Jos joku nyy arva, mitä meinan tehrä viäl ennen ko täytän 40, ni keitän sil koko loppuvuareks farelmhillo!


Mul o nyy tasan kuukaus aikka tehrä jotta, mitä ihmisen tarttis enne neljäkymment täyttämistäs koitta. Olen ajatellu yrittä olla olemat kuukaure aja mittä miält mistä. (See alkka heti tämä ajopäiväkirjan päivittämise jälkke). Tunnen muutamaise ihmise, ko o eläny vissistenki ihan kunno elämä sanomal enimmäkses: "Mulla ei ole tohon mitään mielipidettä". Hemmetinkuustoist ja seittemäntoist, ko olen jatkuvaste vaikeuksis ja hankauksis sen tähre, et tahron ja tykkän ja arvelen ja olen miält ja sanon sen ääne! Mikä pakko mun o simmone olla? Nyy, Heli, harjotteles näit:

Ei sil nii väli ol ja jos joku väli o, ni hällä-.
Kumpi vaa.
Kaik käy.
Sama see o.
Mää ajattelen niinko kaik muutki.
Emmää oikkiastas ol mittä miält.
Hyvi see voi ol niinki, mut hyvin toisellakin taval.
Keskitiä on kultane.
Valitte sää.

Mul särkke pää jo valmiiks niist kaikist tilantteist, misä erilaissi ratkasui leiju ilmas - ja mää jourun olema yks niist ketä orotta vaiti ja paikallas, et joku muu valitte. Mut ihmisen täyty kehitty! En käyt kuukautte enä huutomerkei lainka, pilkui vaa ja kysymysmerkei. Tulen sit synttäreitten tianois tiarottama, kummottos mul käve täsä ihan-samailus.

***

Suvi o menny jotenki pualvahinkos ohitte. Heinäkuun pualest see o iha hyväki, ko mää en sitä kuukaut oikke jaksais. Heinäkuu o simmone arpalaari, misä kaik arvat voitta, mut ittel on kaapit täys tavara jo valmiks. Ko elämä käännys elokuuhu, rupes helpottama.

Pääsin hiukan kiärtämä maataki, ko Kouvola ja Elimäe Raavuarisoitto kutsus. See o jännäl taval varakotiseutu, see Kymelaakso. Jotenki samal taval vähä luimus olevi ihmissi siäl ko meil lännessäki o, kumminki sala niil o sokermunkei syrämes. Ko läksin siält takas, mu uskolline runoauto Matti rupes mullittelema. Hänel o melkke 190 000 kilometri runoajettu (nii o muute mullaki, mut emmää mittä merkkivaloi sentä vilkuttel). Ei suastunu kunnol käymä paitsi sillon, ko kiarrokset ol pääl 3000. Matka-ajos men hyvi (300 kilometri siliä, sunnuntaist suvitiät), mut kuvitelkka, kummost o orotella keskel Lahte liikennevalois ja koitta pittä kiarroksi yl. En kehrannu katto valois seistessän sivuillen lainka, huuratin vaihre vapaal kaasu vaa ja laitin ration kovemmal. Matti o ollu hyväs huallos nyy, Janne ja muut o sitä kattonu. Hänen Puala ol jotenki huanonas.



***



Opettavaist ja nauravaist homma o riittäny, ko o värkätty porilaise Wallini Elinan kans Sää, mää ja Hentuliisa -juttuehtoot. See o nyy elokuun 30. päiv Kirjuris ja o jolla ihmelisel kepulikonstil saattu loppumyyryks. Parastam koiteta, mut vaikkia o sanno, mitä tule. Olen kumminki tottunu olema yksi laval ja saama kaik huamiot. Elinal o vissi vähä sama, mut ei see ol päässy niin pahaks. Hualen o see, et esitykses tuleki Mää, mää ja Hentuliisa... Jos hyvi mene, ni jatko tule. Jollei oikke suju, ni unhoteta armollisest.

Olla itte tuattaji tosa ehtoos ja ollanki sit saatu tuatta! Polislaitokselt hakke huvilupi ja vakuutta yleisö ja maalat tuntkaupal Porin yhrest teatterist saarui lavastei. Tosa o Elina hommis:





Ihan toiselaist taiteilemist o ollu, ko olen maalannu Walon talol Laitlas. Ihanahajust ja hianorakentteist Uulan öljymaali, Nauris-nimist, olla hinkattu pintta. Toise sit jaksava sääli, kuin kova tyä meil o sen talon kunnostamisest... Voi ko tulissiva mukka, ni tiätäissivä, mink onne saa, ko teke talkkoväel jotta yhteseks iloks. Ja maalamine o hauska! Telineil kiippemisest saa jännityst niiks päiviks, ko ei aja runoautol.  www.laitilanwalo.net seura meijän tekemissi.

 

Yks aamu pualenpäivä aikka menin taas talol ja kiskosi maalifläkkissi housui jalkka ja hanskoi kätte. Ajattelin, et misä muual olissin mialummi, mitä tekissin. En missä, en mittä! O see nii armas suvityäpaik.

***

Nyy ei voi enä viivytel. Täyty alotta ei-mistä-mittä-miält-olemine.

Elovalossi päivi kaikil (taik nii, mikä mää oikkiastas olen mittän toivottelema. Valikka itte, kummoset tykkätte!)


Heli