... pitkäl ja asiallisel suamel see olis vissi Mukana matkassa.
Ain ko olen runokiartuei suunnitellu, olen koittanu käyttä mahrollisimman pal jollan tappa tuttujen taik paikalliste ihmisten taitoi apun. Munst on kiva, et saa tilata juur simmosen ko o ajatellukki, vähä erilaisen ko o jo nähty. Ja on siin seekin pual, et ko yhteistyäs jonkun kans suunnittelen keikkavarustuksi, nämä kumppanit kulkeva mun mukanan runoilemas - hee o osa tätä Peippo-joukkuet. Mää epäilen, et jos olissin käyny Myllyn Prismast hankkimas keikka-asuks Hello Kitty -pairan ja Niken salihousut, ei mul olis samanlaissi kannustusjoukoi ympärs maakuntti ollu kirittämäs.
Mistäst lährettäis... Aloteta nuarimmast - Matist! Mun paljon puhuttu runoauton kuljet munt ja koko kirjamyyntikolonnan kaik 13 kiartuepaikka läpitte, mittä mukisemat, navikaattoreist välittämät, lentäväst floskast ja tiäsualast hualimat. Täsä o nyy kuva josta Lahre ja Turu välilt - mää oikken kuvittelin, et milt see sit näyttä, ko tiäkamera napsatta ja otta kuva munst ja apukuski Odest. Ei napsattanu, mut olis voinu. (Kysymys kuulu: kuka ton kuvan sit otti? Ja: kui voi ihmine näyttä noi autualt, iha vaa sen tähre et saa olla Matin kans tiän pääl!)
Seuravaks ihanin: meijä Taiteen tukipalvelu Odelma eli vähäflik Oden ikioma firma. Häne hommas oliva kuninkkalinnan käytävämaton mittaset ja nii moninaiset! Pakkaukset, lokistiikat, papiljotit, hupun paikalles asentamiset maksupäätteet, ilose ilme näyttämine... Oden Odelmal o ainaki facebookis omat sivut, jos joku tahro käyr erikses fanittamas.
Ainaki sil välil, ko Peippo ei kiärrä, voi muutki taiteilijat kysellä käytännön apuvinkei tält rivakalt naiselt.
Odelman toimisto pystytetti kaikkin vuarokaureaikoin tarvittaes ja iha mihe vaa hiukanki mahtus:
Häne apun kaikkist kuhisevimmil kirjamyyntipaikoil o ollu pikkupeippo Iiris ja Tiina ja Sini - monitehonaiset lännest ja iräst!
Ääni- valo- ja nykyäs myäski saippuakuplamiäs Jari-Jukka Nippala - ja häne firmat Funny Farm Studio ja Sonicimage (www.funnyfarm.fi ja www.sonicimage.fi) sai Peippokeikkoje aikan selvitel monelaissi itteaiheutettui ja muittensöhlämi proplemoi, mut kaik loppuje lopuks kääntys hyväks. Kyl o ihana rauha sanamaijal vaan keskitty puhumisse ja heittäytytty muilt osin ammattilaisen käsivarsil.
Joskus sai keikkapaikal painella veremaku suus - joskus vaan partakoneen terä ol liian tylsä (nee o ihan turhi nee jutut kertakäyttöterist, kyl voi käyttä ussemanki kerra).
Ratio Sulavoist Suamen parhaan Otavan ojentama kultalevy ol kiartueen iin piste!
Ohjelmapalvelu Koetinkive Ekmanin Petri on pystyttäny oman manageroimiskonttoris millo minkäki lämpiön nurkka ja ottanu ain tyynest hoitaakses kaik kurjimmat - sillon ko on tulttu hulluks, ko ei ol meinannu löyty riittäväst keikkasämpyli taik sopimukse mukassi mainoksi. Jatkoski jos tule miäle munt kyssy johonki keikal, ni ottaka vaa Ekkuhu yhteyt. Voi munssenki otta, mut asiat ei men ettippäi sillo... (www.koetinkivi.fi)
Lavastusten kärpässiänet ilmestysivä sil taval tähä mailmaha, et mää piirsin rivin siäni, lähetin nee laitlalaisel Sulotek-styrox-firmal (www.sulotek.fi), ja hee autocadin kans nee jotenki saiva olevaisiks. Siänten pilkut on Tiimarin massapalloist sahattu ja kummiflikka Mirjami Vanhapuistolan ja Walomiäs Tuamas Koivikon kans paikalles liimattu. Jättilinnunpöntön innovoitti (see on koottava!) ja rakens Ollilan Mikko Heinoost (ei huhuist hualimat Lauri Tähkä!) Pilven maalasin mää itte pikkukokkosena ja sen teki suureks kankkaks Ergo-opasteet (www.ergo-opasteet.fi). Tukiraurat on Koski Teeälläst, Rannikon Pajan superreippaalt Jyrkilt (www.rannikonpaja.fi).
Vaatetuksist: josta uhrautuvaismiälisest nautaeläimenkappalast ol tehty mun tarkotuksel riakaleinen keikkahame - Laitlast tiätystenki, ko siäl o nahkroittitehras Karrax (www.karrax.fi). Mun punahilkkahupu ja liivin ompel Helmikankka makia Marika (www.helmikangas.fi). Mu sorkamuatoset keikkakenkät ol 7 eurorahan kirpputorilöyröt (nee ol kuulemma kiinalaise rakennusmiähen tyäkenkät, telineil kiippemist varte erikoiseste suunnitelttu), Uurenkaupunkin Johanna-suutar niit mul levens (ei ol suamalaise naisen pohje mikkä riuku! Ennemminki talouspaperirulla.)
Keikkakorun - kuparipeipon - ol suunnitellu ja tehny artesaaniopiskelija Katja Nippala Kouvolan seudun ammattioppilaitokselt (www.ksao.fi). Kaulapeippo kirvot mukavi kommentei - ja sai jotenki tuntuma silt, et täsä o suuremmatki brändimeininkit meneilläs.
Alkunauhan mul teki ja laulo ja soitti mun lähiystävä Lauri Tähkä. Sen ainaki ol Hesarin tarkkasilmäne Pirkko huamannu, ko hän pualentoisttunni esityksest sai kirjotetuks puale minuutin laulun esittelyn... Hyvä ko seeki!
http://www.hs.fi/kulttuuri/teatteri/artikkeli/Lauri+T%C3%A4hk%C3%A4+s%C3%A4esti++Heli+Laaksosen++runolavalle/HS20110318SI1KU034cu
Tosa on karanneen muusikon kitara aurinkonvalos:
Runokaravaanin kaikkist tärkkiöin ja rakkamp yhteistyäkumppani o viäl esittelemät.
See olette tee - mun Fennoskandian paras runoyleisö! Kiitos! Jällenäkemise ihanas toivos!
Jyväskylän kaunitten kuulijoitten myätä Heii-heii!
Ja syrän.