Ajopäiväkirja
Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!
Kansani edustaja: älä huononna kirjan asemaa!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kirje kansani edustajille.
Tunneks kettä kansanerustaji? Taik jonku vastaavan, kenen puheil olis väli? Mul olis heil asia. Luve tämä heil puhelimes taik lähetä vaik somes. Voit esittä parannusehrotuksi ittekki - nyy ei ol tarkotus haukku eikä voivotella vaa hakke ratkasu.
Iha näin päivin ollaan tekemäs kirjoi koskevi hyvi TAIK huanoi päätöksi. Tehtäispä hyvi! Oltaispa suamen kiälen ja kirjallisuuren pualel. 
Ensmäne. Hallitus o havitellu kirjan arvonlisäveron nostamist: 14 % olis uus vero. Britannias ja Irlannis se o 0 % ja esimerkiks Saksas se on 7 (siäl koronan ajaks se alennetti 5 prosenttiin saak). Kui meijän lukeva väki ja suamen kiäl olis vähemmän suajelun arvone? Kirjan hinnan nosto vähentä kirjoje hankkimist ja sitä myätä lukutaitoaki. Siis: anneta olla kirjan alv. 10 %. Taik alle! Toine. Vähälevikkiselt kirjallisuurelt on häviämäs valtion tuki. Sil on kustannettu mm. selkokirjallisuut. Kansakunna lukutaito heikkene entisestäs, ko ei ol tarjol sopivan tasost lukemist. (Jos olet itte valmis tekemä niit kirjoi ilmatteks, ni tee vaa!)
Kolmas. Kirjastois on lainattavis äänikirjoi. Tähä saak kirjailija ei ol saanu niist ollenka korvaust (kui?) Nyy päätettiin, et niistäki sais piäne lainauskorvaukse, mut samas joku keksis, et äänikirjan lukijan osuus nipistetään siit kans. Ei se minu haitta, et ääninäyttelijöil lissä maksettais, mut mink tähren kirjailijoitten osast? No, tot kai jostain täyty säästä. Ilmane vinkki: keskioluen veronalennus, mikä on kans suunnitteil, on tekemäs n. 25 miljoonan euron loven valtion kassa. Kenel kalja-ale o hyväks? Sama miält: hyvi harval! Siit sais muillekki jaettava, ko peruis. Ei siis huanonneta kirjojen, kirjailijoitte, lukijoitte, suamen kiäle asema.
Viisai päätöksi nyy hei!
Jos tahrot lukke samat vetoomukset kirjakiälel ja toisin sanoen, men Kirjailijaliiton sivuil, tost:
https://kirjailijaliitto.fi/…/kirjailijaliiton…/
Ystävällisest
Laaksose Heli
runonkirjottaja
ja joskus kustantajaki
PS. Kirjailijoitte uusimman tuloselvityste mukka kirjaililjan kirjoist keskimäärin saama tulo on 1713 euro / vuas (ei siis / kk).
Älkkä päästäkö meit kokonas uppoma. Älkkä unhottako, et kaik huanonnukset kirja-alal on huanonnuksi suamen kiäle.
Harras ilo
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Ilossaki voi olla hartaut.
Rakensin pyhäinpäiväviikol uuren kekriseppelen sen merkiks, et sato on korjattu, ulkohommat tehtynä
(no ain jotta jää keske, ko maa jääty), karja o viätty sisäl (mun tapaukses tarkotta et naapurin poni on tallis).
Käytin äitivainaan pääsiäiskoristelaatikon kynttilämansetei
(niit riittä!), Pia-ystävän tuami lavasteköynnöksi,
kirppariomeni ja kenialaissi puulinnui.
Ompelin yhte, sovittelin välil, kuulustelin ratio, ajattelin tämänpualeissi ja tuanpualeissi.
Joskus pari vuat sit, ko vartoilin, et koronatestitulokset ilmaantuis Omakannan pualel,
kolusin sen palvelun läpitte, ja huamasin, et siäl o oma kohta hoivatahrol ja hautuutoiveil ja vaik mil.
Siin mää sit täyttelin niit kohti niinko verkkokaupan tilaust tekissin.
Laitoin, et älkkä viimesil hetkil mun kuulokkeissi ainaka mittä vaikkia klassist musiikki laittako soima,
joku viisas puheohjelma olis paremp. Ja Herreyssi saa soitta muistotilaisuures.
Ja jos mummun viäres Halikos on tila, ni sin voi viär.
Suasittelen muillekki näitte asiotte etukätte ilmottamist,
ko jälkikätte se o niimpal tyälämppä.
Oli siin oma kolkkoutes, mut oma riamuki, ko huamas:
viäl sitä ollaan elos täyt päät,
kaikelaist viäl kerkke tekemä!
Heli
PS. Kuvan otti keikkareisult Salos yks ystävälline Hannele.
Riahusin Hesaris kirjojen veronkorotuksest
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Lukijoitteni keskel saan olla olemas juur näi. Mut joittenki miälest kirjantekijät o lähinnä haitaks ja hualeks. Jos hallituksen kirjan arvonlisäveron 40% nosto mene läpitte, verottaja saa kirjast enemmän ko kirjailija. Olen verojen kannattaja, mut joku raja…. Kirjotin Hesariin miälpirepalstal - jos se vaik vaikuttais! Lehti lyhens hiuka (heil o sihe lupa) - mun ehrotukseni, mitä vois verottaa enemmänki kirjojen sijast, jäi pois, mut voin ne sanno: esimerkiks valkoset lenkkarit, koiranpommit ja liköörikonvehrit…
Mut täsä kokonas:
ONKO KIRJA HAITAKE?
Kirjailijoiden mielenterveys on tunnetusti särkyvää sorttia – herkkävaistoisuus kuuluu ammatin luonteeseen. Nyt mieltäni huojuttaa huomata, miten vähäpätöisenä yhteiskunta kirjailijan työtä pitää.
Kirjailijoille tullaan pahoittelemaan kirjamessuilla, ettei aiota kirjoja enää ostaa, sillä ne eivät mahdu mihinkään (kymmenes sisustustyyny mahtuu). Rovioiden sijaan monet kirjat päätyvät ekovillaksi (lohtu sekin). Kokonaisen kirjan lukemista paljoksutaan – ei pysty! Uuden kirjakaupan perustajaa nimitellään lehtiartikkeleissa hulluksi. Ylen televisiotarjonnassa ei näy säännöllistä kirjaohjelmaa. Uusimpana: hallitus aikoo korottaa kirjojen arvonlisäveroa kymmenestä prosentista neljääntoista – vero nousisi kerralla 40 %. Koska kirja-ala on pieni, nostosta kassa ei juuri kartu. Liekö siis kirja päättäjien mielestä sikarin kaltainen ylellisyyshaitake, josta kuluttajaa ohjataan pysymään kaukana?
(No mist niit verotuloi sit saa? Ehdotuksia korotettaviksi: valkoiset lenkkitossut, liköörikonvehdit, kissanlelut, koiranpommit ja ne tyynyt.)
Jatkuvan vastatuuleen soutamisen voisi kuitata ammatinvalintakysymykseksi ja vaihtaa tointa – ellei itse tajuaisi, että tässä ollaan isompien asioiden vartijoina kuin oman elannon! Kirjallisuus kannattelee kieltä, kulttuurin kivijalkaa. Millaisena suomalainen kulttuuri näyttäytyisi suomen kielen unohduttua? Lukutaidon hapertuminen näkyy jo kirjoitus- ja ajattelutaidon heiveröitymisenä – paraatiesimerkkinä nettikeskusteluiden taantuminen meluamiseksi, mikä voi pahimmillaan johtaa yhteiskuntarauhan järkkymiseen. Lukeminen tukee kokonaisuuksien hallintaa, toisen ihmisen ja elonkehän ymmärtämistä (ja on ihanaa). Kirja-alalla on myös paljon valoa ja roihua, mutta yksin emme jaksa soihtua kantaa. Tarvitaan valtiota, tukijoita, lukijoita, Sinua.
Heli Laaksonen, kirjalija, kustantaja
PS: Kiitos monil-monil viisaist ja kannustavist palautteist, mistä täst kirjoituksestani sain.
(Vanh mainos ei liity kirjoihi - mut kirjailijuutten kyl!)
Kiälvallan kans miälvaltta vasta
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Priviiit! Olen alottanu ukrainan kiäle alkeet kansalaisopiston kurssil.
On hiano ja vaikkia - kirjaimetki on kyrillissi ja jokane uus virke o niinko salasanan takan.
Mut meil o ihana ope, yks Viktoria. Täsä o suurinpiirteiste ääntöohjeitten kans oleelline sanasto:
Privit (Hei vaa!)
Djakuju (Kiitoksi.)
Ja kohaju tebe (Rakastan sunt.)
Tsikavii! (Kiinnostava!)
Pomidor. (Tomaatti.)
Vidputska. (Loma.)
Vibatsh! (Antteks!)
Ponjava? (Ymmärsiks?)
Ja ne vinna! (En se mää ollu! Maskuliinimuato olis: Ja ne vinen).
Poka! (Hei sit!)
Taitamattomi hirmujohtaji, väkivaltta ja miälivaltta vasta voi laitta olemal lannistumat niitte al.
Ei me saatais ittellemme eikä toisillemme sanno: ”tämmöst tämä nyy vaa o, ei voi mittä.”
Tänä mää nosta lipu salkko, laitan avustusrahan ukranainalaissi auttavan järjestön tilil, yritän levittä ystävällisyyt mailmas olemal ystävälline – ja opettelen hataran pääni kans viäl yhre uure sana: Mir! (Rauha!) Se o muute sama venäjäks ja ukrainaks.
Heli
Äänne- ja aakkosharjotuksi Vakkaopiston ukrainan alkeiskurssilt kevääl 2022. Heli Laaksonen
Mihe menos, ystäväine?
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kuva: Suvi Elo. Turun kasvitieteellinen puutarha. Ruissalo 2022.
Nii me istuta ajan kyytis ko junas,
johonki menos, villi vauhti,
keske ei voi hypät pois,
toppama ei saa.
Mut
maisemat o jännittävi,
valot vaihtele ja
välil käy
tarjoilukärry.
Eri asia o, mihe juna lopuks sit viä,
sihe on täytyny jo tottu, et mitä vaa voi tulla,
semmostaki mitä ei ainaka tilannu.
Saa meil sentä ajatuksi olla, mihe olis tarkotus mennä,
mihe o lippu ostettu vuareks 2023.
Viime vuan mul ol näköjäs yli 100 matkapäivä.
Ynnäsin kirjapitäjä varte ajopäiväkirjan sarakkei
ja hämmästysin ittekki, mitä kaikenäköst 365 päiväs kerkke.
Tänä vuan näyttä hiljasemmalt.
Kaik o varovaissi, ittekki o.
Sitä enemmä jää aikka luanno ihmettelemisse,
lukemisse, uusist kirjaireoist haaveilemisse.
On täsä sentäs 10 seisakkeel jo ohjelma.
Ainaki luantoasiantuntija Karhilahre Arin kans meil on tulos mahtipontine luanto- ja runoilta,
6 metrin luantopolkui järjestän, ko joku tosissas tila,
Luonnos-kirja esittelen joka välis,
äänikirjauutissi o suunnitteil,
Mäkimattilan Kyästin ja soittajapoik Maunun kans
Runoja ja lauluja järjissään pysymisestä -kiartue jatku,
ja omi runoilloi ja tairenäyttelypaikkojaki mul o ehrotettu.
Lisäks o o luvas,
mitä miäle ja ette tule.
Muist seurata tual Keikat-osios,
taik somen pual.
Jos olet ajatellu tulla joskus kattoma,
se täyty tämän elämän aikan tehrä.
Toiveikast tätä vuat!
Eletä vaa, mink jaloistamme päästä.
Katota, ettei piänemmät jää jalkoihi.
Kärejälk suurena,
jalajälk piänenä!
Heli
Uus sururunovalikoima käyttöön otettavaks
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Syvis, tummis vesis uisin ittekki, ko näit kirjotin. Rakkai omi vainaji tul miäle, välil ikävöittin heit enemmän ko ikä. Tyylin kans ol tavallistakin tarkemppa: halusin miätti uussi näkökulmi ja sanakäänttei, mut en liian kummallissi kumminka. Aihe o suur ja ikuine. Kauhian tärkiä olis saara sureval sanotuks eres jotta. Vaikkei sanat ain auttaiska, ni vaikenemine vast taakka o, nii mää ajattelin.
Turun pääkiirjaston aulas ol syksyl 2022 sit näyttely hautausperinteest ja nämä runoset ol siin mukan. Memento mori -näyttelys laussei ol kirjotettuna kukkalaitteissi ja suruseppeleissi. Sykäyttävä näky siin kirjaston aulas oli arkkurivi ja surukukat. Mut sitäki tämä meijä elämä o. Tämä meijä rakas, kummalline, lyhkäne elämä.
Kukkakauppiaat o mult ostanu näihin teksteihi oikeuret ja nyy antava ne teijän käyttö, misä tarvitaanka. Toivomuksen o, et tekijän nimi tulis jossain jollan taval esil.
Laaksose Heli
Kaikki sanani ovat
tuuleen lentäneet,
suruun kadonneet.
Voikukan hahtuvina
haihtuvat suvet
vaihtuvat ajat.
Sinä et unohdu milloinkaan.
(Heli Laaksonen)
***
Yhtenä aamuna Luoja soitti:
Hän on täällä!
Saapui juuri perille.
Pukee parhaimpiinsa
ja lähettää teille kaikille terveisiä:
Surkaa vähän,
mutta älkää kauan.
Nostakaa maljat
tälle hyvälle elämälle,
hyvin eletylle.
Eläkää itsekin aina
kuin ensimmäistä päivää.
(Heli Laaksonen)
***
Kuka näki kun suljit silmäsi?
Katseliko punarinta ikkunan takaa?
Ehkä ehdit ajatella vielä:
Kaunis lintu!
Nyt itsekin yhtä kevyt,
keveämpi,
kevein.
(Heli Laaksonen)
***
Nimesi kivessä säilyy
tuulessa, sateessa, ajassa.
Kauemmin vielä muistosi, sanasi
pysyvät sydämessäni.
(Heli Laaksonen)
***
Sydänystävän
ystävänsydän
on vaiti kuin kallio,
hiljaa kuin kivi.
Ikuista ikävää,
kiinni pitävää
kuiskaa sinulle
jokainen rivi.
Jälkeesi maailma ei ole kuin ennen.
(Heli Laaksonen)
***
Olisinpa tiennyt.
Olisinpa tiennyt!
Mitä kaikkea vielä olisinkaan sanonut,
kuinka hellästi sinua pidellyt.
Lohtuna pilvenharmaina hetkinä:
tiesithän sinä sanomatta.
(Heli Laaksonen)
***
Tähtiöinä
kirkas mielesi
tulee meidän talon päälle kylään.
Siellä se tuikkii!
Kuinka kaltaisesi
elävä sielu,
palava liekki,
voisikaan koskaan olla poissa?
(Heli Laaksonen)
***
Olit sata aurinkoa,
tuhat tuulta,
minulle se ainoa.
Olet yhä kaikkea.
Nyt vain toisessa ajassa,
ikuisuuden lukkojen takana.
Vielä annetaan avain minullekin,
nousen portaat.
Auringot kaikki vastassa!
Sinä!
(Heli Laaksonen)
***
Vahvat lämpimät kädet
nostaneet kiviä, kaloja, lapsia.
Kauniit tarkat silmät
nähneet suvia, iloja, suruja.
Suuri lempeä sydän
ymmärsi myrskyjä, laivoja, tuulia.
Ikävöin Sinua kuin mereen vajonnutta kaupunkia.
Tahtoisin vaipua murheiden aaltoihin,
antaa maininkien viedä minutkin.
Sinun vuoksesi en vaivu.
Sinun tähtesi en taivu.
On minun vuoroni olla kaltaisesi.
(Heli Laaksonen)
***
Kuin pääsky olisi taivaalta pudonnut,
kuin pilvi maahan vaipunut,
kuin sateenkaari katkennut.
Sinä lähdit.
Nouse kultainen perhonen,
lennä valoon lintunen,
tähdeksi tähtien joukkoon.
(Heli Laaksonen)
***
Metsän laita ei ole koskaan
kasvanut mansikkaa näin.
Pujotan niitä heinään.
Lasken yhteisiä kesiä,
vuosia joina sain sinut pitää.
Löytyisipä vielä yksi.
Olisinpa saanut vielä yhden suven!
Heinät taipuvat tuulessa.
Minä taivun surusta.
Aurinko lämmittää piennarta kuin ystävyys.
(Heli Laaksonen)
***
Kuu jäi vanhan kuusen taa
kirkkomaalle katsomaan.
Sekin suri surujaan:
”Niin hyvä ihminen!
Lähtö liian varhainen!”
Kuu valaisee ruusut,
liljat, seppelten nauhat,
kuu loistaa koko valollaan,
niin kuin hän loisti aikanaan.
(Heli Laaksonen)
***
Mää herä aamul lumisattesse
ja sihe et sunt ei enä ol.
Sunt ei ol tääl,
mut et sää mittä olemast ol lakannu.
Taiva reunalt purottelet
mu hartteil lumitähti,
niin punaposkisenas
ko eläessäs enne.
Luaks lumet Luajanki pihast?
(Heli Laaksonen)
Herään aamulla lumisateeseen
ja siihen, että sinua ei enää ole.
Sinua ei ole täällä,
mutta olemasta et ole lakannut.
Taivaan reunalta pudottelet
harteilleni lumitähtiä,
punaposkisena
kuin eläessäsi ennen.
Luotko lumet Luojankin pihalta?
(Heli Laaksonen)
Sama eesti keeles:
Ärkan hommikul lumesaju peale
ja selle peale, et sind ei ole enam.
Sind ei ole siin,
aga sa oled ikka olemas.
Kukutad taeva servalt
mu õlgadele lumetähti,
punapõsksena
nagu elu ajal.
Kas lükkad lund ka Looja hoovis?
(Heli Laaksonen, käännösapuna Järvi Lipasti)
Saa käyttä suruviästeis, mut ethä jaa koko kymmenosast runosortimentti omil sivuilles taik somessas - käy täält hakemas ain ko tarttet. Toivoissin et tekijän nimi mainittais jotenki käytettäes. Syrän!
c) Heli Laaksonen 2022
Sivu 1 / 28