Aapine!

Aapine!

Hei vaa, kiva ko löysit tän! Aapine on lounaismurteinen aakkosrunokirja mummuille ja mukulille, isoisille ja pikku-Mimille. Aapisen kirjoitti sanamaija Laaksosen Heli, kuvitti taikakynä Warstan Elina ja kustansi vanha kunnon Otava.

Joko sul jo oma Aapine o? Näille sivuille putkahtelee Aapiskuulumisia ja joskus uusia lisätehtäviäkin luennan oheen. Keksi itse, piirrä, väritä, kirjoita, leikkaa, laula! Voit myös rientää Aapisen omille fb-sivuille!






Aapine se puksuttaa jo kolmatta vuotta!

 

Nyt kokonainen Aapis-näyttely nähdään
Oulun pääkirjastossa 17.3.-12.4.2015.

Kipaiskaapa katsomassa!

http://www.ouka.fi/oulu/kirjasto/nayttelyt

Oululainen aapiskeräilijä Timlinin Saija jo kävi, ja antaa otoksillaan eteläisemmillekin Aapisen lukijoille oivan kuvan hulppeasta näyttelyripustuksesta. Kiitos kuvaluvasta! Tässä näyttelyssä ovat mukana kaikki aakkoset, Q:kin!

 

 

 

 

Hyvä Oulu!

 


Oletko kiinnostunut saamaan näyttelyn omaan kulttuuritilaasi mukulien ja muiden iloksi? Sepä saattaa olla mahdollista ottamalla yhteyttä näyttelyn tuottajaan, Liisa Paatsaloon Helsingin kulttuurikeskuksen Annantalolta: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 

Heli ja Elina sekä kirjaston väki

 

 

 

 

 




Hanna Siikaniämi
kipasi Hyvinkääl Perunarunokeikal ja hankkis meijän Odelman kirjakojust Aapise - ja pyys omistama sen Pulu-nimisel mopsil. En ol vissi enne koiral kirjottanukka!

Onneks kirjotin, ko kysees näyttä oleva aika sivistyny laji, näi Hanna raportois: "Pulu-mopsi oli otettu omistuskirjotuksesta P-runoon. Luin sen sille ja se ymmärs heti sanoman: vaik meniski välillä punasii päin ei välttis joudu putkaan."

 

Runopyärtye o lähten mukavast liikkel. Kuulijoi on kaikkiastas tulos jokasel keikal! See o ollu kiva huamata, et toiveruno-osios o osattu toivo jo Aapisenki runoi. Yks rymättyläläinenki pariskunt toivos Ö-runo, misä o miättei pöllöjen elämäst. Ja eikös hämysel parkkipaikal heit ol vastas oikia lehtopöllö möllöttämäs heit!

Olikoha see kuulustellu runokeikan akkunan takan? Olissin mää sen sisälki päästäny, ko olissin huamannu vaa! Kiartuepöllö!

Heli

 

Kuva: Miikka Lappalainen



Tosa meijän kylil, Kodiksamin koulul, Rauman Lapis siis, o nyy söpö suvikaffila ja -kirppis viäl elokuunki auk. Ja lisäks korkia, valosa näyttelytila. Enkös mää sin heti Aapiskuvat ilmottanu seinil. Siäl nee killittä seinilt teit silmi heinäkuun pualväli saak

(Sen jälkke vast jännä on tulos: Aapise hovikuvaaja Miikka Lappalaise ja naapurinpoik Kalle Markkulan valokuvi!).

Koulu o auk ma-to klo 12-20 ja su 12-18. Siält saa höyrymakkaroiki! Hyvä, karhuntassunlämmint suve jatko kaikil!


Heli

 

 

 

Xylitol-kexijän kuvitteli ja kuvitti: Elina Warsta

 

Aapis-väkiki viättä koht jo juhannuksias, mut viäl suhise kirjaimi ilmas, mail ja merel. Yks aamu plumpsahti sähköpostilootta tämmöne viästi:

"Arvoisa kirjailija Heli Laaksonen:

Älkää heittäkö tätä suoraan hellan pesään, sillä kyseessä on nöyrä pyyntö saada julkaista eräs Aapine-kirjan sivulla X esiintyvä runo.

Olen kirjoittamassa ksylitolin tutkimushistoriaa. Koska ilmeisesti olen Aapisessa X:n kohdalla tarkoitettu henkilö, totesin tämän X-runon toimivan hauskana kevennyksenä kirjani tekstille.

Voisitteko ystävällisesti antaa luvan tuon runon julkaisemiseen kirjassani? Lähde tietysti mainitaan.

Ystävällisin terveisin,

Kauko K. Mäkinen

Professori emeritus"



Herrajestas!,

mää vastasin täl ihanal emerituksel ja unhotin teititelläkki. Tiätyst hän sai luvan. Ajatel, et see kexijä meijän keskuures oikkiast elä ja vaikutta. Kiitos viäl sihe suuntta, et on tullu xylitoli tähä mailmaha.


***


Oikke hyvä syränsuve koko lukijaväel. Jos suvireisullanne kurvaatte Mikkelin ohitte, ni älkkä menkkä ohitte. Ko siäl on Tairemuseos Kuvitusbiennale, misä o parhamppien kuvittajien töit näytteil - tiätyst meijän Warstan Elinaki!

 

Heli

 

 

 

Espoon seurakunnan Esse-lehden Marian kirjoittama hymyilyttävä Aapisarvio oli tarttunut tarkkasilmäisen lukijan silmään. Kiitos!

***


Hauska oli myös eräältä vakilukijalta tullut viesti: Iltapäivälehti oli tiedustellut tangokuningas-Kyöstiltä, mitä tämä suosittelisi Katri-Helenalle luettavaksi. Ja mitäpä muutakaan Kyösti ehdotti kuin Aapista! Korvat myöskin nyt tarkkana: jos laulajan suusta kuuluu: An nyy mul tähttaivas ja an myäskin toi valo syrämesse, ni hän o Aapises avannukki!


***

Lahdessa on koulu, jonka oppilaat ovat lukeneet koko kevään ahkerast Aapista. Hyv, fiksu ope! Nyt sain koko luokalta, joka ainoalta armaalta mukulalta pienen kouluaineen luettavakseni. Tällaisia:

 

Luokka oli myös äänestänyt mieluisimman Aapisrunon:

 

Kiitos ja kevätmieltä koululaisille ja opeväelle ja lukijakunnalle!

 

Heli

 

 

Hesas on jalat-alt-viävän suur ja kaunis lasten tairekeskus Annantalo. Siäl on kiva, pirskahtelevais-viisasmiäline Liisa, sen kirjakaffilas on kauhian hyvi pulli ja seinil kokohela Aapisest tehty näyttely.

 


(Tämän kuvan vissi Paatsalon Liisa nappas mun kameral taik joku muu? Loput otin itte, paitsi Lappalaise Miikka leiskautti ton kolmosotokse.)


Kirjan ja ruusun päiväks munt ja Warstan Elina ol kutsuttu sin avartama pääkaupunklaislaste ajatuksi.

 

Nii Elina-Armahaine ol ko Kyllitäti itte, ko hän piirs Aapisen kuvi, kertos mitä miäles ja muistois pyäri, ko hän kynä käyttele ja opetti mil taval taval tavalisest poliisist tule nuhteleva poliisi ja mist tiätä et limusiini on käynnis (pakoputkest tule savu).

Näyttelytila o suur ja esteettine, huamas et moni viaras viihtys siäl tuntkaupal.



Meijän yleisön on moneikkässi ja kaikefärissi, tokaluakkalaissi ja töölöläisi ja pukinmäkeläissi ja yks piän, ahkera roudariki.
Mää luule et see o hommis siäl viäläki, vaikutti tyäihmiselt!


Jos Staris päin kuljette ja semmose vaalian suuren kivitalon ohi vaellatte Annankarun kulmil, ni ovest sisäl, ei maks mittä. Kesäkuun kolmanttentoist saak o aikka!

 

Heli