Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 

 

Jos yäl klo 01 kirjotta päiväkirja (yäkirja) ja koitta seljet keikajälkkesest päävilinäst, ni onk reilu et kello soi seittemält ja aja ylös ja asfalttiteit vaeltama? Hotellin aamupalantekijä ol kumminki koittanu tehrä parhas herämise helpottamiseks (ol kauhia hyvä puuro) ja matkavarrel ol maamiähet ripotellu aika suure määrän kaunei lehmi, mitä kattelles unhotti ittes ja kovan kohtalos säälimise hetkeks. Ajoilm ol hyvä, taivas kaike yl niinko tiskattu sininen kulho (tämä on Tuula-Liina Varikselt lainattu vertaus). Iha omalaissias on kainuulaiset maisemat ja Oulun seurun pellot. Näin esimerkiks aumakattosen suulin (siis mansardikattoinen lato suameks), en ikä enne!

Oulu ot meijät hyvi vasta. Paikka, mikä kirjoteta Naurava kulkuri, mut lausuta Rauhalan patio, vartoili aurinkonpaistes. Muuto hyvä, mut valoefektie vilkuttamine elokuises päivänpaistes o aika turhauttava. Onneks ääniefekteil sai dramatiikka hiukan kompensoiruks. Ol hyvä miäl, ko paikal ol teknikko Jarkko, mink kans Peippometän teknikko Nippala pystys puhuma äänimiäst ja valokiält. Hee saiva keviäste ja nopiaste lavakattaukse rakennetuks. Sil aikka mää liahusin kirjakaupas, yks myymäläihmine haki munt mustal piänel autollas (Mirri-nimisel), sit Kiva-Minna munt haastattel ja sen jälkke munt kiikutettin takas Muusajuhlil. Saatti hyvä ruakka - remouladekastiket ja loht ja omast pyynnöst yks peruna. See ol lintuperuna, ihan tosi. Sil taval nimitetä peruni, mitkä o hiuka parisinperunast suuremppi.



Oululaine yleisö istus pöyris piän sivistyny viiniklasi eres ja hee oliva niinko eurooppalaise! Tarkotta sitä, et uskalsiva innostuakki ja yltysivä välitaputuksi. Runotoivelaari (tänä purkkin toimis kuahuviini cooleri eli jähryttäjä) ol pullolas toivei! Kaikki en kerjenny esittämä ja kaikki en voinu, ko Pulu uis onnetoine ol koton, mut aika pal luvin ja ylittelin esiintymisaikoi. Kiitos kaikil tulemast ja järjestämäst!



Lähren lounasse jo tänä ehtoste, ilosel ja peipporeippal miälel. On mul muutamaissi muit keikoi tiaros, mut varsinaisil Peippokeikoil lähretä vast joulukuus. Salost startata!

Tiän pääl jälles! Tiän pääl! Tiän!

Pilvei kulke ylitte ja mee mennä ääniteknikon kans tiät pitki. Kiartue-emäntä kirjaenkeli Odelma ei ol täl Kajaani-Oulu-minikiarroksel nyy mukan, ja on niinko yrittäis ilman toist munuaist tulla toime. Kyl mee täst selvitä, mut juaksemist on tuhannest enemä!

Reisus tiätyst huamata, et puuttu:

- Pulu uis

- julisteroikot

- esiintymispöyrän pintalevy

- himmennin (mikä see ikä onka)

- peippo-koru

- keikkaliivin nyärit

Ei aut ko kehitel joku ratkasu jokassen kohtaha.

Matkal pit pyssät Helsinkis – siäl ol Eläköön Lapsi –satuäänkirjan nauhotukset, jossa Lönnrotinkarul, see o siin Frederikinkaru ja Otavan lähel. Siit äänkirjast tule simmone, et kaikenkarvase pualjulkkikse niinko Aleksander Stubbi ja mää luveta sihe satui ja mukula saava niit sit enne nukkumamenemist kuulustel. En viäl kerro, mink saru mää luvin, mut Punahilkka see ei ollu.

Punahilkkatunnelmis kumminki matkatti kohre Kajaani. Kuapion Veikon kone ol siin tiä varrel – pit saar tuuletin, et saippuakupla lentäissivä vähän korkkiamal eikä niinko keväste Lohjal, et kuplat lähtiväkki kulkema taappäi ja verhon taka jännittävä sai koko annokse, mut yleisöl ei tainnu näkky ko kaks. Ei tämmösen hellevuasin tuulettimi tiätyst mistä saa, mut Veikon kones nuare miäsmyyjä neuvosiva nii mukavaste ja nii yleväl Savo murttel meit naapurbiltemaha – mist propelli löyryski! (Jos jolla o simmone olo, et tänä oikke erityisel taval (huanoste taik hianoste) saippuapallo lensivä, ni see voi johtu siitäki, et iha itte omil käpälil kokosin sen tuulettime. Ohjekirjan kans ja hittaste, mut kumminki.)

Kaukamettä on kyl nimes mukane, ko lähte lännest ajama, mut mitä mää en kainuulaiste ette tekis!

Onneks Kainuussaki olla valmei tekemä mun ette: yli 200 runoihmist istus salis kuulustelemas, ko ihana Pirjosiappo-vahtmestar paino salivalot alas ja äänimiäs nipsas taustnauhalaulajapojan pääl ja mää viiletin laval. Uures napillises keikkaliivis ja ilman peippokoru, mut intomiält täys.

Mää löpisin peippojutui (erellisest ol 4,5 kuukaut aikka, nii et ei kaik ihan tullu siin järjestykses miäle ko olissin toivonu) ja pöpisin jotta uuttaki (esimerkiks mun ja Tähkän Laurin runokalenterist luvin näytte) ja välil kysysin yleisölt et onk teil kiiru – ja ko ei ollu, ni jatkoin taas. Pitkält yli pual yhreksä uutiste men.

Kiitoksi Kainuun Eino Leino -seural ja Lönnrot-seural ja kesäyliopistol kutsumast! Ja kiitoksi Kaukametäl kaikest ja erikses runotoivepurkin lainast. Oma toivomuspurkkiki ol unhottunu ton läntte, mut löysin tyämaaruakalan keittiön alakaapist hyljätyn kaffepurki, ja sihe mukavaste kertys kajaanilaiste runotoivei (kaffehajussi). Joku toivos Juhana Junankuljettajan pojanki – ensmäst kertta ikä!


Yäl ko runokansa jo nukkus ja runonkirjottaja vaels kaupunkil, täyskuu nous joen pääl ja Kajanilinna hoht ihmelisest.



Ai nii: siilimiäst ei tänä ollu! Muistin klo 18.47, et keikkasiilinkiskoja on niin pyytämät ko kouluttamattaki. Eikä mul ittelläkä ollu viäl meikki naamas saati keikkavaattei. 19.04 oli jo. Mut siilin hiippailu jää huamisel Oulul. Olispas siäl iso joukko sitä seuramas.

 

No mut heii monen tuhane vuaren taik ainakin tunni jälkke!

Nyy mul o vihronki syksyne runokiartue kasas - kiitos vaa Ohjelmatoimistol jälles säätämisest.
Ei ol mun kanssan helppo, mut ei ol kukka väittänykkä!

On täsä sentäs jotta muutakin puuhattu. Olen ollu tiän pääl huvi vuaks ja pihkantunu jälles Kaskissi.
Menkkä sin! Siäl o hiano ja hiljast, puutaloi ja kissoje heijastuksi vesilammikois. See o siin rannikol, Kristiinankaupunk ja joku Närpes o lähel.

Nii ja tiätyst käven Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -kaupan lopettajaisis Teuval.
Ol vähä surumiälist, niinko pruukka peijaisis ol, mut valo päi siäl menttin kuitenki.
Ain keksitä uut ja hyvä ja kaunist, ko vaa entisest maltta luappu.

Tunkin sama kuva kitaristi Simo Rallin kans. Otin oikke ilme.
Huppu on pääs sen tähre, ko tukka (mun) ol huanommin ko ikä.
Tervessi nii soittajil ko heijä faneilleski!


Mut see asi mikä mul ol: Tervessi peippometäst -kiartueliput o nyy kaupois, nii et jos tykkätte tul, ni tulkka.

Al o ohjei. Liirumit ja luurumit ja laarumit o joksenki samat ko keväste, eli
a) jos ei tahro kuulla niit uurestas, ni ei kannat tul
b) jollei kest mu juttujan lainka, ni ei kannat tul
c) jollei ol ennen kuullu ja munst ajattele hyvi ajatuksi - ni nährä ehrottomaste!

Heli

TIEDOTE

Heli Laaksosen runojalka ei väsy – uusille keikoille ympäri maan

Runoilija Heli Laaksonen jatkaa keväällä alkanutta ison kysynnän saavuttanutta Tervessi Peippometäst -runokiertuettaan ja kuljettaa karavaaninsa uusille paikkakunnille niin itään kuin pohjoiseenkin. Kiertue starttaa 13.8. ja päättyy 12.12. Elokuussa ovat vuorossa Kajaani ja Oulu, joulukuussa saavutaan Hyvinkäälle, Eurajoelle, Poriin ja Seinäjoelle. Toistamiseen kiertue käy lisäksi Salossa ja Turussa, sillä ne myytiin loppuun keväällä ennätystahtiin. Kiertue päättyy Turun uutuuttaan kiiltävään kulttuurikeskus Logomoon.

 

Kiertueet ovat yhden-naisen-näkemyksiä: runojen kirjoittamisen ja esittämisen lisäksi Heli käsikirjoittaa koko lavashow´n, visioi itse lavastuksen ja niukkuudestaan kuuluisan koreografian. Mukana kulkee toki pakettiautollinen äänentoistolaitteita, saippuakuplakone, pätevä lavateknikko ja kätevä kiertue-emäntä.

 

Heli kuvailee keikkojensa kulkua näin: ”Vaik mun keikka ei kestä ko runssan tunni, ni kerkken siin kyl hyvin puhuma kolmen päivä jutu. Lounaismurtte ilo o juur siin, et ei tartte käyttä ko iha välttämättömämppi kirjaimi. Näit runokeikoi ei ol muute sit tarkotet millekkä krymppyottasil. Niil kalasteta naurunkiakauksi ja yleist hyvä miäle hyrinä. Ja jos o hiukanki hellämiäline ihmine, kannatta pittä nestuuki hihas kans.”

 

Mitä Suomi lukee -kirjalistan kärjessä pitkään keikkuneesta Peippo vei -runokokoelmasta saadaan keikoilla monta maistiaista. Ennen kuulumatontakin kuullaan, kun Heli lukee näytteitä muusikko Lauri Tähkän kanssa kirjoitetusta elokuussa ilmestyvästä Pyy ja Susi -runokalenterista.

 

Uutena keksintönä kiertueella kulkee mukana runotoivetölkki, johon voi ennen keikkaa pudottaa hartaimman runohaaveensa. Tavallisimmin toivotut runot ovat Helin varhaistuotannon Lehm ja koiv sekä Mummuks tahtomine, mutta uusiakin suosikkeja on yleisö löytänyt.

Jäik esitys viimeks näkemät? Mul jäi runovoimi viäl käyttämät!

TERVESSI PEIPPOMETÄST -syysrunokiertue 2011:
ma 5.12. Salo, Teatteri Provinssi, www.teatteriyhdistysprovinssi.fi
ke 7.12.  Eurajoki, Eurajoki-Sali, Eurajoen Kulttuuritoimisto, 02-869 4266
to 8.12.   Hyvinkää, Hyvinkää-sali, www.lippu.fi
pe 9.12. Kouvola, Kuusankoskitalo, www.lippupalvelu.fi
la 10.12. Pori, Promenadikeskus, www.lippupalvelu.fi
su 11.12. Seinäjoki, Törnävä-Sali, www.lippu.fi
ma 12.12. Turku, Logomo, www.lippu.fi 

Kaikki peippokeikat alkavat klo 19.Liput 19 e (+ mahdolliset toimituskulut).

 

Kauhiast tervetulo jälles!


LISÄKS O MUIT SUVIKEIKOI!

 

Tommossi:

su 31.7. klo 16 (!), Kauttuan ruukkifestivaali, www.ruukkifestivaali.fi
la 13.8. klo 19, Kajaani, Kaukametsä, www.lippu.fi
su 14.8. klo 16 (!), Oulun Muusajuhlat, www.lippupalvelu.fi

Näkymissi!

Heii vaa
pitkäst aikka kaik armahat Peippomettäkiarroksen lukijat!

Täsä kevä myät olen puuhaillu yht ja toist ja ikävöitteny mones välis lukijoitan-kuulijoitan.

Muutamei uussi Peippokeikoi (siis sisällöltäs samoi ko maaliskuuski, älkkä vaan tulkko uurestas, ellette sit vartvasten tahro kuulla samoi pulinoi) o nyy suunnitteil, ko yleisölt on tullu liuta toivomuksi (no nii, ja kyl voin myänttä et ittelläki runojalka kisko jo tiän pääl taas).

Ainaki Oulu on varmistunu - Turkuaki miätitä. O nimittäis nii, et siin uures hianos Logomos vois olla mahrolliseste yks päivä vapaa runoil ja peipoillekki. Kovaste jännityttä taas - kuka sin nyy tulis, ko juur olin Turus ja ihmise jo kävevä ihmettelemäs. Mut Logomon lava olis iha simmosenas hiano elämys. Salihi mahtu 1100 ihmist. Kamal!


Oikkiastas tulin tänä kiartuepäiväkirjan uumeni tiarottelema kevään kaikist puuhist, mitkä ei ol yhtä millänkän taval liittyny kirjottamisse. On nimittäis kaks kukka-aiheist juttu, misä on kuvil nii suur osuus, et en niist pelkästäs selittämäl selvi. Yhtäkki muistin, et on mul tääl tämä oma kiartuesivutila, mihen kyl mahtu kuviaki (ja ossan nee itte lisätä).


Olen ollu kansalaisaktiivi-maija yhres maisemankaunistusasias. Laitilan sisääntuloväyläl rakennetti S-liike (sil samal kunniahimottomal arkkitehtuuril, ko mitä Suamemaan taajamien liäpeil o ollu vallal), ja sen viäreinen pelto jäi hylkymaaks. Ei ollu kovi jylhä näköst laitta vilkku Laitlan kohral kottippäi, ko näkymä ol tämmöne:


(KUVA: Miikka Lappalainen 2009 / Kuuskuva)

Sain simmosen ällin päähä, et ko luultavast mun toiveest ei kumminka tota marketti tost pureta, ni siin pellol vois olla jotta simmost, mikä veis huamion. Ihana oranssine rinkeplumma - calendula officinalis eli kehäkukka - olis isos pellos leiskuva ja muhkia! Kokosin väkke ja olin yhteyres S-liike Keulaha ja yhte viljelijähä ja talkkoväkke ja viime suven pelto näyt tämmöselt:


(KUVA: Miikka Lappalainen 2010 / Kuuskuva)

Toivoissin, et toi kukkapeltokauneus jatkuis ens suvenaki (siämen o jo maas, kiitos reippaal viljelijäl!) - rikkaruahojen kurispitämisse tarvitan kyl talkkoväkke pal! Mää en sitä hehtaari yksnäs jaks enkä tahro kitke... Kukkapellol o omat facebook-sivutki, misä näist talkkoist ja muist kuulumisit kerrota. Lyk ittes tykkämä ja tul pellol - ihan kosk vaa sul ittel sopi! Sivu nimi o: Rinkeplummapelto Laitlas

No sit viäl ihan toine asi... Simmonen kiva, misä ei tarvittu kynä eikä paperi ollenka! Uureskaupunkis ol kukkamessut ja siäl kukkahattukilpailu. Ja voik simmosse olla osallistumat! Ei!

Mää ja Lappalaise Miikka kiärretti kirppareitten tekokukkalaarei ja haalitti äitin muaviamarylliksi ja viljantähki ja viinirypälei ja yhren pyhtääläisen Kirsikan tekemi hianoi papermuni ja tommone siit tul:



(KUVA: omaottama kännykkänäpsäys. Kuvattavalt Odelmalt ei ol saatu julkasulupa. Haastet orotelles.)

Kukkahattu voit kilpailun (kylläki eri kilpailijan pääs) - palkinton kasvihuane!



Nii et ko mult kysytä välil, et tuleks keikal ja eks tulis ja kunnet, ni pakko sanno, ettemmää kerkke, ko kukkamailma tartte munt...


Kukka-Heli

 

 

 

 

... pitkäl ja asiallisel suamel see olis vissi Mukana matkassa.

Ain ko olen runokiartuei suunnitellu, olen koittanu käyttä mahrollisimman pal jollan tappa tuttujen taik paikalliste ihmisten taitoi apun. Munst on kiva, et saa tilata juur simmosen ko o ajatellukki, vähä erilaisen ko o jo nähty. Ja on siin seekin pual, et ko yhteistyäs jonkun kans suunnittelen keikkavarustuksi, nämä kumppanit kulkeva mun mukanan runoilemas - hee o osa tätä Peippo-joukkuet. Mää epäilen, et jos olissin käyny Myllyn Prismast hankkimas keikka-asuks Hello Kitty -pairan ja Niken salihousut, ei mul olis samanlaissi kannustusjoukoi ympärs maakuntti ollu kirittämäs.

Mistäst lährettäis... Aloteta nuarimmast - Matist! Mun paljon puhuttu runoauton kuljet munt ja koko kirjamyyntikolonnan kaik 13 kiartuepaikka läpitte, mittä mukisemat, navikaattoreist välittämät, lentäväst floskast ja tiäsualast hualimat. Täsä o nyy kuva josta Lahre ja Turu välilt - mää oikken kuvittelin, et milt see sit näyttä, ko tiäkamera napsatta ja otta kuva munst ja apukuski Odest. Ei napsattanu, mut olis voinu. (Kysymys kuulu: kuka ton kuvan sit otti? Ja: kui voi ihmine näyttä noi autualt, iha vaa sen tähre et saa olla Matin kans tiän pääl!)

Seuravaks ihanin: meijä Taiteen tukipalvelu Odelma eli vähäflik Oden ikioma firma. Häne hommas oliva kuninkkalinnan käytävämaton mittaset ja nii moninaiset! Pakkaukset, lokistiikat, papiljotit, hupun paikalles asentamiset maksupäätteet, ilose ilme näyttämine... Oden Odelmal o ainaki facebookis omat sivut, jos joku tahro käyr erikses fanittamas.

Ainaki sil välil, ko Peippo ei kiärrä, voi muutki taiteilijat kysellä käytännön apuvinkei tält rivakalt naiselt.

Odelman toimisto pystytetti kaikkin vuarokaureaikoin tarvittaes ja iha mihe vaa hiukanki mahtus:

Häne apun kaikkist kuhisevimmil kirjamyyntipaikoil o ollu pikkupeippo Iiris ja Tiina ja Sini - monitehonaiset lännest ja iräst!

Ääni- valo- ja nykyäs myäski saippuakuplamiäs Jari-Jukka Nippala - ja häne firmat Funny Farm Studio ja Sonicimage (www.funnyfarm.fi ja www.sonicimage.fi) sai Peippokeikkoje aikan selvitel monelaissi itteaiheutettui ja muittensöhlämi proplemoi, mut kaik loppuje lopuks kääntys hyväks. Kyl o ihana rauha sanamaijal vaan keskitty puhumisse ja heittäytytty muilt osin ammattilaisen käsivarsil.

Joskus sai keikkapaikal painella veremaku suus - joskus vaan partakoneen terä ol liian tylsä (nee o ihan turhi nee jutut kertakäyttöterist, kyl voi käyttä ussemanki kerra).

Ratio Sulavoist Suamen parhaan Otavan ojentama kultalevy ol kiartueen iin piste!


Ohjelmapalvelu Koetinkive Ekmanin Petri on pystyttäny oman manageroimiskonttoris millo minkäki lämpiön nurkka ja ottanu ain tyynest hoitaakses kaik kurjimmat - sillon ko on tulttu hulluks, ko ei ol meinannu löyty riittäväst keikkasämpyli taik sopimukse mukassi mainoksi. Jatkoski jos tule miäle munt kyssy johonki keikal, ni ottaka vaa Ekkuhu yhteyt. Voi munssenki otta, mut asiat ei men ettippäi sillo... (www.koetinkivi.fi)

Lavastusten kärpässiänet ilmestysivä sil taval tähä mailmaha, et mää piirsin rivin siäni, lähetin nee laitlalaisel Sulotek-styrox-firmal (www.sulotek.fi), ja hee autocadin kans nee jotenki saiva olevaisiks. Siänten pilkut on Tiimarin massapalloist sahattu ja kummiflikka Mirjami Vanhapuistolan ja Walomiäs Tuamas Koivikon kans paikalles liimattu. Jättilinnunpöntön innovoitti (see on koottava!) ja rakens Ollilan Mikko Heinoost (ei huhuist hualimat Lauri Tähkä!) Pilven maalasin mää itte pikkukokkosena ja sen teki suureks kankkaks Ergo-opasteet (www.ergo-opasteet.fi). Tukiraurat on Koski Teeälläst, Rannikon Pajan superreippaalt Jyrkilt (www.rannikonpaja.fi).

Vaatetuksist: josta uhrautuvaismiälisest nautaeläimenkappalast ol tehty mun tarkotuksel riakaleinen keikkahame - Laitlast tiätystenki, ko siäl o nahkroittitehras Karrax (www.karrax.fi). Mun punahilkkahupu ja liivin ompel Helmikankka makia Marika (www.helmikangas.fi). Mu sorkamuatoset keikkakenkät ol 7 eurorahan kirpputorilöyröt (nee ol kuulemma kiinalaise rakennusmiähen tyäkenkät, telineil kiippemist varte erikoiseste suunnitelttu), Uurenkaupunkin Johanna-suutar niit mul levens (ei ol suamalaise naisen pohje mikkä riuku! Ennemminki talouspaperirulla.)

Keikkakorun - kuparipeipon - ol suunnitellu ja tehny artesaaniopiskelija Katja Nippala Kouvolan seudun ammattioppilaitokselt (www.ksao.fi). Kaulapeippo kirvot mukavi kommentei - ja sai jotenki tuntuma silt, et täsä o suuremmatki brändimeininkit meneilläs.

Alkunauhan mul teki ja laulo ja soitti mun lähiystävä Lauri Tähkä. Sen ainaki ol Hesarin tarkkasilmäne Pirkko huamannu, ko hän pualentoisttunni esityksest sai kirjotetuks puale minuutin laulun esittelyn... Hyvä ko seeki!

http://www.hs.fi/kulttuuri/teatteri/artikkeli/Lauri+T%C3%A4hk%C3%A4+s%C3%A4esti++Heli+Laaksosen++runolavalle/HS20110318SI1KU034cu

Tosa on karanneen muusikon kitara aurinkonvalos:

Runokaravaanin kaikkist tärkkiöin ja rakkamp yhteistyäkumppani o viäl esittelemät.
See olette tee - mun Fennoskandian paras runoyleisö! Kiitos! Jällenäkemise ihanas toivos!
Jyväskylän kaunitten kuulijoitten myätä Heii-heii!

Ja syrän.