Toristus ol iha hyvä – ja olen mää puurtanukki, voi kauhia ko olen! Mut sil taval tykkään tehrä, ain hellanlevy kutosel, vaik piänemmälläki pääsis. Sain stipendin! Hjalmar Karlströmin säätiöl kiitos. Ja kiitos teil, ketkä olette munt hankalin päivin pystys pitäny, tiärätte kyl itte.

Olen ollu Ammattiopisto Livias hyväs talles kaks vuat. Luonto- ja ympäristöalan perustutkintto tehres olen oppinu kasvie, lintuje, nisäkkäitte lajituntemust, jätemailman uutissi, lajitteluasioi, luannontuatteitte keruut, kärentaitoi, kestävä kehityst, suunnistamist ja fysiikkaaki (nois jälkimmäisis en sanottavast kehittyny, mut läpitte o neki). Ja uussi ystävi olen saanu, voi rakkai teit! Ja opettajiaki jo ikävöitten. Olen ko matruusi, joka vilkutta lähteväst laivast!

Mitä seuraavaks? Tuhannen pennin kysymys! Tiätäiski, mihe mailm o seuraavaks menos, ni tiätäissin omanki suuntani. Opinnoist o ollu jo tähä mennes se ilo, et olen saanu aihe ja sisällön seurava kirja varte. Luonnos-kirja, luontokirja misä o eräänlaisia esitelmiä ja tussipiirroskuvitus, ilmesty syyskuus. Sit näette, mitä kaikki olen oppinu ja tahron teil kertto! Ja tiätty luanto-opastuksi voissin esimerkiks firmoje tyhy-päiviks tarjota. Hetki vaa, mää vähän tuatteistan niit suven ajan. Mut entäs runokeikat? Nii, mitä miält? Mahtuk maaha runokeikoi, täyttyväk penkit? Jäik se aik taa vai tulek se viäl? Tulekte viäl – siitähä se on kii.

Viimeks ol lakkiaiset 1991.

Onnellist o olla uure laki al, kunnia amislakil! Onne muil valmistuneil kans! Kiitos onnittelijoil. Olen jo saanu uskomattoma ihani paketei. Pensasmustikkapensai! Kotitarvekalastuskurssin! Ikimettä! Luantokirjoi! Kummitätilt kokonaiset juhlat! Suasittelen kaikil opinteil lähtemist sillo erityisest ko tuntu, et on tiä pystys.

 

 

 

Oman koulun laitumil - Tuarlan lahti siäl siintele ja nautakarja. Mitä mul siinttä tulevin päivin? En ajattel sitä nyy. Ajattelen sitä huame.