Ovi. Yks suamen kiäle vanhimppi sanoi. Lyhkäne ja lempiä ja helppo - ja jo ulkoasultaski avonaine, hyvi siit vois astu sisäl.
Tonttuovi-muati o munst riamastuttava nykyaja hullutus. Sisustustrendit ja hittifärit o enimmäkses mul viarai, mut tonttuove leikkisän ajatuksen kans olin heti samoil aalloil. Siis lattian rajal, seinä vaste askarrellaan joulu al piän ovi ja ruvetaan kuvittelema, et tonttu ja koko joulumiäl pääse siit sisäl. En ol niin kovi joulune ihmine, ja kehittelin ajatust piremmäl. Eik olis hiano, jos huushollis olis rakkausovi - samal ireal siit pääsis rakkaus tulema, taik ainaki se pääsis jättämä postkoppa jonku viästin. Näit mää sit jämäpuil maalasin, unelmanfärissi, hiuka imeli ja karamellissi rakkausovi. Niis on pilvei ja pääskyssi ja linnunpöntöi... (On joku jo kerjenny surema sitäki, et mitä jos rakkaus lähteki siit ovest ulos? Ei voi estä, rakkaus o juur nii ihmeelline siit, et ei voi määrätä eikä lukita. Tule jos tule, mut ainaki ovi o nyy paikoillas).
Viäl helmikuun loppuun saak mul o mahrollisuus esittä näit rakkausoviani isommal yleisöl, ko Emil Cedercreutzin museos Harjavallas o auk mun maalausnäyttely
"Rakas, kutsusin meil 100 viarast".
Rakkausovet valmisteil. Kuva: Heli Laaksonen
Näyttelyst on kirjotettu muutameis mediois ja valla ihanast esimerkiks Sikses kiva paikka -blogis:
https://sikseskiva.blogspot.fi/2018/01/rakas-kutsusin-meil-100-viarast-heli.html
Joitakin töit o vaikkiamp sanallista ko toissi. Tämmöne "Viimeinen aamiainen ja muita haikeita hetkiä" o näist teoksist enite alitajunnast noussu, ittellekki kysymysmerkki. Se juur on kiinnostava maalamises ja kirjottamises, et ei voi olla varma, mitä oman miälen syävereist paljastu.
Toi teossarja o maalattu Arabian tehtaan astiankuljetuslaatikoitten sivulauroil. Lappalaisen Miikkan pyysin keksimä sitomukse, mikä olis yhtäaikka ugrilais- ja japanilaishenkine. Tykkään kovast siit, kui toi naru kulke.
Kuva ja sidos: Miikka Lappalainen
Jonkulaine ällistys mul o ollu se, kuin kovast ennakkoluuloi taiteitte välisse liikkumisse liitty. Erityisest kulttuurtoimituksis ollaan mones medias oltu suarastas vastahankassi. Rivie välist voi lukke, et he ei usko, et kirjailija vois maalauksillaski sanno jotta. Mää nii miälelläni toristaissin heil sitä vasta, mut hankala o, ko heit ei saa liikkel mihenkkä nii jumalanseljäntakassen paikka ko Harjavalta... Onneks se yleisö, joka o näyttelyist kuullu, o sentä riäntäny hyväntuulisena paikal, ja talvinäyttelyitte kävijäennätyslukemat o lähel rikkouttu.
Olen ollu sillon tällö näyttelys itte kertomas kävijöil mun tarkotuksist. Ol nii hauska esittelysatsi ykskin päiv, ko ens tul paikal Harjavallan Pirkkalan kolmosluakkalaiset, sit kutosluakkalaiset, sit Hopearannan vanhainkotilaiset rollaattoreines, sit Sataedun hurmaavat lähihoitajaopiskelijat, sit viäl päivän päätteeks joukko vehmaalaissi kaveruksi.
Täsä Ajopäiväkirjojenki lukijoil viäl julistemuistutus. Helmikuun jälkke ei niit mun teoksi enä samas kokoonpanos näe: iso osa o varattu.
*
Valosa valtakunna uutine julkistetti 2.2.2018: Suame o syntyny historian ensmänen presidentilline poikmukul.
Olin jo aikasemmi maalannu Uutismaalauksia-sarjan teokse, misä hauki istu niinipuun eli lehmukse oksal haaveilemas tähtitaivaan al.
Sen nimi on tiätty Presidentti saa perheenlisäystä. Teokse on joku näyttelykävijä jo lunastanu, mut teetin siit juliste, ja sen tahtosin lähettä kuvas esiintyvil uutisaiheillekki.
Kysäsin mun kotosivujen viaraskirjalaisilt ja Heli Laaksonen - runolijan lukijakunta -fb-sivun käyttäjilt, et tahtoiskos he kans onnitella samas lähetykses. Arvatka mitä? Yli tuhannen tahtos... Ja nii me sit ruvetti lissämä nimi lista. Onneks mul ol apuna Maantiehinnon Ritva - yli 20 A4-sivullist tuli skraapustetuks ja lähetetyks Saulil ja Jennil ja uusimmaisel.
Heli ja Ritva o lähettämäisilläs presidenttiparil hauki-julisteen ja onnittelunimi toisttuhat.
Kuva: Miia Jalonen, Laitilan kirjakauppa ky
Täsä o haue viano hymy vanhan riihen seinähirrel maalattuna. HL
Maalausnäyttely o ollu riamulline ja uus asia täsä elämäs. Viäl muutaman viikon siit intoilen ja toivottelen kaik sin tervemenneeks.
Sit jatku taas kirjallise elämän viättämine. Päälmäisenä o mun viimisimmän kirjan ja näytelmän Sylvian ja Tuijan seurailemine:
kamarinäytelmänä se kiärtä ympärs maat Marjatta Rinteen ja Eija Nurmion esittämänä:
https://www.facebook.com/Sylvia-ja-Tuija-kamarin%C3%A4ytelm%C3%A4-574358942766382/
ja uutena, sävellettynä kamarimusikaalina Uurenkaupunkin teatteris:
http://uudenkaupunginteatteri.fi/sylvia-tuija-ja-laulava-patja-2-2-7-4/
Niist mul on kans pirempi, oma blogimerkintä olemas tual heijä sivul:
http://www.hulimaa.fi/sylvia-tuija
Uuttaki on tulos, kokonaist kaks kirja tänä vuan! Niist aikanas!
Koittaka mun lukijat-armaat tämä mun monisuuntane pursuileminen kestä,
kestä se munkin täyty...
Heli
Nii, näyttelyn nimi kokonas o "Rakas, kutsusin meil 100 viarast" - Heli Laaksosen maalauksia puulle ja parkkikiekolle.
Se o ihan tosi: parkkikiakkoi käytin palettina ja nyy ne o rivis seinäl. Tyän nimi o Varman pääl!