Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 01.09.2015

Täst päiväst lokakuun kahtenkymmenentte en pal muust puhukka ko perunast.

Viime lokakuus see alko ihan piänest... Siis Piänest perunannostokiartuest. Nyy lähretä uusil paikkakunnil - ja piremmil kilometreil. Runokeikkakaravaani painele tänä vuan ympärs Suame nimel Keskikokoinen perunannostokiertue. Ireat ja aiheet o samat, runoilija o sama myäski, mut paikkakunnat o itäsemppi, pohjosemppi, hämäläisemppi!

Tul kattoma, misä runokuakka kuakki!


Kiartueen kehkeytymist, uusimppi kuulumissi ja paikkakuntapulinasarja:
näil omil sivuil:

http://www.hulimaa.fi/keskikokoinen-perunannostokiertue

taik

https://www.facebook.com/events/133093703699582/

TIÄN PÄÄL NÄHRÄ!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 18.08.2015

Turun Ruissalon Telakalla, vanhalla veneveistämöllä veistellään nyt tarinoita. Sunnuntaisin 16,. 23. ja 30.8. klo 15 alkaa sanamaija Heli Laaksosen pulinointi, tarinointi ja runo-uinti.

TERVETULOA!

LIPUT RUNOILTAPÄIVÄÄN (25 e) ovelta, Turun Lintukodosta ja Auraviihteen sivuilta!

 
Kuva: J-J Nippala

OHJEI RUISSALON RUNOKEIKKAVÄEL eli
HELIN TELAKKAKOULU 1-10

HELIN TELAKKAKOULU, 1. tunti: Ihmine, kenen kartas Töölö on Kainuus, neuvo teil nyy sunnuntaise reiti ja aiktaulun Telakan runokeikal: Menette Kauppatoril Eerikinkarun kulma ja hypätte klo 14.00 linja-auto nro 8:n kyytti. Voitte vitsailla sil kuskil, et lähtisiks föli? (Omal vastuul). Ajaka varti verra ja painaka stoppiknappi heti siin Ruissalonsilla jälkke. Kävelkkä vasemal portist sisäl, Telakan akkunast mää näen teijät! 8-linja hurutta ettittakasi keskyähö saak. Ei täsä varma ol mittä epäselvä?

http://www.foli.fi/fi/aikataulut-ja-reitit/aikataulut

Kuva: Riikka Honkanen

HELIN TELAKKAKOULU, 2. tunti: Oleks auton kans tulos? Aja niin kaua ympärs Turkku, et näet liikenneopasteis semmossi majan kuvi. Nee tarkotta leirintäaluet ja viä Ruissalon suuntta. Heti siin saare alus o vasemal Telakan portti ja runokyltei. Parkkitila on sympaattisil hiakkakentil siäl tääl iha lähistöl. Nee o muute hyvi, mut niis ei ol ruutui. Älkkä alottako parkkeramist mistän kentän keskelt. Taik voi alotta, mut tulen itte siirtämä, jos o muitten tiäl.

HELIN TELAKKAKOULU, 3. tunti: Meinasiks paatin kans putputta runoi kuulema? Hyvä irea! Sen enemppä en neuvo. Pare, et katot itte parha reiti ja laituri merikartast. Siin o nimittäis meri iha rannas. Tule Telakal näemmä raittetki. Maanitelkka Veeärrä koukkama Ruissalon kaut.

 Kuva: H.L.

HELIN TELAKKAKOULU, 4. tunti: Mihe siäl sit istuka? Telakal on pitki penkei eikä mittä numeroi lainka, nii et mihe vaa! Mää jo harjottelin vähä, et milt tuntuis, jos olis yleisö. Riikka ja Tea mallas ittes runokykkyvälttäs ja mää pääsi heti fiilinkeihi. Onk? Onk? Kuuluk? Kuuluk?

Muute: lipui saa ovelt – niit o yllin kylli viäl. Sali o valtamerilaivan kokkone!

Kuva: H.L.

HELIN TELAKKAKOULU, 5. tunti: Jos o nuuka, ni ei kannata otta kukkaro mukka ko tule runoiltta Telakal. Siäl on kaffila, mist saa kaffet ja pulla vähintäski. Siäl o meijä Fölikirjast-tuttu Odelma kirjatiskin takan palvelemas. On kirjoi ja äänikirjoi ja runokortei ja tiäräktee mitä: PIÄN koe-erä rintaknapei – tekstit suara Fölikirjast lukijoitte ireoiman! Niit ei tähä hättä muualt saa ko keikoilt – joku roti postittamisessaki! Laittaka joku pulvaani asial, jos ei yäl tul uni ilma…

https://www.facebook.com/pages/Odelma/102564676488095?fref=ts

Kuva: Riikka Honkanen

Odelman hommi kuulu mont muutaki ko tuatemyynti. Niinko mää jo Lähtisiks föli? -kirjas kirjotin:

”Odelma eli Ode o meijä vähäflik, eli mun pikkusiskon. Hänen kohtalokses on koitunu olla reipas. Hän saa hommat tehty nii helpo näkösest, et toisil o houkutus vähän pirenttä omi päiväunias. Keposest see on kirjamyyjä, roudari ja kuljetteja ellei sit setvi etupenkil finanssiasioi kännykä valos. Mul jää joskus vahinkos suu auk, ko toljotan tyhjytte miättiessän päivän töit ja toimi. Ode sulke sen ohi riäntäessäs, loksautta kii alaleuast sivumenne. Sit hän jatka olemistas kamarineiton, kähertäjän, kutsuviaraitte vastaottajan, lavasomistajan, takahuanejärjestäjän.” 

Kuva telakan takahuoneesta: Titta Holanne.
 

Tiärän mää jottan takahuanepaniikistaki - jännitys ei hellitä vaik o yli 15 vuat esiintyny. 

Lähtisiks föli? -kirjan takahuonekuvausta: ”Teen viime hetke tekstivaihroksi, kiärittelen katumukses, etten ol paremmi valmistautunu ja avan ääntäni, loilotan eri korkeuksilt piponi-jäi-puuhun ja mummoni-jäi-muuhun. Painemittar o härjäverenpunasel. Mää en muist mittä! Mun kaik runot o surkkioi! Mul o liia suuret sukkahousut! Hajen meikkivoiret ja kaaran lattial pjuutipoksin, papiljottipussin ja eväslaatiko, ennenko see löyty takin taskust. Korot kopise ja puhe jo sorise ja voi helvata koht olen färivalois! Mink tähre ain mää? Karetun metrokuskei, hissikorjaji, karhunkuvauskopis väijyji. Eik kukka muu vois? Siit mää vast hulluks tulissin, jollen pääsiskä! Munt pitä koos tiato siit, et rauhotun laval.”

HELIN TELAKKAKOULU, 6. tunti: Mitä jos runokeika jälkke o nii villiintyny, ettei malta ollenka kotti lähte. Jää sin! Samal runolipul saa jäärä Telakan tanseihi! Klo 18 ruppe yhtye soittama ja permanto on klaarattu penkeist. Voi olla et see sun viäres istunu uus runotuttavuus onki oikke parkettien partaveitti (taik sit hän on partasuti, niinko esim. mää). Tanseist lissä tost osottest: http://www.auraviihde.fi/index.php?page=event&id=208&a=

Kuva: J-J Nippala


HELIN TELAKKAKOULU, 7. tunti: Olen puuhannu Telakal vähä orottelu-tekemist teil enne runokeikka. Telaka Sali o suur ja kaunis. Heti ove suus o silakverkko, mihe saa kiinnittä viime hetke runotoivei. Sit o Yhren-Taulun-tairenäyttely. Sit o arpajaise (klapul kirjoteta oma nimi + syrän, voittaja saa jottan kiva). Ja uusimpan irean: Esil o yhre Ruskiasilmäse miähe panaanitarrakokoelma. (Jos jolla o vaihtarei, voi otta mukka).

HELIN TELAKKAKOULU, 8. tunti: Turun yäs joku meinas, et see Ruissalon Telakka o muute hyvä, mut niin kaukan. Mitä tämmöne sit o, et yks Juhaniki tule avecines vart vaste Kymelaaksost saak! Tämän tunni opetus o see, et matka o motivaatiokysymys.

 

 (Kuva: Riikka Honkanen)

HELIN TELAKKAKOULU, 9. tunti: Telaka runoillat o semmossi ko mu runoillat muutonki, paitsi et päiväl.... Pulisen sattumuksist, luven runoi, kerron niitte synnyst. Näil keikoil muistelen myäski tv-ohjelman tekemisen kiamuroi ja viaraitten kans kohtaamissi, ko asia o viäl niin tuare. Ääni-valomiäs hualehti et kuulu ja näky ja färivalo leimu. See o ollu jännä näis Telakkakeikois, et mukan o ollu niimpal enskertalaissi. Sen tiätä siit, et joku naurunkiakase, vaik kerron 15 vuat vanhan jutu (mist olen ylimmäs ilos, ketä nyy joka vuaskymmen uussi keksi!). Onneks mul on pari uutukaistki juttu ja runo, et moninkertanenki kävijä viihryttyis.

Telaka runoillat ei ol enemppä eikä vähemppä ko mu runoillat tavallisestka. Pulisen sattumuksist, luven toivotui runoi, kerron taustoi. Täl kertta tarinoitten tv-ohjelman tekemisestki, ko asia o viäl niin tuare. Ääni-valomiäs hualehti et kuulu ja näky ja färivalo leimu. See o ollu jännä näis Telakkakeikois, et mukan o ollu niimpal enskertalaissi. Sen tiätä siit, et joku naurunkiakase, vaik kerron 15 vuat vanhan jutu (mist olen ylimmäs ilos, ketä nyy joka vuaskymmen uussi keksi!).  Onneks mul on pari uutukaistki juttu ja runo, et moninkertanenki kävijä viihryttyis. 

Kuva: Titta Holanne / Auraviihde

HELIN TELAKKAKOULU, 10. tunti: Rakas kuulija! Jollet juur sää olis paikal ollu, ni mistä ei olis mittän tullu. Ei taulu näyt miltä, jollei ol kukkan kattomas. Mitä väli o hillol, mitä ei kukka syä? Taik runoillal, misä ei pää kallellas yleisö istu? Kiitos kaikil ko runoiltoihin tulitte ja tulette!

Heli

LIPUT (25 e) ovelta, Turun Lintukodosta ja Auraviihteen sivuilta!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 11.08.2015

Kyl vaa! Eikä ainoastas yks vaa satamääri. Kaik sai alkus siit, et meijän kylil Kodiksamis Koulun kaffilan pitäjät Minna ja Eeva miättis, et olis kiva olla joku hullumaine näyttely kans, simmone mikä ei liittyis mihenkkä. Ja hee keksisivä, et apina ja gorilla nyy ei ainaka. Ja nii sit mää rupesin liiottelema ja kylän väki haalima kaikki mahrollissi apinallissi.

Tulos ei ol millän taval elekantti... Mut kuka simmost yrittikä? See o färikäs, vitsikäs, monimuatone - niinko viirakko. Sin voi tulla vaik lukema Tarzanei taik askartelema apinasätkynuke - nii laps ko aikuinenki.

Viarailijoi on käyny. Iha hullui Koski Teeälläläissiki. Hee toiva tervessi heijän kunnan kattohaikaroilt Kontilt ja Kintult ja aiheuttiva erilaissi hymyi.

Jokases kunnollises näyttelys on paikal SUAJELIJA. Apinanäyttelyn menestyksekkääst avas ja suajeli Lumikki Viiri, 10-vuatias apinakeräilijä. Täsä hän esittä runon pualapinast.

Valtakunnalline apinalelukilpailu keräs 9 ehrokast - kekseliäi, hurji, somi! Niit saa näyttelyviaras sekä ihailla et äänestä. Näyttelyn päätteks voittaja lähetetä Korkiasaare ja lelut Vaaka ry:l vähävaraste laste iloks.

Paikallissi kärentairoi hehku ja loimu. Klasitaitelija Eeva-Liisa Rintanen naapurkylä Kualimaalt toteutti Helin visiot apinatiffanyst.

Eikös tämä tullu klaariks? Lapis on apinoi. Elokuu loppu saak o aikka tulla kattoma! Nährän Koulul, Kodiksamintiä 403. Ti-su klo 12-18.

 Heli ja Monitoimitalo Koulun väki ja mont sata apina

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 08.07.2015

Ko lähte suvireisul Enontekiöl ja muil tiätymättömil taipaleil, voi aja reippast ja aikuismaisest - taik pyssätä joka kulleron ja ponin kohral. 8 päivä reisu Suame solisluuhu ja takas, 2100 kilometri ja 600 kuva.

Kunnat murhettu, et mil hee toisistas erottuis ko raha ei ol eikä tul. Suuri-valtavi rahoi ei tarvita, jos on kekseliäisyyt ja hullumaisuut riittäväst. Liminka, pikkunen kunta Pohjois-Pohjanmaal, ei ol tunnettu juur muust ko maanmainiost lintulahrest. Kovast mun miältäni sykäytti, ko liminkalaise liikenneympyrän katuvalot ol muatoilttu hanhenpäiks. Hankala o otta ympyräs valokuva varsinki ko itte aja, mut kuvitelkka!

Muutonki ol hauska matkal kattella, et mimmottos minkäkin paikkakunnan kuuluisuus o otettu arkikäyttö. Piippolas ol tiätyst palvelukeskus Vaarintalo, ja Kärsämäel, Suamen navas, ol Keskipiste-nimine marketti. Vaakunas ei ollu possunkärsä, vaik olis ollu nii soma.


Suame läntist raja ajaes tul tunne, et pääsiski Ruatti. Laitin vilku vasemmal ja menin. Hop. Tääl olla! Ihan tavalist. Paitsi et Pajalas möllöt keskel kuntta lapinpöllöpatsas. Jotenki see vissi vahtis kunna ilmotustaulu, niinko Napoleon.

Mitä pohjosemmaks pääsin, sitä kummallisemmaks tul luanto. Leviät kuuseoksat muuttus kapiaks, mäet yliliiotteleviks, ohilentävist linnuist ei voinu olla iha varma, valo yltys vaa vaik yät päi ajelin.
 

 Rakensin reitin paperkarttojeni varas menemä Pallas-Ylläksen kansallispuiston läpitte. See ol yht huakailemist. Näin mettäjäneksenki, Da capo -suklaanruskia pupu paineli metäs.

 Sain ittekseni ajella, kuvata asfalttiaki makkavalttas. Vähä ennen pualt yät valo ol kanariankeltane.

 POROT! Joko mää sanosin porot! Ain toivon ja haaveilen, et näkiski poron, ja see o siit hyvä haave, et kyl niit tual napapiirimpän näkeki. Kulkiva siäl asfalttiteil niinko Vesa Keskine kyläkaupassas, väistivä vast ko auton  pysäytti ja tul itte ulos. Hetke aikka ko olin ollu tiälairas eres olevi poroi ihmettelemäs, huamasin runoauto Vapun taustpeilist, et munt seurata. Kolm suurt urosporo siält jolkottel lähemäks. Nyy o aik jatka!

Kaikki välei ei tarvinnu yksinäs kaasutella, sain matkailuauto-Allilt kyytin. Näkyvyys hyvä kymmenen ja pluspiste ilmastoinni sympaattisest järjestämisest. Merja - paikallistason kantava voima - kuskas ja järjestel - kiitos ja syrän!

Vaik mu matkan ol huviks eikä hyäryks, ni yhre esiintymise olin sopinu. Enontekiön kotiseutumuseol, humajava, kotosa pihapiiri Ounasjärve rannal.

Museoalueen päätalo tunneta murhatalon nimel - kulkumiäs on tehny kauhioi veritekoi siäl ja kokonaisen perhe henke viäny. Yritin olla ajattelemat mittä lammikoi ja pia oma esiintymistutina veiki munt mennesäs.

 (Juantajan tervetulosanoi kuulustelevan, tutisevan runonkirjottajan selkäkuva: Katja Keskitalo)

Huviosuutte pääsin takas, ko toteutin yhren kolmeneljäsosahullun porukan kans monivuatise unelman päästä Puolangan pessimistipäivil. Oi ko ol vapauttava, ko ei tarvinnu orotta tapahtumalt yhtikäs mittä, sai hyväksy kaik ankiat asiakaspalvelijat, kuivat juannot ja kumisevaise äänentoisto. 

Ei voinu totisena kattella ihmiste ilo siit, ko 15 minuutti enne ohjelma alkamist rupes satama. Siin sitä sit voitoriamusena kaivetti saretakit esil ja yhrest suust hihkasti: Mää tiäsin! Mitä meil mittä hyvä ilma o ikinä suattu!

Hihityttävi yksityiskohti ol Pualankan tori täys.

Oli kerätty yhte ilmotustaulu kaik huanot uutiset Puolankalt, vois osallistu itkujooga ja kattella onnetont valokuvanäyttely, misä ol kyl kehykset komiat. Sai maalat pirui seinil, niinko jonku vähäflik heti maalaski.

Kulttuuril ja taittel ol omistettu iha oma paikkas.

 Ja tähä laatikko mul olis ollu roppakaupal ehrotuksi. En laittanu mittä ko en osannu valita.


Ko viäl sain ostetuks takiliäppesse rintanapi, misä luke Olen huono, ol tapahtumal kruunu.

Kiitos Pualankan pessit ja meijä omat kans!

 ***

Kyl koto-läns jo viiko jälkken kutsus, vaik tiäl viihrynki. Otin taas mu vanha-aikkasen karttakirjani ja kattosin, mikä olis mutkallisin reitti läntte. see löytys jokseenki tualt Veneheito ja Haapajärve suunnilt. Yhtäkki tul ette Nivala. Teemu tähtihistorioitsija Keskisarjan ja Raimo lempiministeri Sailaksen syntymäpaik  - kumpiki Helil kyläs -ohjelman viarai. 

Mää ketä en ol älykoneitten kans kovi ystävystyny, käytin tommost manuaalist sovellust, ko tutkisin uut matkakohrettani: kioskin frouva neuvos ruakapaika, Nivala-leht neuvos kesäteatterin, hualtamol neuvotti yäpaik. Keskel lehemäpitäjä seisos lypsäjäpatsas. Kirjakaupas ol ale. Tän mää jään!

Emmää sit sen kauemaks jääny ko päiväks ja yäks, mut hyvä miäl jäi. Mut Kyästi Kallio -museo kattomat! Ens kerral sit. Kiihryttelin Alajärve ja Kihniö pitki, mut Parkanos kriiiiiiiiiiik. Ol pakko jarrutta. Mitä mää näin!

 
Manu ja Telle seiso tiä varres! Jäkäläst päätelle nee o liftannu aika kaua. Voi hyvät valtiomiähet ja heijä frouvat, tulkka nyy kyytti siält, mää siirrän nämä ryjät takapenkilt pois. Pariskunta ol menos Rauman pitsiviikoil ja sin mää heijät vein.

Herrajestas, pit sanno et siäl Pualanka-Hyrynsalmi huitteis ol Suamen korkioin vesiputous, huikkia Hepoköngäs, 24 metri. Sama ilmiö ko tuntureitten kans: paikan pääl pyärty huikastumisse, valokuvas näyttä pikku puistolt. Mut valtava ol!

Jatkan lomareissamist! Huilatka teeki, kaik ketkä voitte. Älkkä laittako sähköposti! En luve!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 11.06.2015

Mul o semmone onni, et mun puhelinnumeron o ihmisil, ketkä järjestä talkkoi. Laitlast Yli-Nokarin Timolt tuliki alkuviikkost viästi, et nyy niit olis, lähtisiks föli? Ja nyy ei ollu kysymykses mikkä henkes mukan olemine eikä kirjaseikkailu, vaa aito-oikia PÄREKATONTEKEMISE TALKKOT!

Untamalan raittikyläs o Sarkin museo, Nuarisoseuran ylläpitämä, ja sin luhtiaitan katol mää ja muut nuaret miähet sit päreitten kans kivutti.

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Ette ikinä arva, mink färisist haalareist munt tunte!

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Laine Asko - timpur ja taitur - veti porukka ja neuvos muntki, et mil taval ja mink tähre. Latomine, naulaus, riiaus, latomine, naulaus, riiaus. Ain vaan korkkemal kohos päreitte rivi ja katto kaunistus. Sihen tul jotenki iha hinku. Ei millä olis tahtonu keikal lähte, ko juur sai tahrist kii.

Mää tunne itteni nyy sekä tyän-ilost-täyttyneeks et vähä yleissivistyneeks. Ensmäst kertta olin pärekattohommis - täst lähtie mul o aavistus mitä see o. Hiano homma! Orottelen uussi viästei!

 ***

O mul täsä muitaki suvikivoi sattunu. Esimerkiks ruinusin itteni yhre naapurkylän mamman mopoauton kyytti! Jälles ensmäst kertta elämässäni. Hän ajelutti ympyrän ja vihkis saloihi. Jälles hyvä tuult täys. Kiitos, sää kiva frouva Kualimaalt!

(Siit ei ol kuva. Kukka ei pysyny frouvan peräs!)

***

Kuulumissi!

Heil