Keskikokoinen perunannostokiertue

Runoilija Heli Laaksosen Keskikokoinen Perunannostokiertue on riemukas ja sielukas
yhden-naisen-runoesitys, joka kiertää maata lokakuussa 2015. Se jatkaa
suositun Pienen Perunannostokiertueen perinnettä uusin paikkakunnin:
JÄRVENPÄÄ! LAHTI! HUITTINEN! KUOPIO! KUHMO! OULU! IISALMI! JOENSUU!
LAPPEENRANTA! KANKAANPÄÄ! TAMPERE! HÄMEENLINNA! Runoja tuttuja, uusia
juttuja ja hassuja tarinoita mukuluuden makeista muistoista ihmisen
huikeaan, haikeaan elämänkaareen. Täällä ja fb:ssä ajantasaisia
kiertueuutisia. Meil o runoi laareis, sanoi säkeis! Voi ko tulisit mukka!

 



 

 

 

Mitä mää tiärän Tampereest?


Paikkakuntapulinasarja2, osa 11/12

Vaik kuin koitettais väittä, et turkulaissyntysen ei kuulu ihailla Tampere, ni mää ihailen kumminki. Fölikirjas mää sen jo sanosin: ”Tampereel on kova kulttuurikunto, yleisö tule paikal ajois ja vyärymäl. Musiiki&Median paneelikeskustelus kuulin ensmäst kertta, et mummut sano viihretaiteilija Elastist Joustavaks. Tutustusin siäl Silvennoise Heikki, kenest Esko Roine o sanonu, et hän ei ol koomikko jumalan armosta vaan erityisestä pyynnöstä. Heikki tarjos mul paneeli jälkken kaffet ja painotti, et rahaa on! (Kaffe 2,20 e.).  Tampereel on Pispala, ja huvittelen itteni kans ajattelemal, et mitä jos see oliskin Pipsala.”

Tampereel olen ensmäst kertta elämässäni nähny myäski Roineet – Eskon ja Eilan ja Ernamon Tuijan ja Saarelaise ihana-Ilmarin, ko nee esiintysivä mun näytelmäs Lukkosulaa ja lumpeenkukkia.

Viimeks olen käyny Tampereel syyskuu alus, ko Iskelmäratio kutsus haastateltavaks. Heijä naistehuane seinäl ol esitetty varavessapaperirullan sijainti esimerkillise havinnollisel kaaviol:

 

Samal reisul löysin ittelleni laukontorilaiselt kirpparilt ihanan syysmyssyn! Joku ol ajatuksissas viäny sen keittiötavaroitte osastol.

Kuva: Miikka Lappalainen



Tamperesympatiast hualimat määki silti liävän ilkikurisest hihitin, ko ensmäst kertta kuulin romanttisen Balladin Tampereen neitosest. See o nimettömäntekijän kansanperinnet, ja mää olen sen mun ystävältäni, laitlalaiselt Siltamäe Markus-vainaalt oppinu. Olektee Tampereen kulttuurväki tätä kuullu (Lauleta haikkial, vähä laahaval nuatil):



TAMPEREEN NEITO

Se ilta ihanainen viel säilyy muistoissain,

kun neidon Tampereella ens kertaa kiinni sain.

Se neito oli kaunis, solakka varreltaan,
oli silkkipuku yllään ja huntu kasvoillaan.

”Halloo”, minä huusin hälle ja hän nöyräst kumarsi.
ja noin viisi minuuttia hän minut hurmasi.

Ja niin kuin unissani rinnallaan astelin.
Oi nauti, nauti rinta, seurasta enkelin.

Hän vihdoin mulle lausui: ”Minua nukuttaa”.

Minä pyysin: ”Enkö myöskin sisälle tulla saa?”

 

Hän kainoellen vastas: ”Ei ole tapa se,
et tytöt Tampereella vie ojan sisälle.”

 

Mut vaik hän ensin kielsi, niin laski kuitenkin.
Ja hänen huonettansa ympäri silmäilin.

Hän viittas mulle sängyn: ”Vois käydä nukkumaan.”
Ja itse myöskin riisui pois silkkipukuaan.

Hän tukkans sekä hampaat pöydälle asetti

ja suuret lonkkatyynyt lanteiltaan irroitti.

Ja lasisilmä myöskin pöydälle vierähti.
minä jo kauhuissani ovelle hyppäsin.

 

Ja tuon silkkipuvun kanssa
tuo enkel haihtui pois.
Ken tuota kaljupäätä
nyt enää lempiä vois!

Sen sanon, etten koskaan kiinni ota, piru vie.
Neidoilla Tampereella lainatut luutkin lie.


(trad., mut on see nuatitettu Lauluttoman lännen lauluis, ja levytettykki, Puukenkki-orkesterin esittämän)

 


Tampereen esiintymispaik on tosi rock: Pakkahuane tullikamaril. Luannostas sin istuis paremmi Popeda, mut mää koita olla mahrollisimma vähä Pate ja mahrollisimman pal sanamaija Heli, ja runoillani lämmittä vilusimmanki tamperelaise!

 

Heli

 

* Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Tampereen Pakkahuoneella ma 19.10.2015 *

 

 

 

 

 


Onk joku ollu oikke erityisen kultane? Tämmöne lahjapaket ei viä tila nurkis!
Printta ja täyrennä!
(Tiäs vaik färittäisitki)

 


Värkkäili Heli

 

Mitä mää tiärän Kankaanpääst?

Paikkakuntapulinasarja2, osa 9/12

 

Kankaanpääläiset on kapinallissi kaik. Jos vaa joku vokaali o sanas, nee tahto välttämät sanno sen jotenki eri taval. Ei sitä paikkakunna nimekä sanota Kankaanpää vaa: Kankoonpee. Mää arvostan simmost sopivaist vasthankka olemist.

 

Pohjoissatakuntalaine o omalaises yhristelmä: mettäne mut kumminki kulttuurine. Kankaanpääs ei tart vart vaste mennä kattoma tairet - patsai ja installaatioi ja seinämaalauksi ja tairekehi tule vasta ilmanki. Ja on rakennuksiaki see verra ajatelttu, et hee o saanu oikke Arkkitehtuuriliito SAFA palkinno kaupunkisuunnittelust. Ei kaikkien kaupunkien tartte niiata automarkettie määräyksil.

Kankaanpääst ihmiset arvattavast tiätä enemän ko hee ittekkä luule: Niinisalon varuskunta, misä valmisteta tykkimiähi, o siäl harjuil monen tyttöystävän toivioretkikohre. Kauko Juhantalon kankaanpääläisyyren tunte kaik, mut ei ol ainaka joka päiv uutisis ollu, et toimittaja Pauli Aalto-Setäläki o siält.

 

Kankaanpään katukuvast ja vaakunast mul o jääny miäle jylhi mäntypuit. Uuristettu Kankaanpääsali on kulttuurväe tahron- ja akustikon voimannäyte ja see ol yks syist, mink tähren tahtosin iha välttämät tulla kiartueen kans paikan pääl. Siäl o akustiikka miätitty monelt kannalt - o see nyy eri asia, jos koiteta saara sellotriol pitkä ihana kaiku taik runonkirjottajal selkiä kirkas pulina, mikä ei tarttis kaikui ollenka. Ulkonäöksellisest olen vast vaan kuvist huakaillu, kui onnistunu färimailm salis o: must ja harmaja ja oranssi - niinko kuumi kekälei ja humajava hiillost. Pia mää sen näe omil silmil.

 
Kuva: Kankaanpään kaupunki

Kankaanpään mää olen ajatellu simmoseks paikaks, mihe sais tulla muitte ihmiste lisäks erityisen pal Markui. Siis tavallissi miäs-Markui, mut myäski niit, ketkä tule Po-, Noor- taik Söörmarkust. Ja lisäks porilaissi, ketkä o erikses kysyny, et kunnei Poris. Sen tähre et täl kertta Kankkanpääs!

 

 

*** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Kankaanpääsalissa 18.10.2015 ***

 

 

 

 

 

 

 

Mitä mää tiärän Lappeenrannast?

 

Paikkakuntapulinasarja2, osa 9/12

 

Tiärän sen, et nee sano siäl ihanast mie. Ja sen et Kotiteollisuus-yhtyeen rokkari-Hynyne o Lapperannast kans! Munst see on koko hurjuuressas kauhian söpöne - ja fiksuki see o, vaik teke kovast töit, et kukka ei huamais. Meijän kiartue äänimiähel on kans pitk vaalia tukka ja parta. Kerran keikkareisul festivaaleil tulles joku naisihmine huamas hänet auton ikkunast ja suurfanilauma läks juaksema auton peräs ja kiljuma: ”HYNYNEEEEN!”

Lappeenranna vaakuna.

 

 

Lapperannan o määränny perustettavaks Kristiina-kuninkatar, ja siäl huitteil Lauritsalas o syntyny Suame luatettavin ihmine Arvi Lind. Viros nee ain mul muista kertto, et Arvi ol Suamen telkkari kattovie virolaiste erityissuasikki. Mm. siit syyst et Lind o virolaine nimi ja tarkotta lintu. Ei nee ota kuulevin korvis, ko mää koita sanno, et see o ruatti ja tarkotta lehmust.

 

Nimiasiat kiahto munt ain. En ol varma mikä lape on kysymykses ja mikä o sen rant? Myäskä en tiärä tarkka selvityst sil, et kui Lapperanna ruatinkiäline nimi o Villmanstrand - ja tarkottak see villimiähe rantta? Sen miähe mää tahtoissin nährä! Tuakka see runokeikal, jos näette vapaanas!

 

Hynysen kuva: Like-kustannus

 

 

Sitäkä en tiär, mikä o Lapperanna lempinimi. Kyl maar noin pitkäl sanal joku lyhenne o?

 

Kuis o, lapperantalaiset, onk nii et mää en ol oikken kunnollist keikka käyny siäl esittämäs? Kirjakaupas kyl olen ollu ja vissi yhres seminaaris, mut olenk mää laimilyäny ihmiset siäl? Nyy mää miälelläni korjaissin tilantte - siin tarvita kyl teit paikal.

 

Lapperanta o sil taval sopivaiseste eteläs ja iräs, et olen kutsunu sin lähiläänin lisäks koko Kymelaakson  (Lapperanta on kuulunukki Kymesse aikanas), mikä o hiuka niinko varakotimaakunta mul. En ol mittän klapui viäny penkeil, mut nii mää hunteerasin, et Pohjone Kymelaakso asuttais rivit 5-8, Eteläine 9-13. Taik istu mihen tykkä. Ellei sit eteläkarjalaiset ol kerjenny ens.

 

Lappeenrantasalin koivupermanto mul jo laulele sointuval äänelläs. Mää riännän!

 

 

Heli

 

 

*** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Lappeenranta-salissa to 15.10.2015 ***

 

MITÄ MÄÄ TIÄRÄN JOENSUUST?


Paikkakuntapulinasarja2, osa 8/12


Joensuu o yks itäsimppi paikoi koko maapallon pääl, misä olen ollu. Siit itäsemmäks pääsin vast ko olin Turjailija Kirusen eli Heikki Turuse jalajäljil Liaksas, Vuanislahre asemal. Ihana piän, lämmihenkinen kylä, misä hyvi voissin kuvitella asuvani, ellen olis näin pinttyne läntine. See ol vähämarjane vuas ja kyläläise varottiva karhuist, ko ol tullu heijän pihoihi nälissäs pallokrilliritilätki nualema. Sen jälkke jokane Ooppeliki näytti kauemppa hiukan karhult.

Turusen kirjoist olen oppinu melkkest kaik mitä Joensuunseurust ja pohjoiskarjalaisest murttest tiärän.

 

Kuva: Veikko Somerpuro WSOY

 

O ihmeellist, et sin pääse viäl junal saak. Josta ihmelisist kiiresyist en saanu Vuanislahrelt poislähteissän hankituks etukätte junalippu - enkä sit saanu oma paikkalippu. Mää valikoisin penkkini ain nii epäonnisest, et joutusin joka asemal vaihtama paikka (Uimaharju, Eno, Joensuu, Kitee, Kesälahti, Parikkala, Simpele, Imatra, Joutseno, Lappeenranta, Kouvola, Lahti, Pasila, Espoo, Kirkkonummi, Karjaa, Salo, vihron Turku!). Nyy mää tiärän, milt flipperin pallost tuntu!

Joensuus on taistelttu Jokelast, päält kattoe ihan tavallise olosest paarist, mikä kanta harteillais vuaskymmenienkymmenien pohjoiskarjalaist kulttuurhistoria. Ja tiätyst semmoset rakennukset ain pistä jonku purkuhimose silmä. 1934 alottanu hotelliravintola o nimetty Suame uhanalasimmaks kultturperintökohteks. Pystys see o erelleski, orotta virkusemppi aikoi.

Kuva Vanhasta Jokelasta: Europa Nostra Finland -sivusto

 

Kannaotto: Mää voin nimelt sanno ussemankin kaupunkin, misä on hurmaava rakennus kerrallas purettu historia, ko nee talot ei ol ollu enä ”tekniikaltaan ajanmukaisia” ja”neliötehokkaita”. Niitten pääl on pykätty ajamukassi ja tehokkai normitornei - ja nyy ihmetellä, et mink tähren tämä keskusta näivetty, kui ei enä tääl väki viihry? Vaik o niimpal uussi-hianoi toimistotalojakin tosa! Nimim. Tervessi Turust.

Joensuul on kulttuurväen korvis hyvä maine. Ko olen sanonu, et nyy ensmäst mun kiartueeni mene sin, hee vinkaseva: ”Oii, Joensuu! Siäl o niimpal kiva porukka! Nee pruukka käyrä vaik kuin kummallisis tilaisuuksis!”

Yks hyväluantosemppi toimittajaihmissi, mitä tunnen, huitele Joensuun suunnil. See o miäsihmine nimeltäs Suonna Kononen, mink nime mää en pysty kiitettäväst lausuma. Vaik mää tunnin keskityn, ni ain tul suust ulos Suanna. Hän o sen ainaki jollan taval kestäny, ko o ainaki viimeks moikannu, ko nähti. Ja sävels see kerra yhre mun runonki, Sil ko lähte uut alkku kohre. Laitti sen iha hyväks kirjakiäleks.


Enite orotan, et saissin elävänäs kuulla Pohjois-Karjalan murret, färikäst ko tori lauantaiaamul, kohtalokast ko Koli, rikast ko malmilöytö. Mää ole iha varma, et munt käsitetä siäl! Voi ko penkeil istuis olis oikke mont käsittäjä, ko mää lykkän itteni Carelia-salin verho ravost laval!

 


*** Heli Laaksosen Keskikokoinen perunannostokiertue Carelia-salissa ke 14.10.2015