Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 07.06.2015

Ain ain ain

olen ollu sitä miält, et ko kirja julkisteta, ni täyty juhlista kans.

Siin on kumminki vuaskausien tyä ja mone ihmise huhkimise lopputulos käsil.

Täl kertta meijä Otava keksis, et ko Fölikirjas surrata ympärs maat, ni ei jäärä julkkareissaka jähnöttämä. 1950-luvu museoraitiovaunul lährettin kolistelema Helsinkin katui.

(Kuva: Tarja Kopra / Otava)

Fölis ol mun, Fölikirjoje ja otavalaiste lisäks ihani lukijoi - jonku arvonna voittaji - ja toimittajaväkke. Kivoi tyypei ja sujuvaist matka. Myäski 7 päivä leht o ilmeisest nyy ton tv-julkisuure myät noteerannu munt simmoseks, et kannatti koko tunni julkkari taltioira nauhal. Ihan turvalline olo mul ei heijän käsis ollu, vaik ei nee niin kauhioi äiji ollu, toinen Porist, toinen Turust (vaik väitti et koitta sen unhotta).

Etelä-Suame Sanomat tekivä oikken kunnollisest ja perinpohjasest jutu, tual o siit kappala: http://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/2015/06/07/kirjailijakokouksessa-sattunut-kommellus-paatyi-heli-laaksosen-kirjaan Ens haastattelu ja sit viäl julkkareihinki paikal. Mut kyl siit tuliki hyvä! Lähtelaiset Berhard ja Bianca sen mul toiva.

Niimpal ol aamutelkkarei ja iltapäivähaastattelui, et välil pit otta aluhamesillas ja huilat filti al, Otavan soffal.

Nii siit julkkarihameest... Ko joku kumminki kyssy. Ateljee Tarja Nordman jälles sen ompel, Aurajoki-kankas ol ostettu Lintukoto-kaupast ja o Vallilan tekkone.



(Traktorkuva: Lumikki Viiri)

Ei pelkkä Stadin julkkari riitä: täyty omil kylil kans riamuita.

Kyläkoulu eli Monitoimitalo Koulu Kodiksamis o mahrottoma sopivainen paik kulttuuril. On kaffila, tairenäyttely, sisävessoi, talkkoväkke, kaunis miljöö - ja keskeine sijainti pello lairal!

TV:st tuttu Fordson - naapureilt ällätty lainaks - tuattin paikal silmäiloks, oranssi Skoda sen kauneuspariks, lippu hissatti salkko, kaffet keitetti litrakaupal - ja ruvetti vartoma ihmissi paikal.

Ja tuliki - juur sopivaiseste! Kaks kertta sali täytte, oliskos 130 ihmist kaikkias ollu kuulustelemas. Kylän väki ol liikennet ohjamas ja Piätin Pertti juans. Stand up -taitoi riitti! Kauimmaise ihmise olivat tulle Lahrest ja Turenkist saak, ulvilalaissiaki! Kui reippai! Kui ilone mää olen, et kirja kiinnosta!

 Odelma flikkojes kans myys, mää pulputun, mailman valo kattel ikkunast, Lappalaise Miikka kuvas.

 Kiitos tulemast, olemast, auttamast! Misä jälles nähränki, ni toivottavast pia!

 ****

JULKISTUS VAA JATKU!

Turun Lintukoto - Tähkän visioima viihtymispaik keskel Turkku - otti meijät molemmat vasta. Muusikko haastatteli ja mää vastasin. Oikkiastas ja alunperi munki piti haastatella (Onhan Tähkält omaki kirja tulos, keittokirja Hellannupit kaakkoon), mut mää unhotin! O see vaa nii luanikast vaa omist telemisistäs ja kirjottamisistas puhella...

Vaik mee olla toist kymment vuat Laurin kans tunnettu, emmää viäläkä ol oikke sinut sen kans, et kui lähel kuulu mennä. Ei näi lähel ainaka - mää näytän kollikissalt koiratarha oven takan!

(Kuva: Sanna Iso-Oja)

Sihe olin jo varautunu, et mee olla iha erikokkossi. Tähkä o lähemmäs 100 metri (ei ol mittä liiottelu! O lähemmäs 100 metri ko 1000 metri). Mul ol taas oma lypsyjakkara mukan, päästi eres johonki tasapaino.

Kovin koitetti naurutta, ittiämme, toissiamme ja kuulijoi. Pystyhuumori - eli raumaks stand up!

Aurakattu ohitte kulk merimiähi ja ihmissi, poliisiki kävi, ko yks kuulijoist ol nukahtanu!

Kiitos järjestäjil, paikal olleil ja tulleil!

****

HEI MUUTE!

Fölikirjast o ilmestyny vissi ensmäne arvostelu. Hesaris, kertakaikkias! Eikä ol iha huano. Niin kivast ol sanottu see, et tämä o Hyväntuulinen kirja pahantuulisessa maailmassa. KUI OSUSKI! JUUR NII MÄÄ TARKOTI!

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1433907182498

Föliintulemissi!

Huli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 02.06.2015

HELIL KYLÄS - keskusteluohjelman esitysajat:

5.6. - 7.8.2015

TV1 perjantaisin
klo 20.00 - 20.30,
uusinta sunnuntaisin klo 11.15 ja keskiviikkoisin klo 21.35

Yle Areenassa 30 päivää

***

TAUSTATIATOI:

Helil kyläs -keskusteluohjelma kuvattiin elokuussa 2014 Rauman Lapissa. Pulinan, vieraitten viihdyttämisen ja kyselemisen sekä käsikirjoituksen hoiti sanamaija Heli Laaksonen. Ohjelman on Ylelle tuottanut Zodiak Finland Oy. Ohjaajana toimi Annika Grof, tuottajana Baba Lybeck.

Taustatähtitoimittaja ja kalastaja Vappu Soppela. Tekniikan ihmeet ja näkemysmiähet: Olli Janatuinen ja Pekka Valkama. Maskitaikuri: Miia Gorski. Safööri ja small talk -vastaava: Emil Pääkkönen. Hyvä hualenpito: Tuula ja Esko Seikkula. Mopo ja Skoda Siävilöilt. Topi ja traktor Markkuloilt. Pelakuut: meijä äit lainas. Kuvausjärjestelijäguru, katastrofien torppaaja ja still-kuvaaja Miikka Lappalainen.

 
Ohjelmassa nähdään muusikko Lauri Tähkä, kuvataiteilija Katja Tukiainen, historioitsija Teemu Keskisarja, näyttelijä Ilmari Saarelainen, kirjailija Anni Kytömäki, tähtitieteilijä Esko Valtaoja, muusikko-kirjailija Maija Vilkkumaa, arkkitehti Panu Kaila, ministeri Raimo Sailas sekä kirjailija Tuula-Liina Varis.
 

Mut kui mää tämmösse olen lähteny?

"Välil mää oikke ihmettelen, et kui mää tämmösse olen lähteny. Et käsikirjotin tv-ohjelman ja käskin viäl 10 ihmist meil kylä. Ko ei mul ol ittel eres telkkari, ja jännitän ain viaraitten tulemist ko kani. En ol mikkä ehtoisa emäntäkä, itte saa viaras tuara omat pullat mukanas (nii nee toiki, Sailakse Raimoki). Koko elämäni olen kumminki tykänny olla tekemisis ittiäni viissampien kans – ja siit et saa ilosest naura-kiakasta välil!"

Ohjelman on Ylelle tuottanut Zodiak Finland Oy. Ohjaajana toimi Annika Grof, tuottajana Baba Lybeck.

Kuva: Miikka Lappalainen YLEN KUVAPALVELU

5.6. muusikko Lauri Tähkä

”Mahtak taiteilijat hävetä enemmän ko muut? Mää olen kova sekä katuma et häppemä. Joka päiv tule hetki, ko olis tahtonu osata paremmin toimi, mut ei vaa onnistunu toimima. Joskus nee o nii suuri, et mailma kaatu, joskus kaatu pelkkä maito."

Heli ja muusikko Lauri Tähkä pureutuvat häpeän syvimpään olemukseen. He pohtivat häpeän eri muotoja, sen hyötyjä ja haittoja sekä sen aiheuttamia fyysisiä ja henkisiä tuntemuksia.

Kuva: Miikka Lappalainen

12.6. kuvataiteilija Katja Tukiainen

"Uskok kukka järkiperäne ihmine sihe enä, et ihmisen kannatta olla oma ittes? Mist semmone oma itte meihin tule? Ja tulek siit mittä, jos mee kaik nyy heittäyrytä omi ittejämme olema? Mut mikäs see vaihtoehto o?"

Kuvataiteilija Katja Tukiainen ja Heli keskustelevat siitä, miten taiteilija pystyy pitämään oman päänsä, miten vastustaa ryhmäpainetta ja mistä voi ammentaa voimaa kulkea omaa tietään.

 Katjan kotisivut: http://katjatukiainen.com/index.html

Katja-jaksossa nähtävä valokuva Helin suvusta näyttää tältä: Lokalahden Niilo ja Katri, Halikon Kettu ja Auno. Ja Heli n. 50 cm.

***

Kuva: Miikka Lappalainen

19.6. historioitsija Teemu Keskisarja

"Mää olen ollu lapsest saak sitä miält, et ennen kaik ol paremmi. Enne mummu oli viäl elos, karkkipussi aukes pal helpommi ja ihmine sai olla rauhas siänimetäs, sen ei tarvinnu vastat puhelime eikä otta selfie-kuva voitatin kans."

Heli kutsuu kylään palkitun historioitsijan Teemu Keskisarjan, jonka kanssa hän yrittää saada selkoa siitä, oliko ennen kaikki tosiaan paremmin vai ei.

Kuva: Miikka Lappalainen

26.6. näyttelijä Ilmari Saarelainen

”Kui ei vanhenemisse vois suhtauttu niinko keskiviikko – siält see tule?”

Heli ja näyttelijä Ilmari Saarelainen puhuvat iästä ja vanhenemisesta. Heli ei ole "ikäihmissi" eikä hän ymmärrä, miksi iästä on tehty niin suuri numero. 70-vuotias Saarelainen on yhä työelämässä vahvasti kiinni, ja hän on syvästi kiitollinen, että näytteleminen on hänen mielestään auttanut häntä pysymään virkeänä ja uteliaana.

Kuva: Miikka Lappalainen

3.7. kirjailija Anni Kytömäki

"Mink tähre linnut o sama aikka nii yliluannollissi ja jokapäivässi? Joku talitintti ei ol kovin kohtalokas, mut jos kolm korppi lentä talo ylitte, sitä ei pysty ohittama. Kukas nyy on kuallu?"

Kirjailija Anni Kytömäki ja Heli jakavat kiinnostuksen lintuihin, ja he pohtivat yhdessä lintujen merkitystä, niiden symbolista arvoa sekä niiden tehtävää. Samalla keskustelu syvenee koskemaan nykypäivän ihmisen luontosuhdetta, joka muuttuu päivä päivältä ohuemmaksi.

Kuva: Miikka Lappalainen

10.7. tähtitieteilijä Esko Valtaoja

"Mää olen miälelläni ajattelemat koko avaruut. See o liia epämääräne ja suur. Melkkest pelotta katto ylöspäi, ko ei yhtän tiär mitä siält on tulos."

Avaruustieteilijä Esko Valtaojan opastuksella Heli pääsee huimalle matkalle maailmankaikkeuden laitamille ja sieltä takaisin. Eskon kanssa Heli pääsee näkemään kvarkkien tanssia, kurkistamaan mustaan aukkoon ja siirtymään sekä ajassa että paikassa, mutta pääseekö hän pelostaan avaruuden äärettömyyttä kohtaan?

Kuva: Miikka Lappalainen

17.7. muusikko Maija Vilkkumaa

"Mää käsitän musiikist oikke vähä. Mul o suuri vaikeuksi erotta kappalei toisistas, paitsi sanojen perusteel. Jollei lauleta mittä, pelkkä soitto vaa soi, ni munst tuntu et taustal o äänt, vähä niinko astianpesukone olis pääl. Ussemite o nii, et musiikki ei liikuta munt. Eik ol kauhia!"

Heli ei ymmärrä musiikkia. Se kuitenkin vaivaa häntä ja sen tähden hän on kutsunut vieraakseen muusikko Maija Vilkkumaan, joka kertoo mistä musiikista oikeastaan on kyse. Samalla keskustelu syvenee käsittelemään taiteen tekemistä ylipäätään.

Kuva: Miikka Lappalainen

24.7. arkkitehti Panu Kaila

"Suur osa julkisest rakentamisest, marketeist ja virastoist, o sen näköst, et teke miäl huuta, et o see hiano, et sokia arkkitehti o saanu töit."

Heli pohtii arkkitehti Panu Kailan kanssa sitä, miksi suomalainen rakentaminen on niin huonossa jamassa, miksi halpa ja huonolaatuinen valtaa yhä enemmän alaa, miksi vanhoja ja kestäviä rakennuksia puretaan ja voiko laatikkomallinen talo olla kaunis.

Kuva: Miikka Lappalainen

31.7. emeritus valtiosihteeri Raimo Sailas

"Mää en tyk tulevaisuurest. Munst o inhottava, et siält see vaan tule lähemmäks: aika, mist ei mittä varma tiärä. Voi olla ettei menneisyyressäkä kaik nii hyvi ollu, mut kyl varma huano o sentä ain paremp ko epävarma hyvä."

Emeritus valtiosihteeri Raimo Sailaksen kanssa Heli puhuu tulevaisuudennäkymistä. Sailaksen mielestä vaatii rohkeutta ennustaa eri tavalla kuin muut. Mistä Sailas on saanut oman rohkeutensa ja mistä kumpuaa hänen elämänfilosofiansa?

Kuva: Miikka Lappalainen

7.8. kirjailija Tuula-Liina Varis

"Mul on tämä oma äirinkiäl nii rakas, et munst tuntu, et olissin tyhjä teepussi ja kahvaton ovi ilma sitä. Silti tule joskus simmone insinöörimäis-realistine epäilys miäle, et onk näil piänil äirinkiälil oikkiastas mittä virkka. Väitetä, et ”murteet on rikkaus”. Mut mitä jos nii ei olekka!"

Kirjailija Tuula-Liina Varis ja Heli pohtivat kielen merkitystä identiteetin luojana, sen sukupolvien yli kurkottavaa voimaa sekä sen sielullisia ulottuvuuksia.

***

Tiätyst mää toivon, et telkkarinkattojat ei nyy varsinaisest kärsis tätä syynätessäs! Nii hyvin tein, ko osasin, mut ei see ain nii ihmelissi riitä. Ja oli siäl muitaki!

O varmast niit, ketkä o sitä miält, et ei kirjailijoitten kannattais ollenka ryhty tämmössi tv-hulinoihi. Mää olen monin päivin ollu sama miält... Paras tapa saara kirjottajat kirjotuspöyties taa kirjottama, o hankki heijän kirjoi. Niin kauan ko kirjailija pysty ittes omal tyälläs elättämä, ni see sen miälelläs teke. Ellei sit tul luava oikosulku, tämmöne:

Mukavi ohjelmahetki! Mut kyl kaks tuntti viikos telkkarin kattomist riittä iha hyvi!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 27.05.2015

En saanu aikka kuluma, ko tiäsin, et Lähtisiks föli? on tullu painost ja koko pitk viikoloppu pit vaa varrota, ennenko posti sen mul tois.

Olin saanu Otavan graafikko-Piialt takas mun piirrokset, mitä olin talve - ja vuasienki aja - Fölikirja varten tehny. Siin nee paperpussis kahisiva ja vihjailiva. Ens en ottanu vaari, mut sit otin: hee tarkottiva, et tee meist nyy joutessas simmone orikinelli orikinaalipiirrosnäyttely, et lukijat vois nährä, mimmossi hee alun peri oliva ja milt näyttivä ja mitä otetti mukka, mitä ei. Sit mää leikkasin ja teippasin ja vähä maalasinki, et tulis oikke aurinkonkellane tunnelm.

Keske värkkäilemise yks miäs huamautti, et meijä lattial o silppu. Silppu? Misä? Huamaktee muut jotta silppu? Kyl toiset o sit tarkkoi!

Laitlan kirjakauppa, ketä on tottunu mun äkkinäissi älleihini, suastus ottama mun näyttelyni näytteil. Lähetin sin mukka somisteeks vähä orvokei meijän pihast ja yhre Ruskiasilmäse miähen kellaset saappat (mitkä oliva muute Helil kyläs -kuvauksis ens mul ja sit Saarelaise Immun konteis). Tikkataulun toin, siin luke, mist näyttelyst on kysymys, ja kirjas olevan karttaliitteen alkuperäsversio kattele akkunast kans.

Libristi-Miia näyttelyn pystytti, eikä enä ollu puhettaka mistä kaaoksest! Oi ko olen ilone ihmisist, ketkä salamana tarttu toteuttama. Kiitos! Menkkä sin akkunan taa kattoma - ja sit sisäl viarailema, see o iha omalaises kauppa. (Mun varjoni käve ottamas siit kuvan ja lähettä teil tervessi!)

Laitilan jälkke meinasin otta kuvat omil kylil ja vilautta niit Kodiksamin Koulun kesäkaffilas julkistajaisis. Sit oliski Vanhan Rauman kirjakaupa vuaro - huamattavan ihana kauppa seeki!

***

Lähtisiks föli? -pinon näin nyy sit tänä ensmäst kertta. Kirja o ällistyttävän suuren kokkone, iha niinko see kouluharmonin pääl ollu koraalikirja - muistaktee? - muttei must. Sen färi onki huamattava vaikkia kuvata. Eri näytöil see o ollu erilaine, joskus kellasemp,  joskus viherkäisemp. Ko saatte kättenne sen oikian kirjan, ni kattoka sitä luannovalos ja olkkas jotta miält. Porin makeisen, Wallini Elinan miälset see o ehtakeltasenvihree, mun Anu-serkkun määritteli poimulehrenkukankeltaseks.

Warstan Elinan taitotassu jälles suunnitteli ulkoasun, mää värkkäilin pikku-ukkelei häne färitettäväks.

 Rakkaal kirjal o mont julkistajaisjuhla, nii Fölilläki.

* Ens to 4.6. olen Ylen aamutelkkaris puhumas Viikon kirjast.
* Saman päivän olen toimittajie ja bloggareitten ja otavalaisten ja muutamie muitten kans ratikka-ajelul.
* Lisäks Hesan Akateemises on kirjaesittely klo 17. Starilaiset! Sin!

* Su 7.6. o meijä OMIL KYLIL julkistajaisjuhla
Kodiksamin Koulul  klo 13 ja 15 (samoi jutui, kaks kertta, toivottavast eri yleisöt)
Kodiksamintie 403, Lappi o osote. KAIKIL AVOINT!

* Lisäks Turus 10.6. klo 17-18 - koht kerron et misä. Turkulaiset! Sin!

Kirja on kaunis ko lihava lehm laitumel. Hiukan jopa siit tykkän, vaik see onki omakirjottama.

Nyy ei voi enä muut ko toivo, et lukijatki mun reissujutuist ja mailmanihmettelyist riamastuissiva.

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 28.04.2015

Ko ei voi olla paikallas, ni täyty liikku! Mut mihe mää menen?

Onneks mul o Enontekiö ja enontekiön väki, kenel o ain yävytystila ja tyyny korvan al lykättäväks. Luvin paikallislehrest, et pohjoses on pilkkiviikot. Siin vast olis kohre! Mul on pualestan paniikkiviikot, ko Fölikirja o Keuruul painettavan ja telkkarsarja alkamaisillas - mut mittä en enä niil voi tehrä, orotta vaa. Nii sit kraapasin omast pihastan tuliaissiks helmililjoi ja tulppaninupui ja sirenpuskansilmui keskel keväst, sattest aamu - ja läksin pukettini kans junal puksuttama Käsivartte. Siäl ol metri lunt ja puuhakast väkke.

Katjan toimelias Unto-isä ol retkivarustanu kokonaise moottorkelka ja pitkän omatekkosen reen sen taa. Sin laitetti nii perhejäseni ko etelänvareksi ko krillimakkaroitaki ja ajettin tunturil ko pukin paras poro!

Takakenokuvan Kuortusvaaralt otti Keskitalon Katja.

Välil kuskas heijä äitiki, poronajokilpailukonkari. Huikiois näkymis ja iloses vauhris mää nii viihtysin! Näin talvipukussi riakoi! Piäni vitivalkossi, luattavaissi karvakanoi siäl, misä ei kuusika uskalla kasva.

Pälvipaikoi oli ja heltymysherättävi tunturkoivukaari. Ja yks, vissin tuhatvuatine mänty tunturie juurel. Kiitos koko väel suure elämykse rakentamisest!

Oikkiast en ajanu itte moottorkelkal, mallaan täsä vaa, et kummost olis. Mut oikiast pilkkisin! Katjan kans pääsin pilkkikilpailui seurama sekä Vuantisjärvel et Karesuandol. Siäl sain lainat yhren pilkkimiähen kaira ja kiarutella elämäni ensmäsen pilkkiavanno. Ja toise miähen pilkkionken kans sain nypytel ja mul näytetti viäl polvilaatikost (!) erifärissi (!) matoi!

Kairauskuva: Katja Koo.

Nii friskaantunu mää olin ko läksin takasi - kaks kokonaist päivä vaa siäl olinki!

Kui nii äkki pois?

No ko on kokkontunu velvollisuuksi - mukaviaki - mut ei välteltävi:

Radio Noval Marco Bjurströmin viaraan ti 5.5. klo 14
Kirjastokiartueel Helsinkis 5.-7.5.
Iso liuta haastattelui matka-alan lehti Fölikirjan tähre
ja yht suur liuta Helil kyläs -telkkarohjelma varte.
Aapine-kuarokonsertti Key ensemblen ja kouluväen kans 18.5. (Lipui o viäl jäljel!)

Lait nyy äkki ylös jos meinat koota koko sarjan.
 

Kuva: YLE / Miikka Lappalainen. Kuvankäsittely: H.L.

Kaiken kevätkivan keskel olen täsä murhettunu, et mil taval tämäsuvise julkisuuspaineen kestän, ko see tule nyy lähiviikkoin kaik yhres klimpis. O ratio ja telkkari, o lehtjutui ja teeveest tutui, o Fölikirja ja kesäsarja. Niin kauan ko te lukijat pysytte mun pualellan, mää jaksan kyl.


Koittaka siis ymmärttä ja pitäkä turvaverkost lujast kii, jos satun puttoma!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 14.04.2015

Muistaktee: o vaalie aik!

Mää olen poliittisest valveutuneest suvust vaikkei meijän suanis mittän kansaerustajavert virtta. Itte en vois ajatellakka lähteväni ehrokkaks, ko siin joutu tekemä KOMPROMISSEI! Ja mää tahron päättä itte. Olen ahkera äänestämä kumminki ja kyl yllytän muitaki menemä. Ei varma kukka ehrokas ol täyrelline mut on siäl niit sikses hyvi. Ja arvostan heit kovaste, ketkä otta semsen tyän, misä o moitteitten-ottamis-taito nii suures osas. 

Nii et viäl o aikka! Uurnil vaa!

Tääl Hulimaan Ajopäiväkirjas o varmast ensmäne ja viimenen kert leivontaohje. Enkä mää tätä ol itte kehitelly, nii et sen pualest uskaltta koitta kyl. Ko toi meijän piän jääkiakkojoukkue Rauman Lukko o nyy pelannu sikses hyvi - ei tiär vaik voittaissiva pronssi - ni täl Kodiksamin kylil keksitti ässäpiparin vastineeks ja kiakkokansan kannustukseks Lukkopipari.

Kyläläise leiposiva, mää tiarotin, yks Ruskiasilmäne miäs tek muati (haponkestäväst teräksest) Uniikkikappala, ei myynnis mut ei tuatesuajattukka. Itte vaa vääntämä. Tämän alkuperäsen muattikappalan voi tulla kattoma vaik tohon kyläkaffila Koulul (Kodiksamintie 403), kesäheinäelokuus auk. 

 
Ässäpiparin lempeä sisarleivonnainen: LUKKOPIPARI

Kahvipöytien perinteinen pikkuherkku ja porilaisille erityisen rakas ässäpipari saa haastajan. Jääkiekkohuumassa syntynyt innovaatio suoraan Rauman Lapin Kodiksamin kylältä: makea, vahvistava, uljas Lukkopipari!

Taikinan reseptillä on paikalliset juuret: sen ohje on sovellettu 1960-lukuisesta Satakuntalaisesta keittokirjasta. Resepti on suoraviivainen ja helppo - ei ole tarkoitus, että kenelläkään menee aikaa keittiön höyryissä, kun jäällä pelataan kuumaa kiekkoa.

Resepti runsaalle 50 Lukkopiparille (riippuen paljonko kokki syö taikinaa): 2 isoa munaa, 250 g sokeria, 250 g voita, 500g vehnäjauhoja, 1tl leivinjauhetta, 1tl vaniljasokeria ja hiven sahramia antamaan väriä, jos kaapista löytyy.

Lukon muodon leivonnaiseen saa houkuttelemalla paikallinen metallimies taivuttelemaan oikeanlaisen piparkakkumuotin, kuten Kodiksamissa tehtiin.

Jääkaappikylmä taikina muotoutuu hyvin käsissä, joten myös ilman muottia voi loihtia Lukko-logon mallisen piparin. Myös koristelu tehdään omien taitojen mukaan. Paistetaan 200 asteessa vajaat 10 minuuttia.

Tiedotti ja valokuvasi joukko kyläläisiä Kodiksamin kulmakunnilta.

Toimeksisaaneena välitti Laaksose Heli

Tämä näkössi niist sit tul. Ja sikses hyvi!

Rivakkahenkist kevät kaikil - mailan taik haravan varres taik niil äänestyskopeil!

Heli