Muutama vuas sit oltti samal runokeikal Turus Markku Innon kans. Vartosin eturivis vuaroani - ja olin vaikuttunu. Into luk villei ja virtavaissi runojas nii rennost, nii varmast ja suurel karismal. Ko hän laskeutus lavalt, ja ol mun vuaro sin kiivetä, mää ohimennes iha arkipäiväsest tökkäsin hänt sormel kylkke ja heti Into tajus, mitä mää tarkotin: Hiano olla täsä samas runonkirjottajie laivas, keikkuvaises, kummallises, verrattomas. Hän lait mul ehtool viäl sähköposti: Tunsin lavalta tullessani kannustuksesi voimakkaana, koin siinä eleessä vahvaa yhteyttä.


Into o nyy muual, tiätäiski misä. Mahtak hän mun ajatuksian nyyki lukke? Tiätäk hän kuin kaunei hänest miätin?


Heli