Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 


Runokirja. Ykköne. Kirjotin sitä 5 vuat, alotin heti ko Aapine ol valmis. Mutki o ollu matkas n. 1000, mut nyy numerorunokirja on täsä! Ykkösest syntys tiätylaine vastateesi 2 viikko kestävil somekohuil ja 12 tunnis vanhenevil tviiteil...




Tilasin rakkaurenpunaset kannet Annelt - ja ne tosiaanki tul!

 

Runois 1 yhristävä teema o se, et ne o inspiroitunu numeroitte mailmast. Ei sen tähre, et olissin matemaattissi neroi - ei varjele, lyhkäne matikkaki mul ol 7, iha armost, ja kertotaulun oppisin 6:e ast, sen jälkke järki pysähtys. Mut sen tähre, et numerot näyttäyty mul tyyppein, hahmoin, tarinoin, historiallisin vinkkein - ne o meijän kiäle vanhimppa ainest, esi-isät lähettä meil tervessi vuastuhansien takka, ain ko me sanota 1-2-3!


Anne Vasko on kuvittajana - Mur-karhust, äitiyspakkaukse mansikkakirjoist ja taannoste Peltolan Annen 3:st aikuiste färityskirjoist (niist kekseliäist!) tutuks tullu maalarmaakar, saksien käyttäjä, penaalin terävin färikynä. Ilo o ollu ja o! Kustantajaks ilmottautus WSOY - heil on tänä vuan muuten täys 140 vuat kirjantekemist.


Ykköses ei ol sivunumeroi - ne saa kraapusta itte. Semmoset 50 sivu siin kumminki o ja kolmisenkymment runo. Kirjan lopus, sivun 46 tianoil, o numeroessee: mist lukusanat o meil tullu, kummotti ja kui numeroi on käytetty retoriikas ja sananparsis ja satuhetkis. Essee o suameks! Turun Yliopiston Siitosen Kirsti ja Häkkisen Kaisa auttova sen viimeistelemises.


Helin kirjariamu - ja professori Kaisa Häkkinen Turun Puutorilla 14.7.2018. Kuva: Vappu Pyykkö



Ajattelin Ykköst tehres yhtaikka monemoissi lukijoi, aikussi ja mukuli ja mukulmaist miält aikuiste sisäl. Ja erikses viäl rakastunei. Sen verra hemppiöi runoi tul muutamaine, riahakkaitte joukko. Rytmin ja mitan kans olin tarkkana. Vaik vapaamittasiaki runoi o, ja se o mul kaikkist luantevint, ol miälenkiintost lähte tekemä ankari tavu- ja rytmirunoi.


Ja tiätty lounaissuamalaist murret ajattelin. Mil se säily, jollei omat pirä sen puali, käyttämäl, kannustamal, rakastamal?


Ykköses o rakastune hirve 4 polve. 8:n teko-ohje. 1 limerikki, mikä alka "Pualpäivänen Pasi Paimiost..." Ja sitäki ihmetellä, et mitäs o ihmisel 3? Yks syrän, yks napa, yks pää. Kaks korva, kaks silmä, kaks kätt. Mut mitä o ihmisel 3? Ykköne tiätä. Ensmäse luvu nimi muute o - arvatka mikä? Alkuluku!

 

Kirjoi saa kirjakaupoist ja mun keiikoilt - ja jos nimmarin kans tykkä tilata, ni meijän Odelman pikku verkkokirjakaupast, iha vaan kirjottamal sin sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.


Äänikirjaks luin sen kans, varsinaine cd-levy o viäl prässis, mut nyy (ensmäst kertta sähkösenä) sen voi tilata Elisakirjast: https://kirja.elisa.fi/aanikirja/ykkone

Ykköne-keikoi o pitki ja poiki, Taiteitte öis viuhun ja 9 muus paikas, käy syynämäs tualt: www.hulimaa.fi/keikat

Yks jännittävimmist o viralline julkkarikeikka 3.8. Rauman Lapin löylypäivil, ko mun kans tule 10 paikallist 10-vuatiast Lapin koulust lausuma! he o valinnu Ykkösest omat lempirunos, ja mää kerro niitten taustoi sit



Uussi Ykkös-runomukuli Lapin koulust Raumalt. Kuva: Hanne Linnavuori (lupa o vanhemmilt...)

 

 Kuva: Miikka Lappalainen. Lisätiatoi keikoist: www.hulimaa.fi/keikat


Ja omat Ykköne-sivut on kans hyvä olla. Ajattelin koota sin pikkuhilja jos jonkimoissi lukusanaihanuuksi, knopei ja tehtävi: www.hulimaa.fi/ykkone

 
***

 

Someasia viäl lopuks: en ossa sitä kunnon mailmana ajatella - eikä se sitä tiätty olekka. Testailen tätä iha huvikseni sillon tällön vihjailemal fb:s millo mimmosistaki maalaustalkkoist taik yhteisist pihasiivouksist. 1200 tavotettu, 120 tykkäyst. Ja talkkoihin tul se 1, kenel erikses laitin tekstiviästin. Mää ole yrmy: en laske täysvaltaseks ihmiseks sitä, ketä ei toist ihmist koska aut. 


Olen toisel jalal hiuka mukan somehulinois, vaikken niihi juur luata. Jo yleissivistyksenki tähren kurkistelen sin pual - ja lukijoitten tavottamisen takia kans.
Lukijakunnan fb-sivu mul o ollu jo vuaskaupal: https://www.facebook.com/Heli-Laaksonen-runoilijan-lukijakunta-177423722295740/
- ja nyy suvel 2018 tyänsin nokkani Instagraminki pualel. Siäl vast kummallist o. Olen luvannu tulla pois, ko kyllästyn, mut toistaseks siäl ympärilleni kattelen ja risukarhien kans kuuluttelen: #runoilijahelilaaksonen @runoilijahelilaaksonen #Ykköne #Annevasko #WSOY #Luensinulle

 


***

 

Toivottavast teijän päivis olis mont ysipualt - 10+ olis jo liikka toivottu!

 

Heli

 

 

 

 

Joskus havahtu sihe, et ei ol lukenu kirja pitkä aikka. O voinu mennä yhtäkki kuukaus lukemat - vaik olen ollu toivoton lukutoukka piänest saak! Kirjanlukuvajeen huamaan siit, et tulen levottomaks, jotenki irralliseks ja hajanaiseks, niinko elämä olis 8 yhtaikkast palapeli, piparkakkutalo ja veneveistämön höylänlastusäkki, yhres ja samas lootas - haje siit sit oikkia ja tee yhteveto, mist on kysymys!


Kirjas o alku, loppu ja keskikohta. Tiatoverkois tämmöst ylellisyyt ei ol... Kirja o ain jollan taval kokonaisuus, vaik se jättäiski asiat sanomat ja loppuratkasun auk. Ko oikke uppouttu lukemisse, pääse vaeltama kauas näist omist ainasist samoist maisemist. Ja turvallisest, ilma rajatarkastuksi ja kerosiininkuluttamissi tulema takas.


Kuis täst asiast vois muistutta muitaki, kenelt on päässy unhottuma? WSOY-kustantajan kans me keksitti lukulahjakortti. Sen lisäks, et toisel ihmisel voi osta kirjan - taik vaik ittelleski - vois myäski lahjotta toisel - ja ittelles - lukuaikka! Kaksistas vaan taik piänes porukas vaik, sää, mää ja kirjan mailm! Ihmisääni hyrisemäs siin korvan lähel, tarina kulkemas, oma miälkuvitus liitelemäs... Tämmöne lukulahjakortti muistuttais semmosest arvokkaast ajast.

 


Lukulahjakortin voi vaik printata taik askarrella iha itte. Mun uusimman käännöskirjan, humoristi Andrus Kivirähkin Kun Musti muni mummon -tarinateokse lukulahjakorti o suunnitellu Christer Nuutinen, kirjan loistokuvittaja. Sen kortin saa mukka ainaki sillon ko mää olen itte kirjojeni kans lähettyvil. Noilt sivuilt tualt voi seurailla, misä millonki painelen: http://www.hulimaa.fi/keikat

Kuva: Ina Westman, WSOY. Viron suurlähetystös kirjan julkkareis: kirjailija Andrus Kivirähk, kääntäjä Heli Laaksonen ja kuvittaja Christer Nuutinen.

Et meijä #LuenSinulle-hanke oikke menis ettippäi, mää pyysin, et yks ihana Ilmar eli näyttelijä Saarelaise Immu lukis mul kirja. Hän otti kirjan nimitarinan esil, ni nii Musti munis mummon. Siit tehti video, kato vaik:
https://www.facebook.com/WSOYBonnier/videos/900879056782017/?hc_ref=ARSxGFoPSwwsitbJposfPAPWUsN6a5x1D2ChW7haX7FwhN3JtkElr11rEAlzw6PeFzo

Ittekki voi osallistu tähä meijä äänelukuyllyttämisse. Ota vaik valokuva lukuhetkest taik tee pikku video ja lait päivitykse mukan se risumerkki ette, siis #LuenSinulle. Simmotti tämä hyvä asia menis ettippäi ja kirjan hurma muistuis taas miäle.


Kirjablogimerkinnöist muute yks vinkki kans: Oli aika -blogi o semmone kokonas kaunis, nii sana- ko kuvakäänteiltäs viimeisteltty sivusto. Ton Kivirähkin ja mun Mustikirjan bloggari o ennenäkemättömän viitseliääl taval esitelly, jessus sentä: http://oliaika.blogspot.fi/2018/04/huumorilla-kuorrutettu-lahjavinkki-kun.html


Riamastuttava o, et mun tutut mäyräkoirat, Myrskyn, Tuiskun ja Wiiman pihapiiri, erityisest lukukoiraharjottelija Wiima tarttus tassuines teokse:

https://myrskytuisku.blogspot.fi/2018/05/luettu-kun-musti-muni-mummon.html

Kuvan copyright: Kaisa Sorola, Myrskyn, Tuiskun ja Wilman pihapiiri. Mikä makia nauru o lukukoiraharjottelija Wiimal!

 

Myäskin Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi kirjotti Mustin munimisest kiinnostaval taval Viro-haasteen kaut:
https://tuijata.com/2018/05/10/andrus-kivirahk-kun-musti-muni-mummon/

ja ain ajantasane Lastenkirjahylly-blogi:

http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2018/05/virolaista-maaramittaista-huumoria.html


Itte luen sul ääne alkusuven muutamil keikoil - tul moikkama - mut elokuus kiihty taas... Valistuneemma jo tiätävä, et Aapine o saamas sisarteokse. Siit on tulos Ykköne!

 

Enne sitä kumminki: hyväntuulissi lukuhetki ja runssai Mustinmunimissi!


Heli

 


 

PS. Kevään keikoil o muute nyy silmänilona se, et runokuarmuri Knappikukkane o saanu uuret penkinpäälliset,
Ala-Äijälän Pia ne suitsait virolaisest viiruliivi-kankkast surautti.
Saa kurkat hytti sisäl, jos Knappis jossan parkpaikal näky nököttämäs.

 

 

 

Yks vanh miäs sanos mul jo vuassi-vuassi sit runokeika jälkke: "Ihmise miäl o helppo pahotta, ei siin mittä ihmeellist tarvita. Mut ihmise hyväntuuliseks tekemisen taito - se o sul annettu ja sitä sää olet käyttäny.” Arvatka vaa, kui hyvä miäl mul pualestani täst lausunnost tul. Ja kui se siivittä viäläki pyrkimä sihe, et toisil vois valosuut jakka. Ei se joka hetki johtotähtenä ol, eikä ain onnistu - mut tavotteena se on kannatettava. Se nimittäis joskus heijastu takasi.


Näi mul kävi, ko lähetin Haukion Jennil ja häne miähel lapsentulo-onnitteluks uutismaalaukse Presidenttipari saa perheenlisäystä ja pyysin lukijoitani kanssa-onnittelema (täst hankkeest kirjotin erellises päivitykses). Voikte kuvitella, et Jenni vastas! Oikken käsinkirjotetust! Kirje ol osotettu sekä mul et lukijakunnal, nii et uskallan sen täsä julkasta. Hiukka punastuttavan-liiallise-ystävällissi sanoi siin ol kohristettu mul, mut yritän kestä:


”Parahin Heli & lukijakunta.

Tuhannet kiitokset sekä aivan upeasta julisteesta (Heli olet todellinen monilahjakkuus) että sydäntä sykähdyttävistä onnitteluista - tervehdimme ilolla ja lämmöllä jokaista pitkän listan allekirjoittajaa!

Haaveellinen hauki niinipuun oksalla tulee joka päivä tuomaan meille suurta iloa lastenhuoneen seinällä ja tulevaisuudessa tulemme tutustumaan myös Helin riemukkaaseen runouteen. Aurinkoista kevättalvea ja kaikkea hyvää toivottaen, meidän molempien puolesta kiittäen,

Jenni Haukio”

 


Mää pualestani kiitän teit lukijakuntalaissi, et läksitte onnentoivotuksi mukka! Oli se vaa juhlallist laitta heil menemä kokonaine tuhanne nime rulla onnittelui! Ja nyy sit julkisest kiitän Jennin perhet kirjeest ja lähetän sin kaikenkaltast laps-ja kevätonne.

 

Ton Hauki(o)-julisteen saatavuut o moni kysynu. Pelkästäs kotomaissi tuattei myyvä verkkomyymälä www.maammekauppa.fi otti onneks sen valikoimiis. Ei nimittäis ol mittä helppo postitettava tommone 70x15 cm soiro!

 

Kyösti Mäkimattila, Heli Laaksonen ja Juha Maunu -kokoonpano Someron keikalla, suvipuvussa.
(Talvisemmaks jänisasuks ton teetätin lisäämäl sin tupsui ja yhren papanakorun.)
Kuva: Miikka Lappalainen


On mul ollu onnen päivi muistaki ko valtiollisist syist. Munt kutsutti runokeikkailema itässe Suame: pohjoiskarjalaisse Nurmekse ja pohjoissavolaisel Kiuruverel. Föli ol tilattu laulamist kans - Mäkimattilan Kyösti ja häne soittajamestari Maunun Juha ol pyyretty föli. Ja nii me mentti! Semmoset 600 kilometri yhtsuuntast ajamist, suuren Suamemaa ihmettelemist ja yhteiskeikan viimetinkast suunnittelemist. Koko väki - äänimiähet ja manakeritki - ol huamattavan hyväntuulist, nii et mää joutusin oikken kysymä, et onk täsä viaraskoreut nyy. Ette sunkka te ain noi leppossi ol. Mut kovi väittivä, et kyl vaa. On kuulemma nii raskast muutenki maanteitte ja motellie muuttuvis olosuhteis olla - kurjemmaks sen murjottaminen teke.  


Reissamisen tiimellyksis me tehti omaks iloks ja Eestinmaan kunniaks minuutin onnitteluvideo 100-vuatiaal Virol.
Mahrakte pysty tost linkist kattoma, kui mää yritän opetta näil kauneil soittajapojil viron yhreksät vokaali, õ:t?
https://www.facebook.com/177423722295740/videos/1691098957594868/


Ollaan me ennenki Kyästin kans yhres laval olttu. Kerra. Someros. Mist sitä tiätä, kui meil täl kertta mene. Ei mistä! Laval luhistumise riski o olemas. Mut nii vaa runoi-laului-sattumuksi-kysymyksi-vastauksi peräjälkke puroteltti ja sitt tul kokonainen keikka. Säestäjä Maunust o varma aurink ottanu malli, ko se on tähä mailman tullu. En ol tiänny, et nii kirkashymyssi ihmissi onka.

 

Ain ja ain vaa olla hualissas siit, et kui meit läntissi ymmärretä itäses maas. Ain ja ain mää näen, et viara murtte ymmärtämisse riittä tahto sitä ymmärttä. Näin kävi taas. Me saatti perinpohjanen palaute mm. sanataiteilija Petrilt, Iisalmen omalt Ruuneperilt, ketä nii lennokkast Kiuruvesi-keikast kirjotti ja anto luvan julkasta sanomukses (Kiitos vualaist ja tarkast asetelluist sanoist):

 

”Kiitos Helille yllätyskeikasta Ylä-Savossa Kiuru-salissa, sai taas hihitellä ja nauraa höröttää ja jopa laulaa Suvivirttä.  Mäkimattila olikin sellainen artisti ettei ole aiemmin noin syvällisesti tainnut upea Kiuruveden sali pauhaa. Yllättävän hyvin sopi kiertueideanne yhteen ja teki esityksestä upean koko illan viihdykkeen, josta tuntuivat olevan laillani haltioissaan kaikki muutkin.  Välitauon aikana näin jänistenkin kuunnelleen esitystä seinän takana kurkkien ikkunoista ennen rientämistään kertomaan metsänväelle, että kakkososio on vielä esittämistään hupaisaa kuultavaa ja katsottavaa.  Sain muutaman kivan kuvan keikkamuistoksi aivan fantastisesta esiintymisasustasi oliko se nyt sitten haltija-, metsänkeiju- tai jänöaiheinen, toki kylmähkö kolttu arktisiin oloihimme, mutta onneksi lauhtui lumipyryilleen hetkiseksi että auton akkukin käydä kesti -ja todellakin kannatti, sen verran maireana täällä varmaan virnuillaan juttujaan ja runojaan, osa ennalta kuulemattomia tai luulen vaan, sekä lisäksi tankokunkun herkempää puolta, runonlausuntaa. 

Jossakin koulussa ovat huomenna haltioissaan, oppilaat, opettajat vanhemmat, kun täälläkin niin maireana.”

 

Keikka-asu-kuva: Petri Ruotsalainen


***

Koulu, mihe Nimimerkki Petri viitta, o yks kiuruvetine kyläkoulu, Luupujoen koulu. Mää olin mun kirjailija-lehtimiäs-ystävä Heidi Jaatiselleni ehrottanu, et eik hän veis munt piänel keikal jonnekki savolaisse kyläkoulu, ko en ol enne lähelläkä ollu. Semmone 50 oppilaan napakka ja kekseliäs koulu sit löytys - ja voi varjele kummost siäl ol!

 

Vanh Luupujoen kyläkoulu, takan uus. HL

Munt vastas ol Esko-opettaja - ja mitä sympaattisemmi eriparivillasukis! En ol tämmöstäkä ennen koulus nähny. Vitsikkys ei jämäkkyytte vaikuttanu: hyvi hänel ol hyppysis omat alakoululaises. Sain kuulla esimerkiks Ratiritirallan. Tiättäväst yks niist asioist, mitkä ei koulus vuassatojenka kiiries muutu…

Open sukat! Mää sit fanitan tämmössi arki-anarkistei!


 Sit rupesin kertoma kirjoistani. Oppilaat istus lattial kuulustelemas. Puhelin hiuka murttest ja Aapisest ja Pulu uis -runon synnyst. Sit kertosin uusist kirjasuunnitelmist. Sanosin, et olen virolaiselt Andrus Kivirähkilt suamentanu yhren kirjan ja se ilmesty ihan koht huhtikuus. Lisäsin, et sen kirjan nimeks tule Kun Musti muni mummon. Täsä kohta ensmäne savolaispoika kiärähti kyljelles naurama. Mää jatkoin lukemal muutamaise valitun tarinan. Hetken pääst mun jalois viäritteli naurust kolme eskaripoika. Muu koulu huutonauro. Vaikkia ol naama pittä vakavana. Laitoin kirjan kannen kiärtämä, ja oppilaat syäksähteli sen peräs, ko se olis metrilakutiski. Chister Nuutisen maalama kansi hörötytti ko stand-up. Kiitos loisto-koulul ja naurusuisil oppilail ansiokkaast eläytymisest!

Luaja lykky, et paikal ol toimittaja Jaatine, ketä kerkes kaikkist ilosimmast ilmest nappama kuva.

Alakoululaisia Luupujoen lukuhetkessä. Kuva: Heidi Jaatinen. Kiuruvesi-lehti

 

Tämmöse naurutulitukse jälkke on taas keviä olla kirjailija. Mukulat tartteva kirjoi, he tykkävä niist! Täyty vaa järjestä nii, et tarinat o mukulitte ulottuvil ja et heil o rauha niitten kans olla. Mää luule, et siit viäl kuullaan, Kun Musti muni mummon.  

 

 

Jään kiinnostuksel vartoilema, mitä viäl tämä lukemise&kirjottamisen kevät ja Viro100 tua tullessas.

 

Heli

 

 

 

Ovi. Yks suamen kiäle vanhimppi sanoi. Lyhkäne ja lempiä ja helppo - ja jo ulkoasultaski avonaine, hyvi siit vois astu sisäl.

Tonttuovi-muati o munst riamastuttava nykyaja hullutus. Sisustustrendit ja hittifärit o enimmäkses mul viarai, mut tonttuove leikkisän ajatuksen kans olin heti samoil aalloil. Siis lattian rajal, seinä vaste askarrellaan joulu al piän ovi ja ruvetaan kuvittelema, et tonttu ja koko joulumiäl pääse siit sisäl. En ol niin kovi joulune ihmine, ja kehittelin ajatust piremmäl. Eik olis hiano, jos huushollis olis rakkausovi - samal ireal siit pääsis rakkaus tulema, taik ainaki se pääsis jättämä postkoppa jonku viästin. Näit mää sit jämäpuil maalasin, unelmanfärissi, hiuka imeli ja karamellissi rakkausovi. Niis on pilvei ja pääskyssi ja linnunpöntöi... (On joku jo kerjenny surema sitäki, et mitä jos rakkaus lähteki siit ovest ulos? Ei voi estä, rakkaus o juur nii ihmeelline siit, et ei voi määrätä eikä lukita. Tule jos tule, mut ainaki ovi o nyy paikoillas).


Viäl helmikuun loppuun saak mul o mahrollisuus esittä näit rakkausoviani isommal yleisöl, ko Emil Cedercreutzin museos Harjavallas o auk mun maalausnäyttely
"Rakas, kutsusin meil 100 viarast".


Rakkausovet valmisteil. Kuva: Heli Laaksonen

Näyttelyst on kirjotettu muutameis mediois ja valla ihanast esimerkiks Sikses kiva paikka -blogis:

https://sikseskiva.blogspot.fi/2018/01/rakas-kutsusin-meil-100-viarast-heli.html

Joitakin töit o vaikkiamp sanallista ko toissi. Tämmöne "Viimeinen aamiainen ja muita haikeita hetkiä" o näist teoksist enite alitajunnast noussu, ittellekki kysymysmerkki. Se juur on kiinnostava maalamises ja kirjottamises, et ei voi olla varma, mitä oman miälen syävereist paljastu.

 



Toi teossarja o maalattu Arabian tehtaan astiankuljetuslaatikoitten sivulauroil. Lappalaisen Miikkan pyysin keksimä sitomukse, mikä olis yhtäaikka ugrilais- ja japanilaishenkine. Tykkään kovast siit, kui toi naru kulke.

 Kuva ja sidos: Miikka Lappalainen


Jonkulaine ällistys mul o ollu se, kuin kovast ennakkoluuloi taiteitte välisse liikkumisse liitty. Erityisest kulttuurtoimituksis ollaan mones medias oltu suarastas vastahankassi. Rivie välist voi lukke, et he ei usko, et kirjailija vois maalauksillaski sanno jotta. Mää nii miälelläni toristaissin heil sitä vasta, mut hankala o, ko heit ei saa liikkel mihenkkä nii jumalanseljäntakassen paikka ko Harjavalta... Onneks se yleisö, joka o näyttelyist kuullu, o sentä riäntäny hyväntuulisena paikal, ja talvinäyttelyitte kävijäennätyslukemat o lähel rikkouttu. 


Olen ollu sillon tällö näyttelys itte kertomas kävijöil mun tarkotuksist. Ol nii hauska esittelysatsi ykskin päiv, ko ens tul paikal Harjavallan Pirkkalan kolmosluakkalaiset, sit kutosluakkalaiset, sit Hopearannan vanhainkotilaiset rollaattoreines, sit Sataedun hurmaavat lähihoitajaopiskelijat, sit viäl päivän päätteeks joukko vehmaalaissi kaveruksi. 

 

Täsä Ajopäiväkirjojenki lukijoil viäl julistemuistutus. Helmikuun jälkke ei niit mun teoksi enä samas kokoonpanos näe: iso osa o varattu.

 

*

 

Valosa valtakunna uutine julkistetti 2.2.2018: Suame o syntyny historian ensmänen presidentilline poikmukul.

Olin jo aikasemmi maalannu Uutismaalauksia-sarjan teokse, misä hauki istu niinipuun eli lehmukse oksal haaveilemas tähtitaivaan al.
Sen nimi on tiätty Presidentti saa perheenlisäystä. Teokse on joku näyttelykävijä jo lunastanu, mut teetin siit juliste, ja sen tahtosin lähettä kuvas esiintyvil uutisaiheillekki.

Kysäsin mun kotosivujen viaraskirjalaisilt ja Heli Laaksonen - runolijan lukijakunta -fb-sivun käyttäjilt, et tahtoiskos he kans onnitella samas lähetykses. Arvatka mitä? Yli tuhannen tahtos... Ja nii me sit ruvetti lissämä nimi lista. Onneks mul ol apuna Maantiehinnon Ritva - yli 20 A4-sivullist tuli skraapustetuks ja lähetetyks Saulil ja Jennil ja uusimmaisel. 

Heli ja Ritva o lähettämäisilläs presidenttiparil hauki-julisteen ja onnittelunimi toisttuhat.
Kuva: Miia Jalonen, Laitilan kirjakauppa ky

 

Täsä o haue viano hymy vanhan riihen seinähirrel maalattuna. HL

 

Maalausnäyttely o ollu riamulline ja uus asia täsä elämäs. Viäl muutaman viikon siit intoilen ja toivottelen kaik sin tervemenneeks.
Sit jatku taas kirjallise elämän viättämine. Päälmäisenä o mun viimisimmän kirjan ja näytelmän Sylvian ja Tuijan seurailemine:
kamarinäytelmänä se kiärtä ympärs maat Marjatta Rinteen ja Eija Nurmion esittämänä:
https://www.facebook.com/Sylvia-ja-Tuija-kamarin%C3%A4ytelm%C3%A4-574358942766382/
ja uutena, sävellettynä kamarimusikaalina Uurenkaupunkin teatteris:
http://uudenkaupunginteatteri.fi/sylvia-tuija-ja-laulava-patja-2-2-7-4/

Niist mul on kans pirempi, oma blogimerkintä olemas tual heijä sivul:
http://www.hulimaa.fi/sylvia-tuija

 

Uuttaki on tulos, kokonaist kaks kirja tänä vuan! Niist aikanas!

Koittaka mun lukijat-armaat tämä mun monisuuntane pursuileminen kestä,
kestä se munkin täyty...

 

 

 

Heli

 

Nii, näyttelyn nimi kokonas o "Rakas, kutsusin meil 100 viarast" - Heli Laaksosen maalauksia puulle ja parkkikiekolle.
Se o ihan tosi: parkkikiakkoi käytin palettina ja nyy ne o rivis seinäl. Tyän nimi o Varman pääl!

 

 

 

Muutama vuas sit oltti samal runokeikal Turus Markku Innon kans. Vartosin eturivis vuaroani - ja olin vaikuttunu. Into luk villei ja virtavaissi runojas nii rennost, nii varmast ja suurel karismal. Ko hän laskeutus lavalt, ja ol mun vuaro sin kiivetä, mää ohimennes iha arkipäiväsest tökkäsin hänt sormel kylkke ja heti Into tajus, mitä mää tarkotin: Hiano olla täsä samas runonkirjottajie laivas, keikkuvaises, kummallises, verrattomas. Hän lait mul ehtool viäl sähköposti: Tunsin lavalta tullessani kannustuksesi voimakkaana, koin siinä eleessä vahvaa yhteyttä.


Into o nyy muual, tiätäiski misä. Mahtak hän mun ajatuksian nyyki lukke? Tiätäk hän kuin kaunei hänest miätin?


Heli