pääl lipun kamarimusiikkikonserttiinki, misä istues huamasin, et olen kuuro ja tollo.


Kaikist munt keikkapaikoist munt jännittä eniten Kuhmoon tulemine. Yritin kerätä sääli ja ymmärryst ohjelmatoimistoltaki, et kui mun nyy käy. Siäl heti heijän maankiärtäjäfrouva Tea torppas mu empimiset ja sanos, et Kuhmo-sali o Suamen paras, mee mennä sin! Mikä mun autta! Täält tulla! Tulkka teeki! (Kattosin nimittäis et siäl on 668 penkki. Kui suuruurehullu voi olla!)

 

 

*** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Kuhmo-talolla su 11.10.2015 ***

 

 

 

 

Mitä mää tiärän Kuapiost?

Paikkakuntapulinasarja2, osa 4/12

 

 

Ko mukulanas oppi joku jutu, saa koko elämäs tehrä töit, et lakkais sihe uskomast. Ko olin pikkune, joku väit mul, et Kuapion nimi on tullu siit, et sil kohta maakuntaviarailevan kuninkka hevoset kuapisiva. Heti uskosin. Ei tullu miälenkä ihmetellä sitä, et olik hevosten kuapimine muka sihe mailma-aikka nii harvinaist, et siit ihan kokonaisen paikkakunna nimi tul. Eik Suames sit kuuluis olla myäski Hirnuala, Koppola, Neliö ja Ravin-tola? (Ja onk Klaukkala sama laji?)


Kuva: Miikka Lappalainen. Taivas on Paimiost mut hevone o hevone, samalaine kuapija Kuapiossaki.

 

Kuapiolaiste runonkuunteluasennost mää sain inspiraation piirttä Lähtisiks föli? -kirjan kuvitukseks , milt näyttä savolaine runonkuunteluasento. Olen siäl nimittäis jonkun kerran käyny keikal ja mun miälest nee ihmiset iha etukenos, korva ojos ja penki reunal kuulusteliva. See verra erilainen tämä kiäl tiätyst onki, et täyty ol tarkkavaine. Hyvi hee o mun juttuihini tottunu.

Mää tykkän kaikist murtteist ja orotan ko päiväposti, et kuapiolaiset tulis nyy syksysel perunakiartueellaki keika jälkke mul niit-näit puhelema omal ihanal savollas.

 

Kuapios asu runoilija Tossavaise Jouni. Sil o hyvä syrän, erikoisemuatone ajatuksenkulku (see puhu savo sillonki ko see puhu suame) ja kivamuatoset pohket (olen lehtkuvas nähny). See onki kova juaksema. Voik olla olemas juakseva runoilija? Taita olla mun oma asennekankeut, ko eres epäilen. O runoilijoil juaksuharrastus ainaki aika yleist ja vähintäski antiiki ihanteitte mukast. Olympialaji see o runouski ollu. Muistaktee et Suame oma flik Aale Tynni o sen voittanu? (Lontoos 1948!)

 

Kuapios kapellimestaroitte sillon tällö Atso Almila - ketä mää rupesin heti fanittama, ko hänehen tutustusin tosa vuas sit. Hän nimittäis sävels mun koko hela lounaismurttese Aapise. Ja mukula ja Key-kuarolaise sen laulova ja mää oli iha lumoutunu - ja turkulaisetki niimpal et rupesiva zumpama (en mää sentä). Atso o varma maan tunnetuimppi nykysäveltäji. Mun kummisetäki heti tiäs, et see o see ristikoist tuttu.

 

Heli

 

 

*** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Kuopion musiikkikeskuksessa la 10.10.2015 ***