Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 

 

En saanu aikka kuluma, ko tiäsin, et Lähtisiks föli? on tullu painost ja koko pitk viikoloppu pit vaa varrota, ennenko posti sen mul tois.

Olin saanu Otavan graafikko-Piialt takas mun piirrokset, mitä olin talve - ja vuasienki aja - Fölikirja varten tehny. Siin nee paperpussis kahisiva ja vihjailiva. Ens en ottanu vaari, mut sit otin: hee tarkottiva, et tee meist nyy joutessas simmone orikinelli orikinaalipiirrosnäyttely, et lukijat vois nährä, mimmossi hee alun peri oliva ja milt näyttivä ja mitä otetti mukka, mitä ei. Sit mää leikkasin ja teippasin ja vähä maalasinki, et tulis oikke aurinkonkellane tunnelm.



Keske värkkäilemise yks miäs huamautti, et meijä lattial o silppu. Silppu? Misä? Huamaktee muut jotta silppu? Kyl toiset o sit tarkkoi!



Laitlan kirjakauppa, ketä on tottunu mun äkkinäissi älleihini, suastus ottama mun näyttelyni näytteil. Lähetin sin mukka somisteeks vähä orvokei meijän pihast ja yhre Ruskiasilmäse miähen kellaset saappat (mitkä oliva muute Helil kyläs -kuvauksis ens mul ja sit Saarelaise Immun konteis). Tikkataulun toin, siin luke, mist näyttelyst on kysymys, ja kirjas olevan karttaliitteen alkuperäsversio kattele akkunast kans.

Libristi-Miia näyttelyn pystytti, eikä enä ollu puhettaka mistä kaaoksest! Oi ko olen ilone ihmisist, ketkä salamana tarttu toteuttama. Kiitos! Menkkä sin akkunan taa kattoma - ja sit sisäl viarailema, see o iha omalaises kauppa. (Mun varjoni käve ottamas siit kuvan ja lähettä teil tervessi!)

 

Laitilan jälkke meinasin otta kuvat omil kylil ja vilautta niit Kodiksamin Koulun kesäkaffilas julkistajaisis. Sit oliski Vanhan Rauman kirjakaupa vuaro - huamattavan ihana kauppa seeki!

***

Lähtisiks föli? -pinon näin nyy sit tänä ensmäst kertta. Kirja o ällistyttävän suuren kokkone, iha niinko see kouluharmonin pääl ollu koraalikirja - muistaktee? - muttei must. Sen färi onki huamattava vaikkia kuvata. Eri näytöil see o ollu erilaine, joskus kellasemp,  joskus viherkäisemp. Ko saatte kättenne sen oikian kirjan, ni kattoka sitä luannovalos ja olkkas jotta miält. Porin makeisen, Wallini Elinan miälset see o ehtakeltasenvihree, mun Anu-serkkun määritteli poimulehrenkukankeltaseks.

Warstan Elinan taitotassu jälles suunnitteli ulkoasun, mää värkkäilin pikku-ukkelei häne färitettäväks.

 Rakkaal kirjal o mont julkistajaisjuhla, nii Fölilläki.

* Ens to 4.6. olen Ylen aamutelkkaris puhumas Viikon kirjast.
* Saman päivän olen toimittajie ja bloggareitten ja otavalaisten ja muutamie muitten kans ratikka-ajelul.
* Lisäks Hesan Akateemises on kirjaesittely klo 17. Starilaiset! Sin!

* Su 7.6. o meijä OMIL KYLIL julkistajaisjuhla
Kodiksamin Koulul  klo 13 ja 15 (samoi jutui, kaks kertta, toivottavast eri yleisöt)
Kodiksamintie 403, Lappi o osote. KAIKIL AVOINT!

* Lisäks Turus 10.6. klo 17-18 - koht kerron et misä. Turkulaiset! Sin!

 

Kirja on kaunis ko lihava lehm laitumel. Hiukan jopa siit tykkän, vaik see onki omakirjottama.

Nyy ei voi enä muut ko toivo, et lukijatki mun reissujutuist ja mailmanihmettelyist riamastuissiva.

 

Heli


 

 

 

 

Ko ei voi olla paikallas, ni täyty liikku! Mut mihe mää menen?

Onneks mul o Enontekiö ja enontekiön väki, kenel o ain yävytystila ja tyyny korvan al lykättäväks. Luvin paikallislehrest, et pohjoses on pilkkiviikot. Siin vast olis kohre! Mul on pualestan paniikkiviikot, ko Fölikirja o Keuruul painettavan ja telkkarsarja alkamaisillas - mut mittä en enä niil voi tehrä, orotta vaa. Nii sit kraapasin omast pihastan tuliaissiks helmililjoi ja tulppaninupui ja sirenpuskansilmui keskel keväst, sattest aamu - ja läksin pukettini kans junal puksuttama Käsivartte. Siäl ol metri lunt ja puuhakast väkke.

Katjan toimelias Unto-isä ol retkivarustanu kokonaise moottorkelka ja pitkän omatekkosen reen sen taa. Sin laitetti nii perhejäseni ko etelänvareksi ko krillimakkaroitaki ja ajettin tunturil ko pukin paras poro!


Takakenokuvan Kuortusvaaralt otti Keskitalon Katja.


Välil kuskas heijä äitiki, poronajokilpailukonkari. Huikiois näkymis ja iloses vauhris mää nii viihtysin! Näin talvipukussi riakoi! Piäni vitivalkossi, luattavaissi karvakanoi siäl, misä ei kuusika uskalla kasva.

Pälvipaikoi oli ja heltymysherättävi tunturkoivukaari. Ja yks, vissin tuhatvuatine mänty tunturie juurel. Kiitos koko väel suure elämykse rakentamisest!


Oikkiast en ajanu itte moottorkelkal, mallaan täsä vaa, et kummost olis. Mut oikiast pilkkisin! Katjan kans pääsin pilkkikilpailui seurama sekä Vuantisjärvel et Karesuandol. Siäl sain lainat yhren pilkkimiähen kaira ja kiarutella elämäni ensmäsen pilkkiavanno. Ja toise miähen pilkkionken kans sain nypytel ja mul näytetti viäl polvilaatikost (!) erifärissi (!) matoi!

 

Kairauskuva: Katja Koo.



Nii friskaantunu mää olin ko läksin takasi - kaks kokonaist päivä vaa siäl olinki!

Kui nii äkki pois?

No ko on kokkontunu velvollisuuksi - mukaviaki - mut ei välteltävi:

Radio Noval Marco Bjurströmin viaraan ti 5.5. klo 14
Kirjastokiartueel Helsinkis 5.-7.5.
Iso liuta haastattelui matka-alan lehti Fölikirjan tähre
ja yht suur liuta Helil kyläs -telkkarohjelma varte.
Aapine-kuarokonsertti Key ensemblen ja kouluväen kans 18.5. (Lipui o viäl jäljel!)

Lait nyy äkki ylös jos meinat koota koko sarjan.
 

Kuva: YLE / Miikka Lappalainen. Kuvankäsittely: H.L.

Kaiken kevätkivan keskel olen täsä murhettunu, et mil taval tämäsuvise julkisuuspaineen kestän, ko see tule nyy lähiviikkoin kaik yhres klimpis. O ratio ja telkkari, o lehtjutui ja teeveest tutui, o Fölikirja ja kesäsarja. Niin kauan ko te lukijat pysytte mun pualellan, mää jaksan kyl.


Koittaka siis ymmärttä ja pitäkä turvaverkost lujast kii, jos satun puttoma!


Heli

 

 

 

 

 

 

Muistaktee: o vaalie aik!

Mää olen poliittisest valveutuneest suvust vaikkei meijän suanis mittän kansaerustajavert virtta. Itte en vois ajatellakka lähteväni ehrokkaks, ko siin joutu tekemä KOMPROMISSEI! Ja mää tahron päättä itte. Olen ahkera äänestämä kumminki ja kyl yllytän muitaki menemä. Ei varma kukka ehrokas ol täyrelline mut on siäl niit sikses hyvi. Ja arvostan heit kovaste, ketkä otta semsen tyän, misä o moitteitten-ottamis-taito nii suures osas. 


Nii et viäl o aikka! Uurnil vaa!




Tääl Hulimaan Ajopäiväkirjas o varmast ensmäne ja viimenen kert leivontaohje. Enkä mää tätä ol itte kehitelly, nii et sen pualest uskaltta koitta kyl. Ko toi meijän piän jääkiakkojoukkue Rauman Lukko o nyy pelannu sikses hyvi - ei tiär vaik voittaissiva pronssi - ni täl Kodiksamin kylil keksitti ässäpiparin vastineeks ja kiakkokansan kannustukseks Lukkopipari.

Kyläläise leiposiva, mää tiarotin, yks Ruskiasilmäne miäs tek muati (haponkestäväst teräksest) Uniikkikappala, ei myynnis mut ei tuatesuajattukka. Itte vaa vääntämä. Tämän alkuperäsen muattikappalan voi tulla kattoma vaik tohon kyläkaffila Koulul (Kodiksamintie 403), kesäheinäelokuus auk. 

 
Ässäpiparin lempeä sisarleivonnainen: LUKKOPIPARI

 

Kahvipöytien perinteinen pikkuherkku ja porilaisille erityisen rakas ässäpipari saa haastajan. Jääkiekkohuumassa syntynyt innovaatio suoraan Rauman Lapin Kodiksamin kylältä: makea, vahvistava, uljas Lukkopipari!

 

Taikinan reseptillä on paikalliset juuret: sen ohje on sovellettu 1960-lukuisesta Satakuntalaisesta keittokirjasta. Resepti on suoraviivainen ja helppo - ei ole tarkoitus, että kenelläkään menee aikaa keittiön höyryissä, kun jäällä pelataan kuumaa kiekkoa.

 

Resepti runsaalle 50 Lukkopiparille (riippuen paljonko kokki syö taikinaa): 2 isoa munaa, 250 g sokeria, 250 g voita, 500g vehnäjauhoja, 1tl leivinjauhetta, 1tl vaniljasokeria ja hiven sahramia antamaan väriä, jos kaapista löytyy.

 

Lukon muodon leivonnaiseen saa houkuttelemalla paikallinen metallimies taivuttelemaan oikeanlaisen piparkakkumuotin, kuten Kodiksamissa tehtiin.

 

Jääkaappikylmä taikina muotoutuu hyvin käsissä, joten myös ilman muottia voi loihtia Lukko-logon mallisen piparin. Myös koristelu tehdään omien taitojen mukaan. Paistetaan 200 asteessa vajaat 10 minuuttia.

 

Tiedotti ja valokuvasi joukko kyläläisiä Kodiksamin kulmakunnilta.

 

Toimeksisaaneena välitti Laaksose Heli



 

Tämä näkössi niist sit tul. Ja sikses hyvi!

 

Rivakkahenkist kevät kaikil - mailan taik haravan varres taik niil äänestyskopeil!


Heli

 

 

 

 

Warstan Elina suunnittel kannet ja ympyröis mul paikat, mihe mää sain omi pikku-ukkeleitani piirrellä. Ja sit hän nee ton puhelinlankoil asetteli. Ja näkisitte sisäkanne!


Juur suamen kiälen päiväks ja juhlaks sain nee katottavaksen. Mitä mahtais itte Agricola sanno, ko see tähän tulis ja Lähtisiks föli? -kirjan kannet näkis? Tällaisexi on maa-ilma mennyt! Vai: Cucas mestaripränttääjä noin iloisia färejä pränttää? Vai: Warstan Elina se cannet taas cocosi? Vai: Cosca ilmestyy!?

Mää sanoissin sil tyynest: Varto rauhas Mikael, enne suvivirt tule!

 

Heli