Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 

Kodiksami memorial -muistopuistos itsenäisyyspäivän kynttilät syttysivä niil kyläläisil, ko rintamal jäivä. Kuu paisto, ikiaikkane henki leijus peltoaukeitte yl, harttal miälel mee kävijät. Kuva: Miikka Lappalainen

 

Meijän kylien lumettoman ajan ilon o jo kolmat vuat kyläjoulukalenter. Ajatuksen o see, et 1.-24.12. ain joku kyläläine rakenta omil mailles piäne jouluyllätykse, mitä kyläläise ja vaik muualtki tullu saava luvan kans tulla kattoma. O ollu puuhevone ja reki, Luciakarhu saunalautteil, lyhtymeri ja kimmaltava heijastinkuusi!


Meijä omal vuarol pystytetti toho lähikorppe mettätairenäyttely. 10 erilaist teost Hugo Simbergin Katumuksest (painokuva), katajas kiippeväst lehmäst tikkatauluihi. Hiukan tollo ol olo, ko 15 m/sek tuules ja sattes ripusti taului puihi...


 Lisäks ol meijä uuren postlaatiko avajaise. Ruskiasilmäne miäs on polttoleikannu rautalevyst korpi, mihe meijä laatikot kiinnitetti. Metsästystorven ja myrskytuulen saatteleman see vihittin käyttö. 74 kyläläist ol paikal toristamas. Kiitos käynnist kaikil!



Vaik täsä joulukalenteri-iloi onki, ni väärinkäsitykse välttämiseks muistutan, et mun jouluihmisyys o aika ohkast laattu. Erityise onneton olen pakiteeramises. Täsä on tämmöne esimerkki viime viikolt:



Yks vuarevaihte uutine viäl: Helsinki Sanoma yllätti pitkän hiljaselo jälkke ja kysys, jos kirjottaissin runon. Runopyyntö o arvokkaint, mitä runonkirjottajal voi anta, mut aihe... JOULU. Uuuh. En tiätyst tämmösest kiältäyry ja koitin kaikil tavoil miätti niit hyvi asioi joulust. Munst ilahruttamisen tahto o siin parast ja ilahtumisen taito myäski. Kaikkie ruua laittojen, koristeluitte, lahjoje ostamisen takan sais olla see, et koitta saara toise miäle hyväks. Sillon ko tämä puuttu, ni kaik jää ontoks. Koitin ilon henkke, rakkai vainaji ja yksinkertast onne kirjotta runoho mukka. Ja lisäks PAKITEERAAMIST!

Kosk Hesa o nii syrjäs, ni esitin toimittajil-kuvaajil kutsun tulla tän meil kylä. Hee tuliva, ja viarailu ol oiva. Mää viihryn itteäni viissampien kans.

Jouluaato Hesarist runon ja haastattelun voi sit lukke, ja lisäks voi kuulustella, ko äännän sen vireol. En viäl tiär, tulek kaikel kansal julkiseks vai ei, mut osote o joku tommone: http://www.hs.fi/hstv/

 
***

Nyy loppuvuan sain luvan paljasta, et uus kirja o jo visioinni al. Vaik olen ollu viimeset 15 vuat tiän pääl, pitäny maantiättelisist menemisistän päiväkirjoi, en ol viäl reisukirja tehny. Nimeks tahtosin kysymyslausse. Otin sit kaik kysymysmerkillise virkke ette, mitä tähä mennes olen käsikirjottanu. Hualiktee tämän? Mitäs sanot, liikkuva poliisi? Onk kello jo papiljotti? Ku just mun täyty?

Meijän tyäryhmän päätöksel LÄHTISIKS FÖLI? Vahvoil ol myäski mm. Onk kello jo papiljotti. Mut mää rupesi murhettuma teoreettist tilannet, et metallimiäste ruakatunnil joku hitsar kysäse muilt, et olektee jo lukenu sitä Laaksose uusint, sitä papiljottikirja? Ja siin muut sit hänt yrmivä, et mitä kampausoppai sää nyy suasittelet.

Nimi o siis olemas, mut ei see pal mittä viäl, ol ko tarttis olla kokohela opuski. Sovat loppuu sotimal sanos Rokka Tuntemattomas, kirjat tule valmiks kirjottamal, sanos kustantaja palaveeraukses. Kirjottama siis! Sopi mul kyl. Tykkän siit.


***

Omanäköst jouluaikka - reissavaist taik koton-olevaist - jokasel toivotta


 

 

Heli

 

 

 


Mun uus poste restante! Voi lähettä kirjei, kortei ja keskikokkossi paketei.

Harmiks en ol itte niit enä huamen lukemas - mun talonmiäspestini Enontekiö Sanomis on päättymäisilläs. (Toimitukse flikat saa avata kirjeet ja syärä suklaat, mut salmiakit täyty lähettä mul).

Olen vaihrellu lampui (no juu, yhre), hoitanu jätehuallon kysymyksi ja keittäny kaffen valmiiks toimitusväel. Keittiön kaapiovet, mitkä harmittavaiseste ittekses ain aukentuva, olen korjannu liimamal niihin klapui: Ei pysy kii! Siin o vähä niinko pualet tehty, ko onkelma o havaittu ja raportoittu.

Alunperin tulin tän Valtakunna huipul moikkama juhlias viättävi ihmissi, näkemä uussi ja ihmellissi asioi mailmast ja muute vaa ajattelema iha ajatuksi.

Enontekiön Sanomien talkkariks päätymine läks siit, et munt salakuljetetti yllätysesiintyjäks yhre erityisen spesiaalin Esan synttäreil. Ko en salaussyist voinu yäppy niis nurkis ko tavallisest, munt laitetti toimituksen patjal nukkuma. Miältysin sihe nii, et pyysin muutaman päivän jatkoaikka ja sainki.

 

Synttärjuhlatunnelman kuvas Keskitalon Katja. Hulimaan viaraskirjalaisil tuttu virtuaalikummilaps Hilma 3 vuat fanitti eturivis ja seuras tarkka mun toimian. 

Hilma oliki vakoiluhommis! Ei kauan kestäny, ko hän tarttus mikki ja esitti polvie ollenkan tutisemat yhre suamenkiälise laulu ja sen saamenkiälise versio ja Lapinäidin kehtolaulun. Äiti lasta tuuittaa, lasta tuntureien! Yleisö lakos Hilman jalkoihi!

 

Kuu ol yhten iltapäiväneljän hetken simmone, et piti ruveta suara päät huutama ja hyäkät autost ulos. Tämä ei ollu pelkä höperöpäisen turistin haltioitumist - myäskin paikalline teki lumienkeleit hankes, et olis jähtyny siit näyst.
 

Kuvankäsittelykoneen saturaatioknapist ei pal tartte paina- tääl o jo valmiiks tämmöst! Sinist ja ihmelist!

 

Kui sattusinki valittema tän tulolleni juur sen hetke, ko Enontekiöl sato isomma enslume. Pääsin viäl näkemä kirkkai järvie jäit ja heinien kullankeltaset tukat - mut silti öisen lumimyrskynki.


Kävin Hetan kirkonkyläs ihmistenki tekemis paikois. Menin tämmösen kauneusharjal varustetun rakennukse ovest sisäl:

Allekirjotin siäl käsi väristen sopimukse, misä mun piti vanno, et:

Vástidán dáinna goarttain luoikkahuvvon ávdnasiin!

Vannosin et vastaan aineistost ja sain: Enontekiön kirjaston lainauskorti!

Runoi lainasin ja Antti Arnkilin Lauantaiesseitä.

Olin niin kirjastoasennos, et mun silmissän vilisi piänil päivämatkoillani kirjastoi. Uskoka taik älkkä, mut tämä on kirjasto - Ruatin pualen (näi o! pääsin Ruatti) Karesuandos:


Kirjaston viäres ol uimahalli - samal taval kelolautapäällystetty ja omakeksimän muatone! Kyl rakennuksis saa olla huumori. Miälelläni näkissin vitsikkä arkkitehri usseminki (Arne Nevanlinna o harvoi ko tule  miäle mul. Onk muit?)

 

Hyvi lähel oli myäski Norjaan pääsemine, muutaman kilometrin pääs vaa. Onneks näin norjalaissi aika hianoi rekoi, mitkä ei kyl Kilpisjärventiän kaulalliinanlevusil kaistoil ollu pelkästäs kivoi ja lystikkäi. Yläkuvas Karesuandon polttamaton kirkko ja liuta ruattalaissi liikennemerkei, minkä vihjeet oli välil nii hianotunteissi, et ei ollu iha varma, mitä yrittävä.

Piänest ruattalaisest-suamalaisest kunnast marraskuun verenvähyyres löytys monelaist jännittävä: Lars Leevi Laestadiukse rakennuttama pirtti ja aitta 1820-luvult, Hembygdsföreningeni yl pitämä Valkoinen talo -kotiseutumuseo ja eläväine esittelijä siäl. Hän näyt kummottos ennevanhaseste pyhitti pölyt tuvast vesilinnul ja kertos, kui näppärä retkiruaka on kuivattu veri. Nii see mene repuntasku ko Reissumiäs!

Matka varrel tiä viäres makas jättiläine, melkke lume al. See on tarinoitte ja taiteilijoitte Jatunin jättiläine, kivist tehty kylän suajelija. Ei muntka see sit niin pelottanu. Katja kuvas. Jalas on häne flikalt lainatut toppahousut. Vähä vaikkia o eteläs kuvitella, et tääl on -25.

 
***

Iha lähelt pääsin seurama, kummottos sanomlehti valmistu. Aika pal siin tarvita sähkö, serverei ja taitto-ohjelmi, mut myäskin kaffet, kopiokonet ja lattiapinta-ala. Yllättävä vähä ol huutamist ja remumist. Jos mää tekissin lehte, see olis pelkästäs sitä.



Katja ja Veera laittamas lehre sivui numerojärjestykse.

***

Onneks mää ymmärsin mennä viäl Tunturi-Lapin luantokeskukseenki. See men heti kärkikolmikko mun näyttelyelämyksist. Pohjone luanto, vuarenkiarto, paimentolaissaamelaisuus. Kattoka nyy: tommone näyttelysalinäkymä!

Nii suurel tarkkuurel ja hartaurel tehty kaik: Valokuvat, esineistö, kuvatekstit, äänimailma 100 %. Absolut. Mää oli iha ulkoavaruustilois, ko siält läksin. Ymmärsin vähä ittiäniki enemmä. O olemas ihmislaji, ketä ei voi olla paikoillas  kaua. Kenel on kotosa pittä koti mukanas, kulkke leivän peräs, pystyttä kota ja purkka see taas.

 

En ollu enne nähnykkä, milt kota sisält näytti. Jos saissin tehrä oman pääni mukka nukkuissin nyy tual porontaljal.

Oppisin tiatoaki - esimerkiks sen et eno tarkotta jokseenki sama ko suur joki. Ja Enontekiö o see paik, misä suure joe syntyvä. Ja taas uure Aapise, Tuomo Itkosen saamelaisaapisen tapasin.

***

 Kotoläns orotta - sihe suuntta lähren jutama miälellän! Tämmöse matka jälkke on pitkäks aikka rauhottunu. En tiär viitink sannokka, mut voin sanon kumminki. Lähren aamuste rekan kyytis liikkuma etelämmäks...

Mää teen viäl tunnustukse. Mun o vaikia erotta, mikä on pitkä pilvi, mikä revontuli!  Lapin Revontuliopiston kannes oli onneks selkkiä opetuskuva ilmiöst. Mää hiukan piirtelin sihen pääl täl pohjosel Lapilleni hyvästiks ja omil ihmisil tervesiks.

 

 


 Heli

 

PS: Tuttu, huippukiva kuski P.Tapio nappas munt kyytti Hetast niinko viime syksynäki. Poroi, haloilmiöi, 500 litran polttoainetankin täyttämist, jääst kiljuva tiä - ja villi aurinko nousemas tuntureitten pääl! Kiitos turvallisest, jylhäst mersukyytist ja valosast juttuseurast. Erinäissi moottorei viäl tarvita, ennen ko olen koton. Hiano seekin paik!

 


 

 

 

 Laitetas nyy sit heti alkku tämä mun päivieni ilo ja vaiva: perunakiartuetilanne!

Sitä enne see näyt tält:

 

(Auraviihteen Titta värkkäili mul tommosen Perunakiartue-laatiko!)


Mää olen ain sen tiänny, et olen yks-asia-kerrallas-ihmine, mut hämmästyn sitä silti ittekki joskus. Niinko nyy. Päivät täytty erilaisist perunakiartueaskareist - tärkiöist ja turhist. Olen tiarotellu perunist, kirjottanu niist, ajatellukki. Olen piirtäny peruni, nostanu peruni, keittäny peruni, virkannu peruni.


Luulen, et olen vapaaehtoseste nyy ajattelemat mittä muut lokakuu loppu saak. Toivon lukijoilt kans kärsivällisyyt - kyl viäl jonain päivän tule seurava asi, mist ruppen jänkkämä.


Tosa Perunannostokiartuesivuil on siis lähiaikoin orotettavis uutissi: olen ajatellu, et jos vaa jotenki voimi riittä, ni jatkan taas kiartuepäiväkirjojen kirjottamist tiän pääl! Kuulumissi!


Heli

 

 

 

 

(Kuva: Miikka Lappalainen)


Helil kyläs  - 2015 Ylel. Unhottumaton tyäryhm:


Tuattaja ja visionääri: lumovoimane Baba Lybeck. Tuatantoyhtiö: Zodiak Finland Oy. Ohjaaja Annika Grof. Taustatähtitoimittaja ja kalastaja Vappu Soppela. Tekniikan ihmeet ja näkemysmiähet: Olli Janatuinen ja Pekka Valkama. Maskitaikuri: Miia Gorski. Safööri ja small talk -vastaava: Emil Pääkkönen. Hyvä hualenpito: Tuula ja Esko Seikkula. Mopo ja Skoda Siävilöilt. Topi ja traktor Markkuloilt. Pelakuut: meijä äit lainas. Kuvausjärjestelijäguru, katastrofien torppaaja ja still-kuvaaja Miikka Lappalainen. Itte käsikirjotin & keksisin kysymykset ja viaraat, mun armahaiset viisaat viaraat filosofeeras. Ja Katriina Taivassalost + 2 muut o luvannu kattoakki!

 

 

 

Filmintekopuuhis painella Rauman Lapin maisemis! (Kuva Miikka Lappalainen)

Ei ol saanu puhhu ei puhahrella omist tekemisist, vaik o ehtost aamusse käsikirjottanu ja Ylen kans palaverannu ja  pual suve ollu ohjelmankuvauksis itte valikoimas viarai, taustottamas heit ja filosofeeramas televisiokameroitten katvees.

Ja nyy o
lupa kertto, mitä meil o valmistunu suveks 2015! 

 

TIEDOTE 21.8.2014


Heli Laaksosen TV-ohjelmassa filosofeerataan vieraiden kanssa kesämaisemissa


Runoilija Heli Laaksonen saa oman TV-ohjelman. Kymmenosaista Helil kyläs -keskusteluohjelmaa kuvataan parhaillaan Rauman Lapissa. Ohjelmasarja esitetään Yle TV 1:llä ensi kesänä.

Kielitieteilijä ja runoilija Heli Laaksonen on tunnettu Lounais-Suomen murteella kirjoitetuista runokokoelmistaan. Laaksonen on erittäin kysytty esiintyjä ja ohjelmaan hän on kutsunut keikkamatkoillaan ja seminaareissa kohtaamiaan mielenkiintoisia ihmisiä.

- Emmää mihenkä telkkartyähö ol tottunu. Käsikirjottamisest ei ol ollu mittän käsityst enne, valovoimaste viaraitte jututuksest puhumattaka. Mää iha ällistysin, ko nii moni vapaehtoseste lupautus tulema mun kans filosofeerama. O ollu hauskoi ja viisastavi päivi! (Sitä paitsi mää sain lyärä välil klaffinki).

Ohjelmassa nähdään muun muassa muusikko-kirjailija Maija Vilkkumaa, näyttelijä Ilmari Saarelainen, kuvataiteilija Katja Tukiainen, historioitsija Teemu Keskisarja, kirjailija-luontokartoittaja Anni Kytömäki, muusikko Lauri Tähkä, talotohtori Panu Kailasekä entinen valtiosihteeri Raimo Sailas.

Yhdessä vieraidensa kanssa Laaksonen pohtii häntä askarruttavia aiheita kuten Miksi vanhenemiseen ei voi suhtautua kuin keskiviikkoon? tai Miksi tulevaisuutta ihannoidaan, vaikka se on epämääräinen ja harmittavainen?

- Mee ajateltti, et tämmöst ohjelma vois katto ihmiset, ketkä kaippa lissä ilonpilket, lempiä ilmet ja mailman menon hunteeraust, ilman kiiret ja syrämenkylmyyt. On tämä asiaohjelma, ihan tosi, mut ei mikkän kovi asialline. Lystikäs ennemminki.

Lokakuussa Laaksonen suuntaa omalle Pienelle perunannostokiertueelleen, jossa hän kertoo tarinoita ja lukee runojaan.

 

Yle Ykkösen kesäsarjan kuvauksissa Laaksosta, Janatuista, Keskisarjaa - Soppelan Vapun sommittelemana.