Taik jossa suuren kaupunki färivaloje ja savusumujen keskel kumminki. Varkaures siis!
Kyl sitä o hotellinäkymät tääl aika erilaissi ko oman tyähuane akkunast aukenttu.


Varkauren teatter ol munt kutsunu tän jo viime vuan ja ällänny helmikuus, et tarttis sanno, mikä otsikko ja aihe ja teema o mun esiintymisellän. Aika vaikkia tiättä, kummoseks on puale vuaren pääst muuttunu, mut siappasin sit oikkiast ohimolohkost otsiko Hajuhernei ja färivirhei. Niist hajuherneist unhotin kyl puhella (nii hianoste muute suvel kasvova, vast viime viikon pakkane nee näännyt) ja färeistäki puheli vaa avomaankurkuviherkäisest sävyst - mut virheist sit sitäki enemmä. Puhelin siit, et mitä olen oppinu elämäst 40 vuare aikan (mm. et sopuli on piän eikä marsun kokkone), ja siitäki, mitä en ol koska oppinu (mil taval puhelin, autoavain ja kukkaro piretä YHTAIKKA talles ja käsil).

Yleisö ol kiva ja oikkia-aikast (taputukse ja hipihiljasuure oliva niin kohrallas ko ohjaaja olis ollu heil merkei näyttämäs) ja äänimiäs ol reipas ja valomiäs valosa ja narikkaväki auttavaist ja hotelli respaki viäl vitsikäs. Kyl täsä Savomaas jotta epäilyttävä o...

***

Emmää tän mailman ääril tiätyst suara päät ja pyssämät ajanu. Kouvolas stoppasin Sonicimagen studios ja siäl tehti Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -näytelmäst nauhote teatterilaiste lukuharjotuksi varte. Kuvan ot His master's voice J-J. Mikkelis siis ruveta tekemä Lukkosulast oikke kiartue-esityst! http://www.proevents.org/?p=85

Helsinkis käven kattomas et Hanni Töölös voi hyvi (kyl vaa!) ja et A-lehtien talo o yht valtava ko ennenki.

Kaikil olen täl reisul tuanu tuliaissiks suppilovahveroi. Mun lempipaikkan mailmas o mettä ja nykyäs olen opetellu mettäpyäräilemist. Painelen mammapyärälläni hevoste ja peurojen tekemi polkui pitki ja ko tule pohjone rinne, kuusmettä ja sopevaine sammala, hyäkkän pyärän päält kattoma, onk suppilovahveroi. Ja ain o!


Nyy nee taitava olla jääs. Mun Varkauren-kiartue aikan on tullu lumi maaha ja olen tääl kesärenkkail eli suvikummeil liikenttes. Toivottavast mun ei tart kirjotta seuravaks ajopäiväkirjaha mittä liia jännittävi tiäliikenteellissi kuvauksi. Koht lähren koittama kohre länt.

Kiitos kaikil, ko on täl kival reisul ollu mu mukanan!

Heli

JATKU VIÄL:

Kummone on teijä miälest kesärenkaskeli? Eik see ol sitä niin kauan ko kesärenkkail ajeta? Mää ja uus runoauto Emppu huakailtti ja haukutti iltapäivälehti: nee o nii mont kerta kirkunu sääennusteissas jo elokuust, et "Susi! Susi! Siperia tulos! Jäätävä keli!", et ei mee reisuhu lährös enä uskottu, et mittä suurt talve tähä hättä viäl tule. Tul see. Varkaurest lähteis ol viäl vaa hiuka maa jääs ja järvenpintojen pääl siliöi sialunkaunei jääpeilei. Kelikameroist ja muist pilveliikkeist arvelin, et eiköst täst selvitä. Jossa Jyväskylä huitteis näytti runoauton akkunast maisema tämmöselt:

 

Hauhuun kohral (paikkakunna nimi kuvas hyvi mun ajotunnelmian) rupes epätoivo valttama miäle ja Pirkanmaal ol jo nii vahva hanki tiäl ja lähelt ajavi rekkalastei vastas, et luavutin. Suvikummien tilal täyty saar nastarenkkat! Yks mailman pelastavist enkeleist ajo mu autotallin nurkan kaut ja toi mul läpi Suamemaa pyärät al ja vaihtoki viäl. Kiitos!

En ol tämmöstäkä viikko enne nähny. Erellisen päivän ajelen kesärenkkail ja seuravan hiihtelen kotomaisemis. Tosa painelen Mäentaan pelloil Uiton ylitte pää viinosin ko Kirvesniäme Harril. Oliskos ens viikko jotenki hiuka vähemä vaaralline ja vaihtelevaine. Jos mää saissin äänestä (mää saan), ni olis!

 

 

Kuvan ot Lappalaise Miikka.