Vaik mun kevääni pääasi o syksyn runokirja, ja runokiartue se kirja kainalos (kato: www.hulimaa.fi/keikat), ni kaike aja ja inno olen kuluttanu muuhu.
Muitten tekstie mentoroimisse ja omie maalauksieni sutikoimisse.
Ens puhutti mun ikiystävän Lauri Tähkän kans, et hänt huvittais tehrä suur ja kaunis valokuvakirja reisuistas Inaris ja Italias. Valokuvat ol pääasias Emilia Ikäheimon, maalaukset Tähkän omi. Kustantajien kans saa ain neuvotella ittes uuvuksi siit, kuin pal mikäki saa maksa, otetank paremp paper ja nelifäri ja päänauhat - vai jottan tavallisemppa ja halvemppa, ni tul miäle tehrä kirja itte ja omil voimil ja rahoil. Bifu-nimine huipputaittaja tul porukan osaks, ja kirjast tul kyl tinkimättömän hiano. Sen nimeks tul Äärille, ja Tähkä o sitä pitäny myyntipöyrilläs mukan nyy kevään kiartueil. Tämmösen kuvauksen kirjotin:
"Muusikko Lauri Tähkän tunnustuksellisessa valokuvakirjassa mennään äärestä ääreen. Italiasta Inariin, renessanssipyhätöistä kirkkaaseen tunturijärveen. Maailman takaa ajamana, itseltään paossa, pirstaleina ja voimien tunnossa, kotona vieraiden katseiden alla, muukalaisena omien joukossa. Runollisen ja rehellisen teoksen kuvat tärkeiltä paikoilta, äärimmäisistä hetkistä, ovat Laurin ja valokuvaaja Emilia Ikäheimon kamerasta."
Lauri Tähkä: Äärille. 2019. www.lauritahka.com
Laulaja-soittaja-runonkirjottaja Mäkimattilan Kyästin kans olen paremmin tutustunu vast viime vuasin. Häne rapo-rauhalline olemus ja nostalgiataipumus ja hiljane huumor on tehny vaikutukse munsse. Muutamei laulu-runokeikkojaki on koottu yhres. Aika eriparissi me tiätyst olla, mää matala homssantuu ja hän koria marmoripatsas, mut samahenkisiäki ihmelliisel taval. Kyästi innostus kans runokirjan tekemisest, neljännestäs, ja nii mää ryhtysin mentoriks-päältkattojaks-kustannustoimittajakski. Valoina toisillemme tul teokse nimeks. Tämä kirja päätettin tehrä kotomaas, Porin Brand ID OY:s, siäl misä muuten painetti Sylvia ja Tuijaki.
Lisäks sain Kyästilt erikoistilaukse. Pyynnön, et tekissin kannetki. Keltaset! Ja kursailun jälkke ryhtysin. Etukantte aurinkonkeltast, takakantte kuunvalon-hämyst. Ja kollaasimaisest tärkiöi esinei föli: nuattivihko, parkkikiakko, Kyästin pappan kynäkotelo… Ko toukokuu alus kirja tule painost, nährä kui onnistus.
Sisällöllisest kirja on kans aurinkon- ja kuun kaltane. Tummanpuhuvi ja arkiriamullissi. Muutama nii syrämest ottava runo, et olen ehrottanu Kyästil, et hän kaupanpäällisiks laittais nessupaketin kaikil.
Kyösti Mäkimattila: Valoina toisillemme. Runoja. Ilm. toukokuu 2019. Kannet: Heli Laaksonen
Mentorin eli päältkattojan eli oikkiastas kustannustoimittajan tyä on kauhia sopiva mun ruumiin- ja miälerakenttel. Saa olla taiteellis-ajatukselliste asioitten kans tekemisis - mut oma sialu ei tartte sihen pesufatti laitta likkoma. Saa olla jotta miält ja monin paikoin myäskin tehrä päätöksi oman oään mukka. Saa olla taustatekijänä valamas usko tekemisse ja seistä lintutornis seuramas, ko teos nouse siivilles.
Toisten tekstien peränkattomine ava ain ittessäki uussi luukui. On syntyny omiakin runoi.
Enemmä o syntyny kumminki maalauksi. Muutama vuas o jo menny maalates ja maalamist opetelles. Joskus piänenki maalauksen kans mene viikkokaupal, ko ei tul hyvä, enkä tiär, mil taval sais tulema. Mut ko o yhreksännen kerran tehny supikoiran kuanon uusiks, joku viiksikarva meneki juur oikkial kohral. Sillo o juhla!
Jääkiakkoilijoitte nilkkavammoi ja silmäkulmankolhui seurata valtakunna laajusest. Kunnei taiteilijoitte? O meilläki yht toist miälenkiintost kremppa ja vaiva! Olissittekin kuullu, kui Iittalan naivistie näyttelyn pystytykses ol teijä ilonne tähre uhrautuji: kenel o maalates menny selkä, kenel niska, kenel pensselkäsi, ni kyl siin olis Urheluruuru verra ollu ohjelma. Yht kaik: ihana o maalausten tekemine! Kirjottamises - mikä o ain vaa rakkaint - o se huano puali, et siin ei saa moniaistillisest kehoas käyttä. Maalates saa kumarrel, koukistel, kyykistel, nyhrät, nosta, laske, färittä, maalata taas ylitte. Ergonomia mul o semmost, et kaik taivaan tyäterveyshoitajat itke. Emmää maalates muista mittä hyvi tyäasennoi. Kui mää voissin muista, ko en muista eres ittiäni, en huama et olen olemas.
Naivistit Iittalassa -näyttelyn pystytys-uhrautumine. Kuvaaja: Miikka Lappalainen
Naivistit Iittalassa -näyttely o ollu mul toistkymment vuat lempikohre suvel. Nii hilppiä, nii vitsikäst! Olin onnest kualemaisillani, ko sain itte kutsun tekemä. Sin saa viärä vaa muutamaisen tyän. Olen tehny sin nyy kokonaisuure, mink nimi o Ruusu-Maria budoaari. Ojankaivuu-lappiost tehty Maria lapses kans on kylppäris. Siäl on toivomuslavuaari (meijän talo entisest valurautalavoirist tehty), salaisten toiveitten kaappi ja erilaist kosmetiikka, mm. pokerinaamarasva, parisuhteen hoitoaine ja pärstäkerroin n:o 5. Ja vaaka. Mink nimi o: Painavint elämäs on keviä miäl. Kuraattori sit lopullisest valitte, kummone o lopputulema.
Iittalan näyttely o auk 19.5.-25.8.2019, eli koko suve. Erelline näyttely Tuusulanjärven Erkkolan taiteilijakoris Ilma luppa - misä o iha eri töit - päätty saman päivän, 19.5.2019 www.erkkola.fi Molemppi ehti sillo vaik saman päivän, niitte välis o ajomatka tunni verra. Sit viäl o yks satsi tuloillas maalauksi lounasse Suame, ko iha Laitlan keskustas töröttävä kiva Maamme-kauppa (www.maammekauppa.fi) perust gallerian, ja otta mun töit sin seinil kans - kesäkuu on tavoteaik.
Syksy tule koko aja lähemäs, ja sen myätä tärkiät päivät: oman runokirjan julkistamine (erellisest on 8 vuat!) ja runokiartueen käynnistämine (viimeks kiärsin Suames 2015). Kannet, julisteet, keikkareitit, sisällöt - kaik on tyän al parhaillas - ja totisest niist viäl kuulette.
Kuiskasin oman toivomuslavuaarini sisäl yhre ainoan toivomukse. Se on tämä: et tulevanaki syksyl lukijat-kuulijat hyppäis mun kans aurinkolaivan kyytti. Seilattais yhres kirjoje meres, äirinkiäle maininkeil, kotomaanteitte nimismiähen kiharoil.
Heli
Toivomuslavuaari! Iittalas sin saa kaik kuiskata toivomukses. Kuva: Miikka Lappalainen