Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 

 

Ko ei voi olla paikallas, ni täyty liikku! Mut mihe mää menen?

Onneks mul o Enontekiö ja enontekiön väki, kenel o ain yävytystila ja tyyny korvan al lykättäväks. Luvin paikallislehrest, et pohjoses on pilkkiviikot. Siin vast olis kohre! Mul on pualestan paniikkiviikot, ko Fölikirja o Keuruul painettavan ja telkkarsarja alkamaisillas - mut mittä en enä niil voi tehrä, orotta vaa. Nii sit kraapasin omast pihastan tuliaissiks helmililjoi ja tulppaninupui ja sirenpuskansilmui keskel keväst, sattest aamu - ja läksin pukettini kans junal puksuttama Käsivartte. Siäl ol metri lunt ja puuhakast väkke.

Katjan toimelias Unto-isä ol retkivarustanu kokonaise moottorkelka ja pitkän omatekkosen reen sen taa. Sin laitetti nii perhejäseni ko etelänvareksi ko krillimakkaroitaki ja ajettin tunturil ko pukin paras poro!


Takakenokuvan Kuortusvaaralt otti Keskitalon Katja.


Välil kuskas heijä äitiki, poronajokilpailukonkari. Huikiois näkymis ja iloses vauhris mää nii viihtysin! Näin talvipukussi riakoi! Piäni vitivalkossi, luattavaissi karvakanoi siäl, misä ei kuusika uskalla kasva.

Pälvipaikoi oli ja heltymysherättävi tunturkoivukaari. Ja yks, vissin tuhatvuatine mänty tunturie juurel. Kiitos koko väel suure elämykse rakentamisest!


Oikkiast en ajanu itte moottorkelkal, mallaan täsä vaa, et kummost olis. Mut oikiast pilkkisin! Katjan kans pääsin pilkkikilpailui seurama sekä Vuantisjärvel et Karesuandol. Siäl sain lainat yhren pilkkimiähen kaira ja kiarutella elämäni ensmäsen pilkkiavanno. Ja toise miähen pilkkionken kans sain nypytel ja mul näytetti viäl polvilaatikost (!) erifärissi (!) matoi!

 

Kairauskuva: Katja Koo.



Nii friskaantunu mää olin ko läksin takasi - kaks kokonaist päivä vaa siäl olinki!

Kui nii äkki pois?

No ko on kokkontunu velvollisuuksi - mukaviaki - mut ei välteltävi:

Radio Noval Marco Bjurströmin viaraan ti 5.5. klo 14
Kirjastokiartueel Helsinkis 5.-7.5.
Iso liuta haastattelui matka-alan lehti Fölikirjan tähre
ja yht suur liuta Helil kyläs -telkkarohjelma varte.
Aapine-kuarokonsertti Key ensemblen ja kouluväen kans 18.5. (Lipui o viäl jäljel!)

Lait nyy äkki ylös jos meinat koota koko sarjan.
 

Kuva: YLE / Miikka Lappalainen. Kuvankäsittely: H.L.

Kaiken kevätkivan keskel olen täsä murhettunu, et mil taval tämäsuvise julkisuuspaineen kestän, ko see tule nyy lähiviikkoin kaik yhres klimpis. O ratio ja telkkari, o lehtjutui ja teeveest tutui, o Fölikirja ja kesäsarja. Niin kauan ko te lukijat pysytte mun pualellan, mää jaksan kyl.


Koittaka siis ymmärttä ja pitäkä turvaverkost lujast kii, jos satun puttoma!


Heli

 

 

 

 

 

 

Muistaktee: o vaalie aik!

Mää olen poliittisest valveutuneest suvust vaikkei meijän suanis mittän kansaerustajavert virtta. Itte en vois ajatellakka lähteväni ehrokkaks, ko siin joutu tekemä KOMPROMISSEI! Ja mää tahron päättä itte. Olen ahkera äänestämä kumminki ja kyl yllytän muitaki menemä. Ei varma kukka ehrokas ol täyrelline mut on siäl niit sikses hyvi. Ja arvostan heit kovaste, ketkä otta semsen tyän, misä o moitteitten-ottamis-taito nii suures osas. 


Nii et viäl o aikka! Uurnil vaa!




Tääl Hulimaan Ajopäiväkirjas o varmast ensmäne ja viimenen kert leivontaohje. Enkä mää tätä ol itte kehitelly, nii et sen pualest uskaltta koitta kyl. Ko toi meijän piän jääkiakkojoukkue Rauman Lukko o nyy pelannu sikses hyvi - ei tiär vaik voittaissiva pronssi - ni täl Kodiksamin kylil keksitti ässäpiparin vastineeks ja kiakkokansan kannustukseks Lukkopipari.

Kyläläise leiposiva, mää tiarotin, yks Ruskiasilmäne miäs tek muati (haponkestäväst teräksest) Uniikkikappala, ei myynnis mut ei tuatesuajattukka. Itte vaa vääntämä. Tämän alkuperäsen muattikappalan voi tulla kattoma vaik tohon kyläkaffila Koulul (Kodiksamintie 403), kesäheinäelokuus auk. 

 
Ässäpiparin lempeä sisarleivonnainen: LUKKOPIPARI

 

Kahvipöytien perinteinen pikkuherkku ja porilaisille erityisen rakas ässäpipari saa haastajan. Jääkiekkohuumassa syntynyt innovaatio suoraan Rauman Lapin Kodiksamin kylältä: makea, vahvistava, uljas Lukkopipari!

 

Taikinan reseptillä on paikalliset juuret: sen ohje on sovellettu 1960-lukuisesta Satakuntalaisesta keittokirjasta. Resepti on suoraviivainen ja helppo - ei ole tarkoitus, että kenelläkään menee aikaa keittiön höyryissä, kun jäällä pelataan kuumaa kiekkoa.

 

Resepti runsaalle 50 Lukkopiparille (riippuen paljonko kokki syö taikinaa): 2 isoa munaa, 250 g sokeria, 250 g voita, 500g vehnäjauhoja, 1tl leivinjauhetta, 1tl vaniljasokeria ja hiven sahramia antamaan väriä, jos kaapista löytyy.

 

Lukon muodon leivonnaiseen saa houkuttelemalla paikallinen metallimies taivuttelemaan oikeanlaisen piparkakkumuotin, kuten Kodiksamissa tehtiin.

 

Jääkaappikylmä taikina muotoutuu hyvin käsissä, joten myös ilman muottia voi loihtia Lukko-logon mallisen piparin. Myös koristelu tehdään omien taitojen mukaan. Paistetaan 200 asteessa vajaat 10 minuuttia.

 

Tiedotti ja valokuvasi joukko kyläläisiä Kodiksamin kulmakunnilta.

 

Toimeksisaaneena välitti Laaksose Heli



 

Tämä näkössi niist sit tul. Ja sikses hyvi!

 

Rivakkahenkist kevät kaikil - mailan taik haravan varres taik niil äänestyskopeil!


Heli

 

 

 

 

Warstan Elina suunnittel kannet ja ympyröis mul paikat, mihe mää sain omi pikku-ukkeleitani piirrellä. Ja sit hän nee ton puhelinlankoil asetteli. Ja näkisitte sisäkanne!


Juur suamen kiälen päiväks ja juhlaks sain nee katottavaksen. Mitä mahtais itte Agricola sanno, ko see tähän tulis ja Lähtisiks föli? -kirjan kannet näkis? Tällaisexi on maa-ilma mennyt! Vai: Cucas mestaripränttääjä noin iloisia färejä pränttää? Vai: Warstan Elina se cannet taas cocosi? Vai: Cosca ilmestyy!?

Mää sanoissin sil tyynest: Varto rauhas Mikael, enne suvivirt tule!

 

Heli

 

 

 

 

Tätä talve o färittäny tulevan kirjan kans tuhtamine. Uuren kirjottamist, tekstie muakkamist ja lukuje järjestelemist tiätyste, mut hyvin pal myäskin piirtämist. Lähtisiks föli? -reisukirjan sivuil tule mun omi tussipiirroksian. Osa o reisun pääl tehty jo aikanas, mut iso määrä o ihan tätä varte väsätty. Mää niin kauhiast tahtoissin olla lahjakas piirtäjä, mut ei aut, olen aika tavalline. See o ollu mukava huamata, et ko piirtä pal, ni käsi tottu! Siis ihmine o oppivaine!

 

Kansiratkasu meil o uurelaine: Aapisest tuttu Warstan Elina suunnitteli sen ja jätti sin aukot mun piirtämi ukkelei varte. Sain sit millintarkat ohjet, et kummossi piirustelen ja hän nee sit asettele paikalles. Aurinkonkeltast ja ilost o luvas. Kyl mää 40-50 hahmo piirsin, ennen ko sain onnistuma... (Lyijykynä en käyt, kuka hullu nyy lyijykynäl! Iha liia helppo semmone.)

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Jollei ol viäl käyny ilmi, ni olen onnetoinen pakiteerama ja surkkia postittama. Ja sen kerran, ko mää saan kirjen kauniste lähtemä, ni eik posti sen riakaloitte!

Olin lykänny kirjekuare mukka yhre Mynthonin. See ol vähä niinko teeman mukane, ko olin samas kuares tul lisäpiirroksi "Käsilaukun sisätaskun pastillei" -nimist lukku varte. Täyty kustannustoimittajallaki jotta virkistyst olla!  Voik olla nii, et mun piänest pastilliterveisestän mene koko laitos ja lajittelukone sekasi? Mones osas kirje tul peril - mut ihme kyl kaik tarppeline ol jokseenki ehjä taik vaa reunast revenny. Ja pastilli talles!


 ***

Kirjajulkistajaisist o olemas taas suuri ja lennokkai suunnitelmi. Taik pitäiskos sanno uivi...

 
Piäni keikkoi on tulos, esimerkiks Vakka-Suomen Viro-seura pyys puhuma aihest Minun Vironi. Oi ko miälelän mää siit rakkaast maast puhelen!

Kevät o erel tääl: huanekärpäset o heränny, leskelehret - siasilmät - meil jo kattele tiävarsist. Pellot o hanhi ja joutseni täys ja meijän pihas o sinivihriänkirjavaine määrätiatone uus fasaani. Sen nimi o Möller.

 

Kevätvaloiloi niil ko keväst tykkävä!

 

Heli