...ja niin kamala ko see onki - viimest päivä menttinki! Ykstoist keikka taka, yks eres enä.

Kaikkist syvimmäl repu uumeni, pyykkikassi ja puhelimelaturi väli mää aamul Tampereelt lähteis pakkasin kiartuekaiho ja luapumise suru. Niit ei saa enne viimest henkäyst päästä valloilles.

En kovast ehtiny murhettuakka, ko heti Hämesse tulles munt muilutetti Yle Häme ratiohaastattelu, misä kiva Markku-nimine ihmine munt jututti ja sain viäl viimese mahrollisuure yllyttä hämäläissi tulema keikal. Viimeks olen ollu tääl 4 vuat sit.

Ode jäi asettelema Tean sormeviipotusosotuksen perusteel keikka-autoas hyvi hollil. Täyty sanno, et see o meijä suvun parhai peruuttaji. Kerranki mää näin, ko see peruutti mont metri suara. Kattoka, täsä mene Verkatehta ovest sisäl ko juna:

Mää sai häippy helpomppi hommi - aurauskeppini kans kuvattavaks ja suara ratiolähetykse.

KUVA: YLE, Radio Häme


Sinä aikan ol tavarat raahattu ja lava rakennettu. 

 

 Kirjamyyntti ol kerranki annettu tila. Amfiteatterin keskel kohos Odelman puati ja huamattavan helläsyrämiset Verkatehta miähet auttova KAIKES.

 

 


Kuva: J-J Nippala.

Yks yksnäine peruna viäl viimessi tuntejas hohkas parrasvalos, perunakorien kumppanin.

Kaua ei sen tarvinnu huakailla, ko nelisesata runoihmist tryykäs suurist ovist sisäl. Moni enskertalaissiaki.

Kuva lavan takka pual minutti enne alkamist: Outi Soininen / Odelma

 Valomiäs J-J sai valojas koko rahal ja täyrest syrämest käyttä, ko taustkankkaks saatti vaihretuks valkone kankas, mikä heijast kaik färit, kaik varjot, kaik kuut, perunakorie häälyväise hahmo.

Kuu, tulisiks tähä meijä väli, täki al..

 

Korit vaels monimetrisin ammein seinil.

Kuva: J-J Nippala.

 

Mailmanpyäränkäyttäjä Tean Viljo-askel heijastus koko talon kokkosena, ko hän oikas näyttämön ylitte matkal pyärittämä. Harjotuksis näyt hianolt! Tekiksee tämän siin varsinaises tilanttessaki, näkik joku?

 



Ihana hämäläine yleisö humisi, mää hulisin. Ol niin kiva. Voi ko ei viäl tarttis lopetta! Mää heiti viimesen pannuklappuni laval, joku loikkas sen kii. (Tean käärimä pyykkinaruvyyhti: malliks kaikil käärittelijöil).

Ko keikka vihro viime loppus, jäin puhelema ihmisten kans. Sain taas tuliaissi eläväst valkosipulast alkates! Kiitos! Jännittävä ol seeki, et Paletin korttitehtaitte hileenlisäyskoneen käyttäjämiäs tul munt tervehtimä. Olis teilläki polvet tutissu!

 

 ***

Yäl jo rupes murhetuttama, kesken kivan karonkan. Tämä on täsä. Mailmanpyärä o metallikeräykses. Ymmyrkäine matto lahjotetti ettippäi. Perunat o nostettu, viimest myäte. Mihe mää nyy...

 Ajopäiväkirjat viivästys, piirrokset jäi piirtelemät, nyy kotti tulles vast teen muisteluksi.

Kumminki meijän koko runopyärtyeen henkilökunnast tahtosin yhrelaiset muistokuvat luannostel. Osa valmistus autos, osa hotellin tyynyn pääl, nii et nämä o nyy tämmössi vaa... Ajatus kumminki on tärkiöin: Te taitavat ihmiset olette mul A ja Å - KIITOS!

 

Meijä Odelma - joka o mul ko oma sisko (ja oma sisko see onki) hois tuatemyynni ja laval lähettämise ja auton peruuttamise sekä ettippäi et taappäi, fb-säätöi ja yliaikase aamupalan (loppus klo 10!) mul pelastamise lautasliinaan käärittynäs.

 

 

 Itäsen kiartueen Tuattaja-Riikka, Rouva Fiinariina, hyvinvointitsemppari, kirjamyynnin-taukojumpa-miälialannostattamise erikoisasiantuntija ain Kuapiost Lapperantta. Riikka kirjot reisuist oman blogimerkinnänki: http://elamanroihua.blogspot.fi/2015/10/oppimisen-iloa.html

 


 Ja hurja, villi, tarkka, jämpti, ronkeli, nauravaine, silittäväine ja suurt-hualt-pitäväine Auraviihteen Tea, ketä ilma ei eres mailmanpyärä pyäri! (Hänen kohrall ohkanen tussi hukkus).


 Ja tiätyst ääni- ja valoteknikko Jari-Jukka Nippala, hyväkorvane, tarkkasilmäne, kärsivällline, mun pualellani.




Kuva: J-J Nippala

Ja YLEISÖ. Te rakkaimmat, ketkä tulitte! Annoitte mun viihryttä, otitte kutsun vasta.


KIITOS!

 

Heli