Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 

...taik oikkiastas voitto kyl men hatunkantaja-Sirkul! Kyl nyy joka ihmine kymmenkilosen kukkahatun teke, mut ketä sen kanta!

 


Uurenkaupunkin kukkamessuje
perinteisten kukkahattutaistoje voittajat potretis: vasemal o maskotti Pasklahre Lilja ja suurimmaine hattu o mun värkkämä ja Sirkun kannattelema - muut mää informeeraan sit ko tule tiatto. Ainaki oikianpualimmaine ol tullu Kalajoelt saak - heit oli siält tullu vissi autolautalline Uuttenkaupunkki. Onne voittajil ja kiitos ko lähritte meit laval saak viihryttämä!

Tänä vuan osallistutti meijän kulmilt kahrellaki luamuksel kilpailuihi. Lappalaise Miikka visiois käpy-ruusu-vuare, mink reippahin Odelma ilmottautus esittelemä - ja semifinaaleihi seekin kuulutetti!

Mää en heti vois kuvitel mittä söpömppä! Voik tee?

 

Heli

 

 

Kaustisten kansamusikkifestaril on tänä vuan teemamaan Varsinais-Suami ja munt pyyretti käsikirjotus-juantama ns. maakuntakavalkadi. Pe 11.7. meil o nyy sit runssan tunni varran kapsavi jalkoi ja napsavi suit ja viulu ja haitar ja harmonikka ja mitä muit näit soittimi pelimanneil onka. Varsinais-Suame maakunt o mul ain kotomaakunt, vaik mää misä elelissin. Hiano olla mukan. Runollises Runosmäe nuarisotilas esityst on käytty harjottelemas. Ohjelmas on mm. ennenäkemätönt akropatia: kaks nuart tanssijamiäst traija munt juantoasemi käsivarsies varas. Voitte usko, et EI ollu mu oma ehrotus! No, kyl maar nee samoil voimil lykkä munt sit ampulanssinki takaluukust sisäl, jos härslaaki iske tommosest elämänmuutoksest.


Jollette ol ollu aikasemmi Kaustisil, ni sanoissin, et tänä vuan voi ryhristäytty.


***

Mää  luulen, et en ol elämässäni ollu Forssas esiintymäs. Muistak joku et olissin? Nyy o jo korkkia aik, ko Lounais-Hämeen kirjanystävät käski munt sin Runo-Piknikil Suamen parhaimpan runopäivän eli 6.7. Sin o vapaa pääsy ja vapaa lava kaike lisäks - jos oikke runoilututta itteäki.

***

Raumal on keikka suvel yhrel sisäpihal ja Poris joskus heinäkuus - nimittäis toi Wallini Elina laitta semmosen pop-up elikkäs ilmestyskaupan pysty ja mää menen sin tuulkaappi lukema runoi. Näihi mun täyty ittekki oikke syventty, ennen ko uskallan tiarotta.


***

Perunist en tänä vuan pääse enkä tahrokka. Turus o jo monennet vuat ruakariamujuhla eli Neitsytperunafestivaali.  Siäl lupasin pittä alkupuhevuaro 13.6. - saan harjotust kiartuet varte ja lisäks uussi peruni lautasellisen taik kaks! 

Tual omil Perunannostosivuil on koht käynnistymäs perunanimikilpailu, miälkuvituksekkail tiaroks.


Heli

 

PS. Aamusi o iha valtava, tunketteleva valo! Sain sen kii linssi ette itte teos. Ko mene nukkuma - taik ei saa unt - ja kello o 4, kaik tiskitki o yltpäält valos, hajuhernekasvateist puhumattaka!

 

 

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Perinteine, meijän katolt otettu kevätkuva sen vihro viimen paljast! Nee ympyrät ei olekka yliluannollissi ilmiöi - see o meijä naapur ko niit käy laittamas pelloil, keskel kirkast päivä! Onk see mahtan käyr teilläki?

 

Lisäks pihal o asunu jo kaks päivä kaks siili. Ei voi olla huano merkki!


Heli

 

 

(Kuvat: Miikka Lappalainen)

Kiitos Turun viimesen pääl timankil runoväel!

Toiverunoilta sai alkkus Turun kaupunkinteatteris siit, ko hee huamasiva, et jos tänä kevän meina viäl esityksi esittä, ni tarttis äkki toimi. Hee kirjottiva mul, et olis tommone Outin-päiväne lauantai vapaa, jso mul tule miäle jotta. Mul ei tullu, mut ajattelin, et jos mun lukijoilleni tulis. Niin tuliki: yli neljäkymment runotoivet tul, ko mää kysysi, et mitä kannattais lukke. Ja yli nel ja pualsata ihmistäki sit kuulustelema.

Runotoivei sai ripusta koivuoksil (meijä ja naapurin rajalt kaarettu, munst see ol enemä mun pualel ko heijä) ja niit mää sit napsisin ja luvin ja olin kaks metri ilmas hyväst miälest, latvan tasol!

Nii erikoissi ehrotuksi ja niin tutui toivei vuarotelle. Luvin simmosenki ko Kiiruun tual pual, Sulavoist. Ja jonku riihimäkeläisen toivoma Kilti flika liverrykse Peippo veist. Ja muit monelaissi ja yliajallaki. Mut mun miälest mää kuulin ko valomiäs sanos äänimiähel, et teatter tarttis saara tyhjäks viimeistäs juhannuksehe mennes. Kyl mää nyy sihen pystyn! (Voi ol, et hee kumminki tarkotti muuttourakka?)

Valla epäreilu olis ollu, jollen mää olis saanu toivo ollenka. Ja nii mää toivosin: voi ko Koivukarin Tapio lukis muutamaise uure runo mul Viäläk teills se paat o -kirjastas. Ja kui ollakka - yhtäkki see nous siält yleisöst, mikrofonit viritettynäs, suara laval!

Mää nojailin mun Hopiasaumaha ja nauttisin soljuvast raumast ja sialun aalloist. Yleisökin taputti kaikil käsil - olen ilone, jos jollekki tarttus vaik Koivukarikuume. Pyärän kans mää polji sit lavalt poieski ja kaahasin äkki takas esittämä encorei, ennenko taputukse loppuva!

 

Kirja-Odelma ol pystyttän pöytäs ja tuattaja-Jonna opast ihmissi tulevien keikkoje ja runotoiveripustuste saloihi. Uussi ylesöi, tutui ihmissi, kivoi luakkakaverei  ja melkkest omankyläläissi maaomistaji käve munt moikkamas  ja kuulumissi kertomas.

Melkken kaares meijät pitkäpuheset pulputtajat heitetti teatterin ovest ulos, ko alko jo seurava esitys, mut viimesse saak sinniteltti asemissamme.

Sen verran kerkesin onneks kynnyksel viäl tiarottama, et ei hualt, pia nährä! Mää lähren syksyste uurel kiartuel! Kattokas tätä:

Nii siis et:

"Pieni perunarunokiertue ei ole pieni eikä sillä nosteta perunoita. Se on yhden-naisen-runoesitys, joka koluaa Suomen lausuntalavoja, käy tervehtimässä rakkahia lukijoita kautta maan. Uusia runoja, vanhoja tuttuja, puolihulluja juttuja. Runoi laaris, sanoi säkeis!

Mukaan kelpuutettiin ensialkuun vain paikkakunnat, joissa esiintyy y ja ä. Ensimmäisenä alettiin kosiskella perunan suurruhtinaskunta Rymättylää, Mynämäki on jo vastannut myöntävästi, mukana seurannee Jyväskylä, Hyvinkää, ehkäpä Pyhtää. Lähtisiköhän Pöytyä? Entä Tyrvää tai Helsingin Käpylä?

Lista varmistuu ja täydentyy kevään myötä. Osa lipuista tulee myyntiin juuri äitienpäivähoukutukseksi 9.5."

 

Tämä enshättä! Lisätiatoi lähiaikoin!

 

Kiitos ja toiveikkai uni,

Heli

 

 

 

Olektee ollu kirjajulkistajaisis, misä runoilija haalata hamppuköyren kans laval? Mää ole! Ja oli siäl Wallini Elinaki ja kustantaja Ernamon Timoki. Kirjakauppiaspari Vanhast Raumast. Lappalaise Miikka, ketä haalauskuvanki otti. Suur määrä raumlaissi kirjalllisuuren pääl käsittäji. Ja tärkkiöin: Koivukarin Tapio, kenen kynä on täl kertta meil taikonu äärmäise ihani runoi.

Viäläk teils se paat o? Tapio kysy ja vasta kokonaise pastellisinisen kirjan kans. Semmoset runotilaisuuret, misä saa koko ajan hollat tunteitais, ettei liikka naura krikottais, ettei sulais lammikoks laattial, etti ruppeis ihmiste nähre itkemä, o niit parhai. Ja harvinaissi. 

"Kaikitte vuasitte jälkke
sää oles mul ilma.

Sää oles ai jossan tääl,
joses ite
niin kaikk ko sää oles tehn
ja hualt pitän
nii ete stää ai edes huama,
mutt ilma snuu
loppu henk.

- - "

Kuva: Hulda Leifsdottir

Turu Sanomitte Mari Viertola o runot ymmärtäny ja arvioittenu niin kauniste ko voi.

Kuva: Miikka Lappalainen

Mee oltti Hentuliisan ja Wallini Elinan kans lämppärein ja cheerleaderein. Sovitti, et pukeuruta merellisest, mut ei paljastettu toisillemma muut. Mää tulin 44 numeron kellasis saappais, sydvestis ja korkkipelastusliiveis. Elina tul ittetekemäs kompassihatukkees ja ol muutonki nii merellis-chic, et olis vaik Rivieral kelvannu!

Nyy en voi enemppä kirjotta, ko täyty men lukema takas niit runoi!

***

See kumminki viäl, et mul on päähänpinttymä taas. Olen mää ennenki kenkki maalannu, mut nyy mää haaveile jatkuvaste ja ain vaa, et olis nurkis huanoi kenkki, akryylimaalituupei ja pal aikka. Krahnuttaissin nee santpaperin kans karhiaks ja maalaissin ohkassi kerroksi ja lopuks piirtäissin pajunkissoi taik lohikalan kylkikuvioi. Ei nee mittän kauan kest eikä pysy, mut keikkakenkiks sisätiloihi ja rauhallissi askeleihin kelppava! Kahret olen jo kerjenny värkkämä, tämmöset vaik:

Kuvan kokos Miikka.

Lähipäivin on Kirjoi ja o ruusui. Koivukarin kirja-asioi voi mennä kuulustelema 23.4. neljä aikka Turkku, Pieni kirjapuoti o siäl sillo lumoonnuksisas hänest. Mullaki o ruusukeikka Helsinkis, mut see o yksityisluantone: Annantalon lasten tairetalos o meijä Aapise näyttely 13.6. saak ja siit mee kerrota paril lapsryhmäl Warstan Elinan kans. Starin kirjatilaisuuksis en Aapist nyy keskviikkon esittel  - ko see o jo vanh kirja! Elokuus julkistettu. Kyl o mailm menny - sanonk mimmoseks.

Heli