Kuva: Miikka Lappalainen



Neljännesvuasittais mul tule Suur Huali kylä. See istu tuvan puulaatikon pääl ja ruppe kertoma mul, et  kustantaja viha, lukijat o unhottanu, verottaja kyl muista. Kirjoi ei kannat kirjotta, keikoil on turha lähte. Tunnen jo nee Suure Hualen puuskaukset ja saan sen kammetuks ovest pihal, mut ankia olo jää.

Täl kertta mun huakailuni katkas pakettikortti. Ketäs munt nyy o muistanu? SAARELAISE ILMAR! Äkki runoauton kans kirkol postitoimisto. Siäl o jättipaketti. Avan sen jo autos (kuka hullu orotta kotti saak, jos Ilmar o lähettäny paketi!)

Siäl o jottan pehmust ja laaja. ILMAR O VIRKANNU MUL TORKKUPEITO!

Saatekirjes luke: "Joka tolpan kohral ajattelin sunt."

Nyy mää tiärän, mitä otan mukka matkoil, tyähuanel, uimarannal, vanhainkotti, mink kans nukun ja herän ja jos joskus viäl tule itsenäisyyspäiväjuhlakutsu, ni vaate o valmiin!

Kiitos viäl näi julkisestki Ilmari sul mun päiväni pelastamisest ja suurest, lämpimäst vaivanäöst.

Heli

(Suur Huali juakse tual kaukan jossa metärajas, kompuroitte puujuuri)