Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 


Vaik mul on kui ihana koto, ni voi valtava, kuin kovast mää reissamisest tykkän!

Mää olen ripiriamuissan, ko kello soi aamul 3.30 ja mää lähren runoauto Empun kans ajama Turu rauttiäasemal, mist lähte juna Mikkeli, mist mää tulen seuravan aamun takas ja käyn samal Kaarinas karkkitehtal, sit Laitlas kansanmuusikkojen kokkontumises ja kultturseura Walon kokkontumises ja ajan kotti ja lähren seuravan päivän Turkku ja sit Eura ja sit olen yhren päivän koton ja sit kipasen Uurenkaupunki haminoil ja sit Pori ja sit Raumal ja sit Pori ja sit Nokial ja sit Mikkeli - ja sit en olekka viäl keksiny et mihe! Luultavast joku pehmiä lasku täyty ol taik eres potkukelkkarinki käyr hujauttamas, ennen ko totun taas paikallan olemisse.

Jos nyy täsmentäissi hiuka, ete men pelkäks luettelemiseks. Mikkelin tianoil mul o ollu asia sen tähre, et Eeva Eloranna luatsaman o siäl keksitty Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -näytelmän musikversio. Tunnetuimmaks tähreks hee o saanu Halkolan Kristiinan, mut oi ko säkenöittevi ova Veli-Pekka Kuuranne, Ritva Parviaine ja Ilkka Jokine.



Mää toivon, et itäsuamalaise ja muusuamalaisekki löytäis tämän näytelmän pauloihi - versio o oikke omaperäne ja oikke villi! Ko Kristiina Halkola astu valokeilaha ja vetäse Miljonat ruusut (NII! Latvialainen kappala!), ni eturivi lako! Ja Petterin hullukstulemine on täsä näytelmäs  iha oikkia hullukstulemine ja Sepe Susi o nii sympaattine Mitsubishi-karvalakkis kans ja Simon rakastumiskävely on ennenäkemätönt!

Tualt saa lisätiaroi: http://www.proevents.org/?page_id=124. Ei siis tart kaikkie Mikkelihi saak lähte: tämä poruk on pakannu rekan ja aja Iisalme ja Kuhmo ja Liaksa ja Imatral ja jessussentä YLIVIASKAANKI.

Eevan omistautumine Lukkosulal o mallikelpost. Jo ensmäses kokkontumises lokakuus hänel ol valminas pianoismalli näyttämöst!

Nährä ensillas Mikkelis 23.2.!

****

Pari reisujuttu viäl. Hiuka ujostutta ain kertto tätä asia, mut mää voiti 15 kilo karkki yhres kilpailus... Ystävänpäivän käven nee Karkkimaailmast Kaarinast hakemas ja nee o olluki hyvi, pehmussi ja makkioi. Jokune o viäl jäljel ja nee otan mukka, ko jo ylihuamen alka Sää, mää ja Hentuliisa -kiartue. Ei voi kukkan  kuvitel, kuin pal mee olla Wallini Elinan kans sitä sääretty ja tahkottu ja väännetty, et tulis hyvä. Mee ollan kauhia ilossi siit, et väki o lähten liikkel: Porin keikat 19. ja 21.2. on täyssi, Rauman keikka Helin päivän (en voi käsittäkkä, kuin pal paketei saan...) o neljä vail täys ja hemmet sentä, Nokiallekki o jo yli 300 lippu menny jostan kummalisest ihmest!

See Nokian keikkatila Kerhola on kaunis ja valtava, ni et mahtu sin viäl, mut kannatta etukätte kyssy: Café Kölvitär (Nokia) http://www.kaksikolvia.fi/yhteystiedot/, Qvanto (Tre) http://qvanto.fi/, Krista Valli puh. (040) 5241949 Soroptimist International of Nokia.

***

Mee muuten tehti sit see Rauma-Pori-ystävyyskaupunkalote - tosa al o mun versio ja Elina tek Poril omas. Nyy orotella!

Aloitteen tekijä
Heli Laaksonen

Kuntalaisaloite Rauman uudesta ystävyyskaupungista: Pori!

Taustaa:

Raumalla on ystävyyskaupungit Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa, Islannissa, Venäjällä ja Unkarissa. Porille on saatu ystävät Pohjoismaiden lisäksi Latviasta, Saksasta, Unkarista, Puolasta ja Ranskasta. Ystävyyskaupunkitoiminnan tarkoituksena on yleensä saattaa kaupunkien asukkaita lähemmäs toisiaan: tehdä talous- ja kulttuuriyhteistyötä tai ylläpitää oppilasvaihtoa. Ystävyysparit muodostetaan usein keskenään jotenkin samankaltaisista kaupungeista.

Kuntalaisaloite:

Porin ja Rauman kaupungit ovat vuosisatoja eläneet rinnakkain, Pori isompana, Rauma pikkusiskona kyljessä, aina nahistelemassa kuin ilvekset konsanaan. Ystävyyskaupunki-konsepti yhdistää maantieteellisesti erillään olevat kaupungit. Samaa ajatusta voisi soveltaa myös henkisesti erillään olevista paikkakunnista. Koska sekä Rauman että Porin nykyiset ystävyyskaupungit sijaitsevat vapaasti sanoen hornan tuutissa, ehdotukseni on löytää rauhaa ja ystävyyttä lähempää: tehtäisiinkö Raumasta Porin ystävyyskaupunki? Ystäväni, kirjailija Elina Wallin aikoo ehdottaa Porin kaupungille ystävyyskaupungistumista Rauman kanssa.

Seuraukset:

Pori-Rauma ystävyyskaupunkitoimintaa voisi soveltaa hyväksi nähdyllä tavalla: koulut voisivat valita ystävyyskoulunsa ja vierailla toistensa luona, raumalaiset pääsisivät maksutta porilaisiin museoihin ja päinvastoin, kuorovierailut kuuluisivat vakituiseen ohjelmaan ja kaupunkien kulttuurikentät ja urheiluseurat voisivat kehitellä eri yhteistoiminnan muotoja. Kaupunginosa-aktiivit löytäisivät naapurikunnasta uusia ideoita toimintaansa – siispä tutustumiskäyntejä Sampolasta Pyynpäähän, Kodiksamista Lyttylään! Kaupunkien lehtien toimittajat voisivat vaihtaa työpöytiään muutamaksi päiväksi. Valtuustot voisivat konsultoida toisiaan, ja yritykset myös hyötyä toiminnasta tarjoamalla naapurikaupungille niitä palveluja, mitä siellä ei vielä ole. Uusia rakenteita ei tarvitsisi luoda vaan käyttää olemassa olevia kekseliäästi. Ehkäpä uusi kalenterijuhlapäivä kuitenkin piristäisi: Pori-Rauma-ystävyyspäivä voisi olla vaikka 2.12., Unelman päivänä! Lopulta seurauksena olisi hauska yhteistyön muoto, jossa olisi sopivassa suhteessa huumoria ja totisinta totta. Vaikeampiakin asioita voisi olla helpompaa sopia, kun ystävyys toisi oman mukavan sävynsä tekemiseen.

Näinä rakennemyllerrysten moni kuntapolitiikkaan liittyvä uutinen on huono tai ainakin vakava – iloisia kuntauutisia saa hakea. Tässä olisi yksi: Pori ja Rauma ystävyyskaupungeiksi!


Raumalla Runeberginpäivänä 2013


Heli Laaksonen

 

****

Mut juur nyy ja tänä miälkuvituskaveri Hentuliisan ja iha oikkian kaveri Elinan kans lähtökuapis! Näil sivuil lissä, jos kiartueen pyärttes vaan kerkken. Tunnelmihi virittelyks ja muistokuvaks kännykamerakuva (taattu Laaksos-laatu) viime suven Porin Kirjurist Hentuliisan harjotuksist. Kuin kauniste Elina kaartta!

 

Tervessi
sanamaija Heli


(c) Heli Laaksonen


En hukannu Latvian-reisullan mittä muut ko aika suuren kappalan syrämest. Kauhi ko mää ole viihtyny, iha epänormaalil taval. Laitin ton Laaksone-lausu-Latvias-osioho näännyttävän pitkän selostukse ja neljänne matkakirjeenki niitte Turu Sanomitten kolme lisäks.

Mää olen ajatellu. et tähä mailma tarttis perusta Rauma-Ventspils-laivayhteys. Ihan tavaline rahtilaivaki kelppais, ko vaan pääsis suara Latvian rannoil ilma uuvuttavi ja luannol huanoi lentämissi. Miättikäs tee ketkä merireiteist ymmärrätte ja kattoka kartast, kui näppärä olis. Mää tila ensmäset matkaliput jo nyy!

Heli


Mää alotin tämän kummallisen kuulosen 13-vuaren jo tutuks tullul taval: pirin taas syntympäivi! Mul jäi tosa syksyste suur osa suvust kutsumat, ja heil sit vihjailin loppiaisen, et pirän "kuuma mehu, hiihto ja moottorsaha-aiheiset Helikymppiset". Mul on puuhakas suku ja siält hee tuliva: kenel ol mukan lylyt, kenel 40 muna, kenel sähkösaha, kenel moottorsaha. Ens ol kaffet ja puhei, sit mentti kaatama hankalas paikas kasvavi puit. Maarakennus R. Santala joht ja sahas, miähet kiskosiva liinast puit kaatuma oikkia suuntta, naise huuteliva neuvoi ja mää kiljusi: Varokavarokavaroka! Olis see nolo, ko omil syntympäivil littantuis pualet suvu miähist. Hyvin kaatus puu, sit see karsitti ja pätkitti ja klapitetti ja pinotti. Kiitos mu hyvä, rivakka, talkkohenkine suku!

***

Pikkussi keikoi olen jo tänä vuan tehny ja muutamaine iso o eres ko Wallini Elina ja munt kutsu tiä Hentuliisan suuntta. Meijän murre-ehtoo-kiartue mene Pori-Raum-Pori-Nokia-reitil - ja sil taval et Pori o melkkest loppumyytty kummastakin pääst, Raumal on tulos pal porukka ja Nokial vähä. Mää luatan taas Häme hitautte ja uskon sihe, et nokialaissiaki viäl hiuka löytä paikal lissä. See nyy o vast helmikuu loppupual, koko homma. https://www.facebook.com/SaaMaaJaHentuliisa

 

***

Ajopäiväkirjan ensmäne lentomerkintä tule huame, ko lähren aamuste Latvian-kiartueellen. Siit sit enemän tosa Laaksonen lausuu Latviassa -osios.

 

Sen kyl tahron sanno, et tämä o viimenen kert ko kuljen lentokonel yhtä mihenkkä, mihe pääse jolla muullakin kyytil. Siit hualimat, et Turku-Riika-yhteys o näppärä ja nopia, mul o jo nyy menny viikko matkustamisse. Nykylentoturvallisuus vaati sotilaallist matkatavaroitte järjestämist. Silti mää ole jännittäny, et ruppek latvialaine tullimiäs huutama, et kui tääl kassis on tämmöst nuhasuihket ja plara ohjekirjast, onk se EU:n aluel sallittu. Mu runojen kääntäjä Guntarsil pakkasin tuliaissiks erilaissi suamalaissi viähei, jigei ja perhoi– hän o suur kalamiäs (toivottavast Guntars ei nyy käy yäl tätä sala lukemas, ete hänelt men valla yllätys). Niittenki kuljettamist olen hermoillu ko marikuriiri. Ko olen erellisel kerral lentäny, mult otetti virkkukoukku pois.

 

 

 

Mää  olin toivonu, ete mun tarttis otta tiatokonet mukka ollenka ton ulkomail - olissin ollu vaa vanha-aikkaseste vapaa - mut otan kumminki. Turu Sanomitten kans o sovittu, et torstain, perjantain ja sunnuntain hee julkaseva 3 kappala mun matkakirjeitän reisust. Latvialaises näppäimistös on tuhannen koukero ja pistet ja viiva, mut äät heil ei ol eikä ööt. Enkä tahro Sanomil kirjotta, et Eilen nain sinisia lehmia!

 

***

Visu labu

 

- see o et kaikenäköst hyvä teil ko jäätte tän Skandinaviaha! Tulen Viljon päivän huitteis takas!

 


Heli

 

Joul.

Maas myyny karhu

perämoottor jääs

vetur vilkutta valoi:

kuin pal o viäl tekemät

ketä noi kirkon traputki hiakotta.


Mun silmissän joulu o juur nii sekasorrolline, ko kuva kertto. Ja viäl tulla ihmettelemä, kunnemmää ol jouluihmine… Viime viikol tulin Näytelmäkulman kuusjuhlast ja kipitin Otavan kuusjuhli Helsinkin tuiskuse Senatintorin kaut, ko tommonen kuvaelma tul vasta. Onneks sentä sain kännykkähän taltte, et jotta hiano ja ikimuistost ol vissi juur ollu meneilläs.

Ylepalttisten menemis-tulemis-ostamis-hankkimis- ja järjestelemispaineitte al jotku nauttiva ja ova juur omimmillas. Mää hirastun entisestäs. Postitin Rahmani Janil ja häne mukulilles paketi. Yhre. Mul ol aamu-kymmenelt kello soimas ja vähä enne viit lykkäsin paketin postin ovest sisäl. Jokase minuti siin välis hajin saksi-kynä-osotet-teippi ja liimasin osotetarran, täytin planketi, kirjotin korti ja pakiteerasin, nitosin paketin kii ja avasin, ko pualet tavaroist jäi ulkopualel – enkä olis täsäkä ajas selvinny, ellei Laitlan kirjakaupast oltais riännetty appu. Mää oli hikine ja poikki ja kaihosin omal joulupatjallen, mut ko see o lupa levittä vast aatoaatton…

Onneks Laitila raitil kopsuttel vasta yks kiva tuttu nuar Karoliina ja poni. Heil ol kärryil mankkaki, mist soitetti joulumusiikki ohikulkijoitte iloks. Muistut miäle, et o joulu jotta muutakin ko tuskittelemist.

Jokanen koke joulu omal tavallas ja munt nii riamastutti, ko sain yhrelt huippukiälentutkijalt viästi, et hänel tule joulune olo siit, ko eläimist puhuta passiivis! Voi hyvä ihme, kui liikuttava ja kiinnostava on kiälentutkijan pää!

(Siis jotenki niinko tämmöttös: hevoset menee kovasti, hirnutaan ja tömistellään.)

***

Mikä siin joulus nii raskast mul sit mahta ol? Vissi see ainaki, et jouluviattovelvollisuus o nii ankara ja väistämätöne, et sen taa jää kauas oppi- ja asevelvollisuuski. Ainoastas maast karkkamine vois olla keino välttä see – mut kumminki päähän tulis josta ajatus lokakuisel lentokentäl, et nyy ennenko lähren, tairan kumminki laitta pari piänt joulust terveist menemä… ja siin sitä taas olla.


Ja herrajumal, kesken tämä mu joulumarinan mää muistan, et o sitä tänä vuan yks toineki kiva joul-asi ollu! Tääl Rauman Lapin Ylisespääs – siis meijän kylärinkin valtakunnas – on tänä vuan otettu käyttö meijä yhres kehittelemä kyläjoulukalenter. O niit muissakin kylis ollu, mut ei tääl. Siin o ajatuksen see, et jokasen joulukalenteripäivän o jonku pihas-portinpiäles-akkunas jonkulaine jouluasetelma, mitä o lupa käyr iltakävelylläs kattomas. See o nii hiano, ko saa luvan kans mennä urkkima ihmisten pihoihi ja uteloittema, kummose joulutervesen kukaki o laittanu. Nee kyläläisten kalenterluukut o ollu niin kivoi ja yllätyksellissi! O ollu hevost ja rekke, seime ja enkeli, konvehtei ja tähtsäretikui. Meil ol hirv ja yks pajupuu täys myrskylyhryi. Jouluvelvollisuuksist parhamast pääst!

 

***

Muutamei kilometrei o ajopäiväkirjaanki tullu.

Olektee koska koittanu aja Lapist Loimaal? Jos tykkätte mutkist, ni siin saatte oikke itteänne toteutta! Matka varrel on teemaha sopivaiseste viäl Makkarkoske meijeriki, mitä ain kattelen haaveilevast ja ajattelen, et voi ko joku ruppeis pitämä tosa jotta majatalo-kulttuurmaja-meininkki. Kiahtova rakennus ja nimi!

Loimaal ol vuare viimesen keikkan esiintymine Eviral. Oi ko mul tul miäle, mitä kaikki vois kyssy, nyy ko o asiantuntijoi kool: mil taval luamulammas ruakita, mitä täyty otta huamio, jos meina ruvet kanoi pitämä, mink tähre hukkakaura o nii vaaralline, mist listeria tule..? Sentä yhren kehtasi esittäkki: täsä remonteeraukse yhteyres löytys lattilautoje alt olki-turve-hiakka-eristet – mut myäski heini ja olkke ja joku viljantähkäki josta ajalt enne sotti! Kysysin, et kannattak simmose jyvä laitta keväste multta ja ruveta orottama. Kuulema ei tul mittä. Mut sanotti et yrittä voi!

 

***

Ens vuare alus on kovaste tunkku, ko o ens Latvian-kiartue (siäl o seittemisen keikka sovittunas) ja latvian-kiäle-opettelemine, sit Sää, mää ja Hentuliisa -lisäkeikat Wallini Elinan kans ja viäl Mikkelin teatterin jännittäväjännittävä Lukkosula ja lumpeenkukkia -ensilta! Näist kyllästymisse saak lissä viäl!


Kiitos kaikil kaikest tämä vuatisest!
Viättäkä maltilline joul ja värisyttävä uus vuas 2013!


Heli

[*] (esittä juur tuikkima laitettu jäälyhty)

 







Kyl tee olette sen jo monen kerttan kuullu, et olen mukan tommoses Kulttuuriseura Walos Laitlas - kunnosteta talkkoil yht huamattavan kaunist talo, mikä koitetti tuhopoltta 2008. Joksenki tommoselt see näyt palojälkkesen aamun:



Ja täsmälles tämmöselt see näyt tänä aamuste, ko viätetti siäl harjakaissi:


(Kuvat: Miikka Lappalainen)

Ei see nyy millä viäl valmis ol, lähellekkä, mut kyl käytetyt tyätunni jo hiuka ruppe näkymä, vaikkei rakentamisest mittän käsittäis. Olkka teeki valveil, ko Ajopäiväkirja luvette: ko keväste jää väisty, ruppe taas tulema talkkovihjei...

***

Mää ole muuttunu tänä syksyn vissi ilmapuntariks - ain ko munt pistetä keikal, lähetetä sama aikka tähä maaha joku Siperian ruoska ja Ratio Suami kilju kelivarotuksi koko maaha.

Olin yllätyskeikal Turus Marjaniämen kulttuurkartanos (mikä o muuten kans iha rappiokunnost loistokkaks pelastettu isol tyäl, jessus noit Ruissalo huviloi: www.kulttuurikartanomarjaniemi.fi) , olin yltympäris huiveihin kääritty, ko munt talutetti syntympäivsankarin seljän takka sisäl.


Ko ilm hiukan pahentus, läksin ajama Hämelinna suuntta, sin Hattulan Petäykse. Keikka ol kiva, paik ol hiano, keli ol karmiva, lisäks pääsin taas osallistuma tämä yhteiskunnan pelastamisse. Mää olin juur puhelimes määrittelemäs, mil taval ja kosk mahran pääst perill, ko munt tul mutkas valkone mustmaija vasta - ja näyt mul sinissi valoi. Ol nii mukavaisen talvinen tunnelm siin...

Munt hajetti lämpimän pakun suaji ja sit polis kirjot mul runon, mikä meni jotenki näi:

puhui
ajaessa
puhelimeen
siten
e t t ä

puhelin
o
l
i

kädessä.


Hän kysys, et mitä mää tykkän, eikä mul sihe ollu oikke moittimistaka. Viirelkymppi mää sen hänelt sit osti.

Polis pyys nimmarinki, mut sihe en laittanu syrämen kuva.

Ratio Hämeest kuulustelin sit ehtoommal, et Hämes ol ollu liikkuval polisil simmone maratonvalvontakampanja, misä hee ol piänimmilläkin teil käyny hiukan partioittemas. Kansalaisel o iha velvollisuus joskus osallistu tämmössi yhteissi keräyksi! Mist niit verovaroi kertty, jollei mee kerrytet?

kysele

Heli


Kotomaisemis o viime ajat menny, eikä lainka ol ykstotist ja näköalatont ollu vaik tänäses Hesaris yks yksinkertane espoolaisherra Korpela kirjottiki, et maaseurul o simmost...

***

Ei ol uus asi, et hyvyys tule antajalles takas. Joskus käy nii, et oma teelusikallinen kiltteyt palkita traktorin etukuarmajal. Lähikaupa jonos (tääl mail 2 ihmist o jono) mu erel oleval asiakasfrouval loppus raha keske ostoste. 30 sentti jäi vail. Vaik hän kuin kaivo, ei latilati löytyny enemppä. Kukkaro ol nii ammolas ja tyhjä ko nälkäse suu. Kassa orotti tyynen ko faaraon katti. Mul kiärittel siin joku kolikko käres ja plättäsin nee sihen tiskil ja sanosin romanttisest: ”Tosa”. Frouva ol helpottune näköne ja nyäkyt mul ja tiätyst mul kans jäi hyvä miäl, et munst jotta hyätyki on toisin päivin.

Saman ehtoon meijän pihan pimeytte ajo must auto. ”Asuk tääl Laaksose Heli?” Kyl vaa. Kui nii? ”Olin tosa valtatiä varres tankkamas ja tämmöne Visakortti, misä o sun nimes, ol puronnu sin maaha. Asun täsä kylil kans ja meinasin, et tuan saman tiä.” Voi armias aik! Voi mun hutilouttan! Voi hyvi ihmissi ko tuhannennen kerra munt pelastava!

****

Ajopäiväkirja-aihenenki uutine on kerrottavan – varsinki jos ajatella, et moottorsahan käyttämine o yhrelaist ajamist. Jolla hyvämuistisel lukijal vissi o miäles, et sain helikymppislahjaks moottorsaha vuarelt 1972 – käyttämättömä, suaran paketist. Nyy see otetti kotelost pois ja kootti ja varustetti nii monel ainel, ettei uskois: kärkipyäräl vaseliini, ketjuil ketjuöljy, säiliöhön kakstahtist pensa ja piän hiukka lisäöljy virkistämiseks. Sahas on kirjame H ja L. Ihmettelin jo, et kui nee Homeliten tehtal on tiänny sihe mun nimikirjamet laitta, mut nee merkkavakki et High ja Low ja viittava kiarroslukuihi. Nimi o enne - en ol vaa aikasemmin käsittäny, et mun nimimerkkin viitta sihen tosiasiaha, et miälala o hyvinki nopia-vaihtelevaiseste korkkial ja matalal.

Sahal onki hyy iha oikkiast käyttö, ko kaks koivuparkka ol päässy kasvama ihan talo viäre ja pahaste sähkölinjoje al. Sähköyhtiö miähe nee kävivät turvalliseste kaatamas ja meil jäi tehtäväks saatta koivu kunniallisse kualemaha eli klapei kohre.

Ei mul heti annettu tiätyst kylmilttäs moottorsaha kätte, ko ens pit käsisahal kuivaharjotel:

(Piänelt liiottelult näyttä noi kuulosuajaimet ton kaarisahan kans, mut kyl siitäki aika metel voi tulla, ko oikke innol saha. Ei mul sentä huamioliivei ollu eikä turvaköyt).

Sit pääsin oikkiast asiaha, Homelite kiskotti narust käymä ja mää elämäni ensmäst kertta vetelin moottorsahan kans koivurankoi kappaleiks:

Kyl ol hiano!

Perehryttämisest ja kuvamisest pit huale Lappalaise Miikka.

***

Ehtoste imuroisin ja loukkantusin heti! Inhottava tikku men kynne al! Mun parhaman kirjotuskäre! Olin jo elätelly toivei, et saan tyäturvallisuusyhristykselt tapaturmattomuuspalkinno hyvi sujune sahauspäivän kunniaks.

 

****

Muilt osi o viime ajat menny jouluntulemist vältelles. Yleisön painostuksest tehti sentä pari joulkortti, mää hunteerasin ja Miikka kuvas.

(Tiarustelui: http://www.lailanet.fi/laitilan.kirjakauppa/ ja Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.)

 

Älkkä tee ihmise viäl jouluasioi ajatelkko. Määki meina tänä vuan kaikenäköst jännittävämppä kerjet. Laitlas Walon mäelläki on polttopuutalkkot ja Ukko Mansikka o luvannu opetta munt käyttämä sirkkeli!

 

Heli