Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 


Onk sääretty joku laki, kuin pal ihmine voi tul, men ja ol kahres vuarokaures? Mää luulen, et olen rikkonu laki näin kesäkuu viimesin päivin.

O nimittäis simmottos, ete mistä rauhalises-harmonisest runonkirjottamisest ol voinu puhhukka. Mää ole emännöitteny .

Rahmanin Janin näytelm Saun, mink mää olen võrunkiälest kääntäny ja lämmittäny, tul vihro viime ensilttaha Kaevlan kansallisteatteris eli tual Laitlas: www.kaivolankesateatteri.fi.

Mee oltti juhlistamas sitä Janin kans, kannustamas näyttelijöi, jännittämäs ittiämme kualiaks ja hymyilemäs journalisteil ja kenel nyy vaa sattus pyytämänkä.

 

(Kuva: Roosa Lehtonen)

Saun läks pyärimä akselis ympär. Näyttelijä oliva hauskassi ja lavastus o vitsikäs ja vesi litimärkkä. Ja viäl parane, ko alkujännitys tost haihtu ko höyry löylhuanest. Muutamei arvioi o jo lehris ilmestyny. Turu Sanoma hiuka moittiski, mut päälmäiseks mul jäi siitäki arviost hyvä miäl siin miäles, et tarkka see toimittaja ol kattonu ja kuulustellu esitykse ja oikke analyseerannu miälesäs. See on tekijäryhmän kunnioittamist simmone (vaik olis pari kehusana lissäki kelvennu. Länsi-Suomi sit taas kirjot niimpal kivaste!) .

Mut see täyty sanno, et nyy ko nee Saunan kuulusat alastonpuvut o aiheuttanu jonku verran kohu, mää ole hihitelly ittekseni miälesän, et kerranki-kerranki-kerranki, lakatti jänkkämäst siit, et mää kirjota MURRENÄYTELMI, mitkä on kirjotettu MURTTEL ja niis puhuta MURTTEL eikä niist sen tähren tart muut sannokka...

Siäl see Saun nyy pyäri ja olis tarkotus, et juur tee menissitte sitä kattoma. Nyy on 10 esityst viäl jäljel.




No nyy mää sen keksisi, et tän iankaikkise vanhoil Peipposivuil voi lykätä upise-uut tiatto! Laitanki saman tiän vinkiks muutamei suvissi esittäytymissi, mitä tul miäle. Yksityis- ja yllätyskeikoi o lisäks viäl.


NÄYTELMI
:
(menkkä kattoma, emmää niit ol näyttelijöi varten kirjottanu...):

Tääl tänäp Tähthousu Uusikaupunki 28.4.-26.5.2012:
http://www.springmedia.fi/tahthousu/

Tääl tänäp Tähthousu Halikko 30.6.-18.8.2012
(http://www.teatteriyhdistysprovinssi.fi/ohjelmisto/taal-tanap-tahthousu/)

Saun! Yhdessä Jan Rahmanin kanssa Laitilan Kaivolan kesäteatteri 29.6.-22.7.2012
http://www.kaivolankesateatteri.fi/


KEIKOI
:

Annikin runofestivaali Tampere 9.6.2012
http://www.annikinkatu.net/runofestivaali2012/

Rock, runo ja rakkaus -festivaali Rauma 21.7.2012
http://www.tiketti.fi/Rock-runo-and-rakkaus-Fafanga-Rauma-lippuja/15552


Suvikuvitukseks meijän kivan naapurin traktorkurvaus - suara mun tyähuane akkunast aukene noi ilone maaviljelysmaisema!

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Suven tulemissi joka ainoal ja runomiält!

Heli

 

 

 


No nyy mää sen keksisi, et tän iankaikkise vanhoil Peipposivuil voi lykätä upise-uut tiatto! Laitanki saman tiän vinkiks muutamei, mitä tul miäle. Yksityis- ja yllätyskeikoi o lisäks viäl.

NÄYTELMI
(menkkä kattoma, emmää niit ol näyttelijöi varten kirjottanu...):

Tääl tänäp Tähthousu Uusikaupunki 28.4.-26.5.2012:
http://www.springmedia.fi/tahthousu/

Tääl tänäp Tähthousu Halikko 30.6.-18.8.2012
(http://www.teatteriyhdistysprovinssi.fi/ohjelmisto/taal-tanap-tahthousu/)

Saun! Yhdessä Jan Rahmanin kanssa Laitilan Kaivolan kesäteatteri 29.6.-22.7.2012
http://www.kaivolankesateatteri.fi/

KEIKOI:

Annikin runofestivaali Tampere 9.6.2012
http://www.annikinkatu.net/runofestivaali2012/

Rock, runo ja rakkaus -festivaali Rauma 21.7.2012
http://www.tiketti.fi/Rock-runo-and-rakkaus-Fafanga-Rauma-lippuja/15552

Suvikuvitukseks meijän kivan naapurin kurvaus - suara mun tyähuane akkunast aukene noi ilone maaviljelysmaisema!

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Suven tulemissi joka ainoal ja runomiält!

Heli

Kiartueen välipäivän ei kerjenykkä mittä huilailema, ko ens pit juhli Suame ja sit Koivukarin Tapiot. Onne heil! Kodiksamia-palkinto o myännetty juur tänä juur Tapiol häne Ariasmanistas!

 

TIEDOTE * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *   JULKAISUVAPAA 6.12.11



Kodiksamia-palkinto Tapio Koivukarille

Raumalainen kirjailija Tapio Koivukari on saanut Kodiksamia-palkinnon romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä (Johnny Kniga). Tapio Koivukarille luovutettiin yksityistilaisuudessa itsenäisyyspäivänä kaikkien aikojen ensimmäinen Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä.

Palkinto on perustettu 10.11.2011 Rauman Lapin Kodiksamin kylässä. Kodiksamia-palkinnon kehittäjä, myöntäjä ja tuomari on sanamaija Heli Laaksonen. Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle. Palkintoraati määrittelee lukuelämyksen hyvin vapaasti. Kodiksamia-palkinto yllyttää jokaista lukijaihmistä: luo itse omat kuuden parhaan listasi ja puhu niistä mahdollisimman monelle! Näin kirjallisuudesta nousisi yleiseen tietoon nykyistä laajempi ja monivärisempi kärki. Monet kirjat ansaitsisivat pidemmän iän kuin lyhyen tähtihetken julkaisusyksystä joulumyyntiin.

Raadin perustelut olivat voittoisalle Koivukarin seikkailuromaanille: ”Ariasmanin tarina on valaankokoinen seikkailu, villi ja sydäntä rinnasta riipivä. Kieli on koivukarimaiseen tapaan hienosyistä ja väkevää – ja vetävän tarinan kahinoista on suorastaan vaikea tulla kesken kaiken pois ihmisten ilmoille. Vaikkei luulisi, entisaikain valaanpyynti ja meren poikien uljuus on mitä kiehtovinta! Tälle kirjalle voi ennustaa kansainvälistäkin huomiota.”

Voittoisa Tapio Koivukari mietiskelee Kodiksamia-palkintonsa nimikkomaisemissa. Kuva: Miikka Lappalainen.
Kuvaa saa käyttää uutistarkoituksiin, kuvaajan nimi on mainittava!


Muut Kodiksamia-palkintoehdokkaat olivat seuraavat:

* Arne&Carlos: Joulupallot (Nemo 2011)
Norjalais-ruotsalaisen muotoilijapariskunnan suloisen kirjan aihe on yksinkertainen: kudo joulupallo! Herkkukuvitus ja vilpitön ilo valloittavat, vaikkei olisi jouluihminenkään.

* Aino Kallas: Sudenmorsian (Otava 1928)
Balladinomainen tarina naisesta, joka verensä vetoa totellen muuttuu ihmissudeksi on kaikkina aikoina hurmaava pieni romanttinen ja myyttinen jännitysromaani.

* Arto Tamminen: Lappi tl -aiheiset tietoteokset
Huolellisten ja humorististenkin kotiseutuhistorioiden kirjoittajaa Arto Tammista ei enää ole, mutta kirjat elävät, ilahduttavat ja antavat syvää tietoa juurista uusille paikkakuntalaisille.

* Kollan pojat - puutavaraliike-rautakauppa.
Kun puutavaraliikkeen tunnuslause o "Puut ja pali muut" ja kotosivuillaan se määrittelee itsensä näin: "Kaike sorttist rakentamisehe - kruntist korstenihi" on se jo tarjonnut kielestä kiinnostuneelle asiakkaalleen niin iloisen lukuelämyksen, että on ehdokkuutensa ansainnut.

* Sirkka Turkan kaikki runot, joissa on hevosia, jäniksenkäpäliä ja ajomiehiä
Sirkka Turkan runoissa on useimmiten syksy tai talvi, märkää ilmaa, mutta sielukasta ja lämmintä. Niissä muistuu kerta toisensa jälkeen elämän monikerroksisuus ja jännittävyys.

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin itse oma parhaat kirjat -listasi!

Heli Laaksonen
Sanamaija

PS. Niit ketä jäi vaivama: 30 000 ohrankryyni on 300 gramma!

Mää en nuku, jos täyty aamul herät. Jos täyty aamul herät välttämättömän pakollisest ja pomminukkumine tarkottais valtakunnalaajust häppemist, en nuku ainaka.

Tarkotta sitä, et tämänkertanenki aamutelkkar-esiintymine men jossan kummallises unihiakkasumus. Maikkarin jälkke munt tultti taluttama Ratio Novan pual. Kui siäl oliki niin kiva ja vauhrikast, mul tul heti ikävä takasi. Sit piti itte löytä Ratio Aalto – jossa jumalanseljäntakan Tehtaankarul heijän toimisto oliki. Ja siälläki ol Kurosen Sami, vanh koulukaveri, ja Annika En-Muist-Sukunime-Mut-Kiva-Ihmine. Hee pyysivä munt määrittelemist, mikä mää oikke olen, oleksmää vähä niinko Bono ja Sarasvua vai mikä enkä keksiny äkkipäät muut ko sanno, et stand-up-koomiko ja Edit Piafin risteytys. Nyy mää keksisi, et olis tarvin hihkast, et Tuija Piappose, seeprapeippose ja Pariisin varpusen yhristelmä.


Muutonki on kummallist määritellä itte itteäs. Yritäs vaik! Ketä sää olet? Mist sää koostut?
Suara lähetys, 0,3 sekuntti aikka miätti.

Olin revolverihaastatteluski. Kysytti mikä on paras joululahja. Punaset monot! Mikä on kaunein sana tänä. Peippone! Kummone oli ensmänen pussamine? Voi jessus, siit ei kyl kirjallisuureks ast ol kertomist!

(Samas salis ko Ratio Aalto oli myäski Ratio Rock. Toiveikkaan vilkuilin sinnekki: jos hee olis tunnuslausses mukassi ”Soitetaan mitä halutaan”, hee kävis mult kysymäs, et saataiskos mee pyäräyttä tost sun äänikirjastas vaik Nyy o nii erilaist?)

Helsinkis ol musta jäät teil, taksinki esp vilkkus ja perä heittel. Marraskuiselt näyt ilma vaik kuu ol vaihtunu yän aikan. Joulumiält ol koitettu mones paikas levittä valoil ja Kolme Sepon patsaillaki ol lakit pääs. Ko kuumien kastanjoitte myyjä viäl ol tullu paikal patoines ja pannuines, ni melkke meinas jo tulla joku jouluajatus mun paatunesse päähä!

Kipasin viäl Otavan kirjakaupan ja keskustan Suamalaisen kirjakaupan kaut hiukan peipponimmaroittemas, mukavaissi myyji tul vasta.

Hotellin hianous jatkus. Sin ol tullu nyy uuten keksintön rentoutushuane, mitä mun kaltane sattuman-oikust-sviittiläine sai käyttä kaupan pääl. See tarkot sitä, et yläkerroksis ol hämyne huane, mink oves luk RELAXING ROOM. (See tarkotta lorvikamari). Sin ol lupa mennä pualeks tunniks rauhottuma. Siäl ol japanilaine hiaromatuali, istusin siin ja see vääntyil ja muljas mun al, nii et mää koiti vähän kevittä itteän, et häne olis mukavamp o. Huane kyl täyt tehtäväs. Ko saa mennä hälyn keskel hiljassen tilaha, misä on seinäl pajunkissankuvi ja lupa otta sukkahousut pois, o hetki täyrellise hyvä!

 

Kyl ihmisen taival voi joskus nii raskas olla!

Ko sain kutsun ton huamisse Huamenta Suamehe Pasilan puskihi Peippometäst paassama, ni ajattelin heti et virkatut pallorivit päähä sin ainaki, siin o helppo tukka heti. Lähtörynnistyksis ei mun pallopanta ollukka missä! Jumankekkula! Onneks ol jo valminas pakattunas matka-askartelupakki, misä ol koukku ja marraskuufärissi villalankoi. Ja onneks Suami o nii suur maa, et kerkesin Kodiksami-Kamppi-välil virkkama niit viis, ko kaks varakappala ol ennestäs olemas. Yhreksän tarvitais ja meinasin viäl yävirkata niit, mut hotellihuaneen soffa imi virkkukouku jonnekki! Mul ei ol ko numero kymmenen koukku tosa varal - ja käsityäihmiset tiätävä, et simmosen kokkosel tehrä virtahevoil ja hippopotamuksil koristuksi, ei matalil naisil. Nii et antteks vaa, olen sit vajaan seittemän palloni kans runourest puhumas.

Muute o hotellihuane aika kiva: kaik Pasilan hotellit ol täys nii et munt laitettin tän keskustaha, misä täälläki ol niin täyt, ete ollu ko jotta glorious-sarjan hytei eiko mitä huanei tämä o. Sihe munt sit laitetti, yhreksäntten kerrokse, misä on kahte ilmasuuntta parveke ja kaks huanet ja ruakailuryhmä. Akkunast näky Foorumin kauppakeskus ja melkke Laitur 24. Mää olen kyl niim pal hotelloinu elämässän ja menny siin miäles pilal, et ei munsse oikke mikkä huane enä tee lähtemätönt vaikutust. Koton ja mail o ain ihanamppa. No jaa, on toi öljyfärimaalaus tosa seinäl sentä mukavamp ko ainaset painokuvat taik paljas maalisein. Nii ja Kalevala-runoriimittely hotelli Klaus Kurjen kokolattiamatos jäi kans miäle. Aamul kumminki kello soi kuurelt ja ajeta olema reipas suaras lähetykses.

Yhtä hiukka en nurku: hiano pääst houkuttama ihmissi kiartueel!

Remontuutissi kuulu see verra, et ko viimeks saatti kraanast tulema vett, ni nyy o viäl suihkukin kaupan pääl! Älläsin suihkukaapin tiilest - leivinuunist puretuist.

Mul jo keikkafiilinkit sihise kanne al ko sima päivä enne vappu!