Mu viisas kustannuspeippon Anja sano, et hänen kokemukses mukka ihmist voi sanno nelikymppiseks vast, ko see täyttä 44. Mää kumminki ajattelin viättä nelikymppisiän eli Helikymppisiän iha oikkian tasa päivän, sillon ko Estonia uppos ja Brigitte Bardot synnys.

Syntympäivä aamuks munt ol kutsuttu Ylen Pasilan kivisiltoje al Jukka Arvassalon viaraks sin Syntymäpäiväsankari-ohjelmaha Ratio Suamen pualel.

Varsinainen päiv alko jo erellisen päivän, ko olin Turus Wäinö Aaltose museos avamas KUI - Tekstiilitaiteen triennaalin ja harjottelemas kummost o olla ihmiste ilmoil pinkin tukan kans. Färi ol väliaikane ja sai huamattavast huamio, eikä tekstiilitaitte näyttelykä kestä ko 25.11. saak - mut see vast huamio saiki! Avajaisis ol satamääri ihmissi. Mun puhen alko siit, et juur sillon, ko sain puhelimehen pyynnön tulla avajaissi avama, kuulus mun auton viärest, korva juurest, suurenkokkost kahina. Mää hirastin ja kattosin oikkial: samas tahris mu auton kans rynnist pikimust naapurin lehm. Mää ja auto oltti asfaltil, lehm painel kaurapellos ja kahistel sitä. Mun miälest see ol selvä merkki tekstilitaitten pualest: voik olla sen tekstiilimppä olemas, ko Mustikin silkkinen kylk ja kellanen kaura sitä soittelemas? Naapuril ol kolm muutaki lehmä karus, nee menivä iloseste siäl Kualman kylän kurveis.

Junal munt sit kuljetetti yät vaste näyttelyst Pasilaha, et olin aamul ajois suaras lähetykses. Virkusenas en tiätyst ollu, ketä hullu aamukymmenelt o virkune, mut paikal kumminki. Tunni verra suara lähetyst, kysymyksihi vastamist ja hetkekskä taukkomatont puhumist ol hyvä kokemus. Mul sopi oikke hyvi see, et olen vaa yhres paikas yhrel hetkel ja mul o määrä ja lupa tehrä vaa yht asia kerrallas. Ei siin pal käyny kenkänauhansolmimiset miäles. Sain hianoi tervessi mm. hoitotäti Tuulalt ja pyykkipussimuisteluksi Tarult ja yhrelt poliisilt pyärryttävän runoesitykse. Vaikkioint ol kestä niit kehui. O see onni, et ei ollu kamera kuvamas!

Saa nährä kummossi seuramuksi tähä ajopäiväkirjaha on tolt käynnilt: mää vinkkailin, et nyy o leikkuupuimurikokemus o hankittu, mut rekan kyytis en ol viäl koska ollu. Mul ol rekkakyytitarjous sähköpostis ko saman ehtopäivän! Tost kumminki voi kuulustella ainaki viäl jonku aikka ohjelman sujumist. areena.yle.fi/radio/1621898

Lähetykse jälkke toinen toimittaja tul munt taluttama toisse huanesse ja tehti Tästä elämästä -ratiosarjan nauhotukset siin. Sit mul soitetti taksi ja lykätti Ison pajan ovest ulos. Kauhi kiiru junal, et kerkken takas läntte omie ihmisten kans synttäröittemä. Taksikuskin kans puhutti Hifki ja Luko asemast sarjataulukos. Pasila asemal sain juur lipun kätte ja laskeutusin kutoslaituril, ko munt ruvetti neljinkäsin kukittama. Otavalaise olivat tullu valtava suurten paketties-kukkies-lusikleipälaatikoittes kans munt onnittelema. Ol sama aikka kauhia hauska ja kauhia nolostuttavaist olla siin kaikkie nähre frouvien kehuttavan ja halattavan, mut kyl mää selvisin! Juur ja juur mahtusin pakettieni kans juna ovest.

Hetken pääst mun kännyhyn tul viästi, et äkki sit ulos junast Salos, tääl o sukulaistäti pakettis kans. Salos ol 2,5 minutti aikka olla halattavan jälles ja paketti lykätti jälles kainaloho ja konnari otti meist kaverikuvan ja tyäns munt takasi juna ja veturi jälles vihels.

Mahtok mailmal tapahtu joku virhe, ko Kirkkonummelt eikä Kupittaalt tullu kukka mittä ojentama?

Turus runoauto Empus EI OLLU PARKKISAKKO TUULKLASIS ja nii mee sit kaarreltti yhres juhli kohre.

***

Juhlapaikal ol runsas tunt aikka, ennen ko muutamei kutsuihmissi tul ovest sisäl. Tein kaikenäköst mitä tehrä, ennenko viarai tule. Kiskosin liian pitki rikkaruahoi maast, paiskisin ylimäärässi kenkki ja takei vinti ovest sisäl ja piilotin sanomlehtitornei puusoffa al, kynttilöi pit sytyttä kans.

Kivoi, omi, hauskassi ihmissi tul käymä juttuines ja hattuines. Mul luvetti nii ihani runoi ja piretti hyvi.

Olin toivonu, ettei mittän paketei ja puketei mul tuarais, itte tehty kortti vaa ja korkeintas joku piän muistamine Kulttursseura Walol. Tottelemattomi ihmissi kumminki ain jostan ilmanttu. Yks keskmääräst ihanamp ost mul moottorsaha! Käyttämättömä Homelite vuarelt 72. Punase!Ja sit yks ryhmittymä lukijoi - ettei vaa olis ollu tualt Hulimaan viaraskirjan pualelt - ol järjestäny mul ihmelisehiano selvitymispakkaukse. Tunnelma oli ko Tallinna risteilylt tulles, ko mul traijatti vetokärryn kans kauniskaunis runokassilline minnipipoi, mukei, Illodinei, kaffemyllyi, Turun kartoi, ottalampui, ruusupavui, riakkopinssei, angoravillahousui, pikaliimoi, muavailuvahoi, erkonomissi kauhoi, häviämättömi virkkukoukui, herramujeemitäkaikki. Sain myäski teleskooppivarren viaraitte ihmisten kättelemist varte, ko munt pakka vähä jännittämä joskus noi sosiaaliset kontaktit. Lappalaise Miikka kuvas munt kykkyttelemäs pakettikasas.


Omatekosen kortinki tämä ryhmä mul toi. Tosa al olen ripustanu onnittelukortei - keskimmäisen o rullal heijän 34-sivune sähköpostis, misä hee sala suunnitteleva, mitä meinava mul hankki ja mink liikennelaitoksen kalustol sen mul kuljetta.

Täsä sitä nährä, mitä seura, ko miälenterveyspalveluis säästetä...



Mut pakko kumminki sanno: kiitos teil armahat viarat ja tutut ja kaik ko munt Helikymppisil
muistitte ni miljonamuatosil tavoil! Viästei, kortei, kukkassi, yllätyksi, lämpimi ajatuksi, Walon tukemissi, tack!


Jessus, ko voi ihmine olla hyväst miälest poikki. Viikoloppun olen menny ain mettä ko olen voinu. Joka välis siänkori pyäränkahvast roikkuma ja jälles mettä!

Kiitos x 40 ja näkymissi!

Heli