Kotomaisemis o viime ajat menny, eikä lainka ol ykstotist ja näköalatont ollu vaik tänäses Hesaris yks yksinkertane espoolaisherra Korpela kirjottiki, et maaseurul o simmost...

***

Ei ol uus asi, et hyvyys tule antajalles takas. Joskus käy nii, et oma teelusikallinen kiltteyt palkita traktorin etukuarmajal. Lähikaupa jonos (tääl mail 2 ihmist o jono) mu erel oleval asiakasfrouval loppus raha keske ostoste. 30 sentti jäi vail. Vaik hän kuin kaivo, ei latilati löytyny enemppä. Kukkaro ol nii ammolas ja tyhjä ko nälkäse suu. Kassa orotti tyynen ko faaraon katti. Mul kiärittel siin joku kolikko käres ja plättäsin nee sihen tiskil ja sanosin romanttisest: ”Tosa”. Frouva ol helpottune näköne ja nyäkyt mul ja tiätyst mul kans jäi hyvä miäl, et munst jotta hyätyki on toisin päivin.

Saman ehtoon meijän pihan pimeytte ajo must auto. ”Asuk tääl Laaksose Heli?” Kyl vaa. Kui nii? ”Olin tosa valtatiä varres tankkamas ja tämmöne Visakortti, misä o sun nimes, ol puronnu sin maaha. Asun täsä kylil kans ja meinasin, et tuan saman tiä.” Voi armias aik! Voi mun hutilouttan! Voi hyvi ihmissi ko tuhannennen kerra munt pelastava!

****

Ajopäiväkirja-aihenenki uutine on kerrottavan – varsinki jos ajatella, et moottorsahan käyttämine o yhrelaist ajamist. Jolla hyvämuistisel lukijal vissi o miäles, et sain helikymppislahjaks moottorsaha vuarelt 1972 – käyttämättömä, suaran paketist. Nyy see otetti kotelost pois ja kootti ja varustetti nii monel ainel, ettei uskois: kärkipyäräl vaseliini, ketjuil ketjuöljy, säiliöhön kakstahtist pensa ja piän hiukka lisäöljy virkistämiseks. Sahas on kirjame H ja L. Ihmettelin jo, et kui nee Homeliten tehtal on tiänny sihe mun nimikirjamet laitta, mut nee merkkavakki et High ja Low ja viittava kiarroslukuihi. Nimi o enne - en ol vaa aikasemmin käsittäny, et mun nimimerkkin viitta sihen tosiasiaha, et miälala o hyvinki nopia-vaihtelevaiseste korkkial ja matalal.

Sahal onki hyy iha oikkiast käyttö, ko kaks koivuparkka ol päässy kasvama ihan talo viäre ja pahaste sähkölinjoje al. Sähköyhtiö miähe nee kävivät turvalliseste kaatamas ja meil jäi tehtäväks saatta koivu kunniallisse kualemaha eli klapei kohre.

Ei mul heti annettu tiätyst kylmilttäs moottorsaha kätte, ko ens pit käsisahal kuivaharjotel:

(Piänelt liiottelult näyttä noi kuulosuajaimet ton kaarisahan kans, mut kyl siitäki aika metel voi tulla, ko oikke innol saha. Ei mul sentä huamioliivei ollu eikä turvaköyt).

Sit pääsin oikkiast asiaha, Homelite kiskotti narust käymä ja mää elämäni ensmäst kertta vetelin moottorsahan kans koivurankoi kappaleiks:

Kyl ol hiano!

Perehryttämisest ja kuvamisest pit huale Lappalaise Miikka.

***

Ehtoste imuroisin ja loukkantusin heti! Inhottava tikku men kynne al! Mun parhaman kirjotuskäre! Olin jo elätelly toivei, et saan tyäturvallisuusyhristykselt tapaturmattomuuspalkinno hyvi sujune sahauspäivän kunniaks.

 

****

Muilt osi o viime ajat menny jouluntulemist vältelles. Yleisön painostuksest tehti sentä pari joulkortti, mää hunteerasin ja Miikka kuvas.

(Tiarustelui: http://www.lailanet.fi/laitilan.kirjakauppa/ ja Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.)

 

Älkkä tee ihmise viäl jouluasioi ajatelkko. Määki meina tänä vuan kaikenäköst jännittävämppä kerjet. Laitlas Walon mäelläki on polttopuutalkkot ja Ukko Mansikka o luvannu opetta munt käyttämä sirkkeli!

 

Heli