Mahroinki olla loppu runokiartue jäljilt! Nuukahrin vällyihi jo kymmenelt ehtool ja tulin tajuihini vast klo 14, ko naapur tul viäripelllol kyntämä (mitä paras tapa alotta päiv: herätä sihe, et mailma rattat viäl pyäri ja tyät etene).

Ain isomman kiartue jälkke olen ymmälläs. Mihe nyy? Mikä suunaks? Mil pelil? Jäik jottan puhuttava? Riittäk ireoi? Jaksavak ihmiset viäl ja tulevinaki vuasin?


Mun kiartueet perustu kokonas sil, et kuulijoi tule paikal suuri määri. See pitä munt henkisest elos ja liäkis, mut o myäski arkipäiväs-järjellisest. En yksinäni kiärrä, en liftamal liiku, enkä paljan taivankanne al lausu - kulut ei tul muutaman kymmenen kuulijan käynnil katetuks. Täl kiartueel monil paikkakunnil riitti väkke parvillekki - ette voi kuvitella kui suure arvon annan teil, kene hyväntuuliset naamat näen katsomos! Muutamis jäi kyl permannollekki tila. FB:n pual mul on enemmän tykkäji ko ikä enne - lähemmäs 10 000. Hui! Fb-tykätty ei ol kyl mikkä ammatti. Mitä mul o eres, jos lukijakunta tulevaisuures mialummi peukutta ko luke kirjoi taik lähte keikoil? Mul ei peukunkuva riitä, tahron koko käre! Antteks vaatimine!

 Fundeerauskuva Hämeen puistois: J-J Nippala

Jotta uussi toimintatapoi täytyis keksi ja kehitel. Ja tärkeint: pittä vimman helmast ja innon henkseleist kii. Tämä on kumminki mun lempityäni (enkä kovin pal muut sitä paitsi ossakka).

Heli

Ai nii: tosa lokakuun 4. sunnuntai-Hesaris ilmestys mun fundeeraus suamalaisest kulttuurist - ja siit mikä o uhkan. Ihan pitkäl suamel kirjotin, vaihteks ja huviks.

Mikä uhkaa suomalaista kulttuuria?


Vieraat kasvotko? Uudet tavat, uusi aika? Kun kunnastasi lopettaa kirjakauppa – avaramielisyyden koti – kuka sen vei? Kannattamattomuuden takana on kai ostovoiman laskua ja suurta suosivaa hinnoittelupolitiikkaa, mutta myös lukuharrastuksen vähentymistä. Nuhtelisiko tästä kadun- ja somenkulmassa hallitusta, EU:ta, Amerikkaa vai Albaniaa? Vai olisiko niin, että jos oma kulttuurimme ohenee, vastaamme siitä myös itse tykönämme?
 
Suomalaisen kulttuurin uhanalaisuudesta huolissaan oleva voisi ensi töikseen lukea kirjan. Opetella runon ulkoa. Avata kirjaston oven. Taidenäyttelyitä näkee jatkossakin, kun nuoret oppivat niissä käymään – ja kasvavat itse aikanaan taiteilijoiksi. Lavatanssiperinne pysyy yllä lavoilla tanssimalla. Naapurinpoika elättää itsensä lauluillaan, kun sinä lataat laillisen äänitteen. Karkotat kauemmaksi käsityöläisyyden katoamisen ja vanhusten unhoittumisen vaaran, kun tuot mummosi kudontapajaan.

Kulttuurin kannattelu ei aina maksa rahaa lainkaan. Käytätkö hurmaavan ugrikielemme kaikkia ulottuvuuksia, vai onko ihan fine, että varasuunnitelmaksi otetaan plan B? Luetko lapselle? Laulatko sankarille? Annaks arvon murtteil? Menetkö metsään?

Kieli kukkii käyttämällä. Rakastetulle ollaan pakottamatta uskollisia. Onnellista ei viekoitella karkaamaan kotoaan. Itsetietoinen kansa voi riemuita viereisistäkin kulttuureista menettämättä muruakaan omastaan. Mikään kulttuuri ei kai ole surkuttelemalla suurentunut, komeroon sulkemalla hyvänä säilynyt?

Taivas tummuu. Näihinkin päiviin voi hakea valoa sieltä, mistä ihminen on ikiajat ilonsa hakenut. Syysauringosta, puista ja pilvistä, lämpimästä leivästä, lapsen lystikkäistä kasvoista, teinien ihanasta hihityksestä, mammaväen hellästä huolenpidosta, vanhojen miesten vitsikkäistä jutuista. Taivas tummuu, mutta valkenee taas.

Laaksose Heli

sanamaija Rauman Lapista