Mul o semmone onni, et mun puhelinnumeron o ihmisil, ketkä järjestä talkkoi. Laitlast Yli-Nokarin Timolt tuliki alkuviikkost viästi, et nyy niit olis, lähtisiks föli? Ja nyy ei ollu kysymykses mikkä henkes mukan olemine eikä kirjaseikkailu, vaa aito-oikia PÄREKATONTEKEMISE TALKKOT!

Untamalan raittikyläs o Sarkin museo, Nuarisoseuran ylläpitämä, ja sin luhtiaitan katol mää ja muut nuaret miähet sit päreitten kans kivutti.

 

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Ette ikinä arva, mink färisist haalareist munt tunte!



(Kuva: Miikka Lappalainen)

Laine Asko
- timpur ja taitur - veti porukka ja neuvos muntki, et mil taval ja mink tähre. Latomine, naulaus, riiaus, latomine, naulaus, riiaus. Ain vaan korkkemal kohos päreitte rivi ja katto kaunistus. Sihen tul jotenki iha hinku. Ei millä olis tahtonu keikal lähte, ko juur sai tahrist kii.


Mää tunne itteni nyy sekä tyän-ilost-täyttyneeks et vähä yleissivistyneeks. Ensmäst kertta olin pärekattohommis - täst lähtie mul o aavistus mitä see o. Hiano homma! Orottelen uussi viästei!

 ***

O mul täsä muitaki suvikivoi sattunu. Esimerkiks ruinusin itteni yhre naapurkylän mamman mopoauton kyytti! Jälles ensmäst kertta elämässäni. Hän ajelutti ympyrän ja vihkis saloihi. Jälles hyvä tuult täys. Kiitos, sää kiva frouva Kualimaalt!

(Siit ei ol kuva. Kukka ei pysyny frouvan peräs!)


***

Kuulumissi!

Heil