Onk syksy ollu ain näi hiano? Vai onk mul muisti menny? Joka tapaukses aurinkosääs lähretti ajama Lapin Teeälläst läpi Satakunna kohren Kankkanpäät.
Maltillisen kokkone, järkiperäsest suunnitelttu, liäkehtivän färine Kankaanpääsali ja ystävälline Tapani ottiva runokaravaanin vasta. Odelma raahas kirjoi, Tea kiskos eväskorei, J-J muilutti äänt ja valo - ja nii saatti kymmenes perunarunoesitys katetuks kankaanpääläisil - ja sin tulleil.
Iloriamukseni huamasin nuarison! Kyl meil runoillois sillon tällön harvakselttas mukulaväkke käyki - ja hyvi vanhemmat o osannu arvioitta heijän kärsivällisyytes. O aikusellekki täys tyä tunti kolmevartti häämöttä liikkumat-puhumat (saa kyl siäl naura, nyyhki, taputta ja heitel piäni (pehmiöi) paketei), saati sit alle kymmenvuatiaal. Tänä ol nii fiksu ja filmaattine Sana-Maiju yleisös. Hän harrastuksekses kuuntele mu runojan äänikirjoist! Jos mää jakaissin stipendei, hänel lähtis ensmäne.
Kuva: Outi Soininen / Odelma
Kankaapäähä ol saapunu arvoviarai (jokane runoiltta tullu ihmine o mul arvoviaras) kaukka-kaukka. Rymättyläst! Etelä-Pohjanmaalt! Myäski Eurajoen Prinssi ja Porin kaupunkist Musan prinsessa Elina Wallini syäksysivä paikal olema hyväntuulissi yleisös (Elina näytti vähä malli, misä kohta ja kummottos yleisös kuulu naura (kovi ja korkialt), nii et keika loppu päi muutki uskalsiva). Ensmäse-lipu-ostajan-palkinno aurauskepi sai Anneli - onne!
Kuva aurauskepin nimmaroinnista: Anneli Hakolan kotialbumi
Kuva Wallinist ja muust runoväest: Outi Soininen / Odelma
Huamasiktee kui sulose nimmarointipaika oli Odelma mul löytäny? Taiteilija Liisa Juhantalo on pörröl päällystäny koulupulpeti ja sen keskel mää uppoutusin kirjottama ja lukijoitteni kans puhelema.
Kankaanpääs ol toivottu erityiseste aakkosrunoi ja niit mää luvinki - ja parisenkymment uut taik entist runo lisäks. Mun perunarunokiartueeni irea o ollu nosta esine kerrallas onnenpyärästäni asioi ihmeteltäväks, tarinan juureks, runon aiheeks. Täsä nouse korist tavara, mitä yläastelaise luuliva arkeologiseks löyröks...
Kuva: J-J Nippala
Tiäräktee mitä mää olen ollu huamavinan? Et ihmise o ruvennu jännittämä munt! Onk see sen tähre, et olen ollu telkkaris? Ei MITTÄ viarastamist, ei nurkan takka kuikuilemist, sama höperöllis-pehmosyrämine mää olen ko ennenki.
***
No nyy. Hämeen lääni! Historialline! Hillitön! Tre! Hml! Perunakiartue ikiaikkase vihoviimeset runokeikat on teijä nurkis. Tulkka ja tehkä runokatsomoitte mailmavallotus! Last call, lento lähte.
Heli