Aapine!

Aapine!

Hei vaa, kiva ko löysit tän! Aapine on lounaismurteinen aakkosrunokirja mummuille ja mukulille, isoisille ja pikku-Mimille. Aapisen kirjoitti sanamaija Laaksosen Heli, kuvitti taikakynä Warstan Elina ja kustansi vanha kunnon Otava.

Joko sul jo oma Aapine o? Näille sivuille putkahtelee Aapiskuulumisia ja joskus uusia lisätehtäviäkin luennan oheen. Keksi itse, piirrä, väritä, kirjoita, leikkaa, laula! Voit myös rientää Aapisen omille fb-sivuille!





 Aapisesta on olemassa myös äänikirjaversio. Maanittele naapurimarketin myymäläpäällikkö lykkäämään se soimaan kaupan kaiuttimista. Seuraa juustotiskin asiakkaiden ilmeitä.

 

 

 

Oletko vielä luovan joutilaissa suvitunnelmissa? Olet sitten iso tai pieni, tee niin kuin Saara:

"Kirjoita valitsemastasi aakkosesta aivan oma runo tai tarina. Käytä tekstiin mahdollisimman paljon valitsemallasi kirjaimella alkavia sanoja ja lopuksi kuvita se. Väritä kuva mieleiselläsi tavalla, esimerkiksi puuväreillä, vesiväreillä tai tusseilla. Omaan runooni on käytin M-kirjainta."


Saara Mustajärvi

 

 

 


Meheviä ja nasevia arvioita on alkanut kertyä Aapisen koriin!

 

Eniten ilonkiljuntaa on herättänyt Turun Sanomain Jaakko Mikkolan arvio. Hän ottaa vakavissaan sekä Helin kielelliset pyrkimykset että Elinan kuvitusten korkean tason.

 

"Laaksonen on tuotantonsa alusta alkaen esittänyt kysymyksen siitä, miksei kirjailija voisi kirjoittaa runoutta sillä kielellä, jolla hän on oppinut ilmaisemaan ja tuntemaan – miksi hänen tarvitsisi opetella jokin uusi kielipeli?

Aapine vie tämän kysymyksen vielä pidemmälle, ja teoksen loppuun liitetyssä, aikuisille suunnatussa ”paasausosiossa” hän kirjoittaa murteiden tärkeydestä ja niiden sitkeydestä yleiskielen puristuksessa.

Lukuelämyksessä lähes yhtä suuri osuus on Elina Warstan upealla kuvituksella, ja Warsta onkin täysin oikeutetusti mainittu teoksen toisena tekijänä. Hänen kuvitusjälkensä on nykyaikaista, jopa kansainvälistä."

 
(Sattumoisin juuri jutun ilmestymispäivänä Turun Sanomien konttorilla käymässä olleet Heli ja Elina lukevat arviota syrän pamppaillen katseilta piilossa sanomain naistenhuoneessa. Kuvasi Heli.)

***

Hauskoja olivat myös Kirsin kirjanurkan vauhdikas murteella kirjoitettu arvio ja Mirka Johanssonin Aapisesittely.

 

Tehtävä siis on: Jos löydät netin tai lehdistön uumenista ajatuksella kirjoitetun arvion, lähetä meille uteliaille se joko Aapisen fb-sivuille tai vaikka omaan sähköpostiimme: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

 

 


Koulujen alkamisen kunniaksi ja sateisen päivän valoksi aapishaastatteluvuoroon kroolaa opettajien opettaja, Rauman OKL:n äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtori Juli-Anna Aerila.


Kansikuva: Gummerus

 

 

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)

 
Kun olin ihan pieni isäni luki meille iltasadun joka ilta. Hän valitsi luettavaksi tselleen mieleisiä tarinoita. Hän oli taitava ja eläytyvä lukija ja rakasti itse kirjallisuutta. Kuulimmekin monenlaisia klassikkoteoksia, joista ehkä suosituimpia olivat vanhat "oikeat" Grimmin sadut ja Knuttsonin Pekka Töpöhännät. Kummissakin oli sopivasti huumoria ja jännitystä. Lisäksi niitä oli kiva kuunnella, kun tiesi tarinan kuitenkin päättyvän onnellisesti. Lisäksi muistan isäni pitäneen näistä tarinoista erityisti ja hänen lukeneen niitä matalalla äänellään. Erityisen taitava isä oli lukemaan pelottavia kohtauksia ja nautimme niistä kahden siskoni kanssa täysin rinnoin, sillä olihan lukijana oma turvallinen isämme. Muistan vieläkin, kuinka ihanan hauskaa oli oikeastaan pelätä peiton alla yhdessä siskojen kanssa.

 

2. Muistatko, miten opit lukemaan - tai kirjoittamaan?

 

Olen oppinut lukemaan ensimmäisen luokan jouluna. Sain pikkujoululahjaksi kirjan, jonka nimi oli jotakin "Annan joululahja". Se oli pienikokoinen punainen kirja,jossa oli vain vähän tekstiä. Osasin kuitenkin lukea sen ihan itse ja olin tosi innoissani ja ylpeä. Isosiskoni oli oppinut heti ekaluokan alussa lukemaan ja opin siis tavallaan lukemaan vähän myöhässä.

3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?


Parhaiten on jäänyt mieleen omat lukukokemukset lauseista tyyliin Ulla ui. Oli jotenkin niin hienoa osata ratkaista kirjainten arvoituksia. Tuli aikuinen ja tärkeä olo. Kun oli lukenut lauseen oli mahtavaa katsella ylpeänä Aapisen aiheeseen liittyviä kuvituksia.


4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
 

Ulla-Leena Lundbergin Jää on sykähdyttänyt merenrantakaupungin ja Myrskyluodon Maijan ystävää viimeiseksi.


Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen on todennut, että kirjan tehtävänä on koskettaa sielua ja auttaa näin ihmistä tutustumaan kokonaisvaltaisesti itseensä.  Sielun kosketuksen kuulemma tunnistaa siitä, että jää kirjan maailmaan vielä kirjan loputtuakin ja tuntee surua kirjan loppumisesta. Itselleni kävi juuri näin Jään kohdalla. Meni monta päivää, ennen kuin olin kokonaan tässä maailmassa.

 

Juli-Anna Aerila

 

 


Joko Aapine on hallussa? Tässä Marsu muuttu -tarinaan liittyvä tehtävä. Lue tutulle mukulalle marsusta ja pyydä häntä piirtämään hurjaksi muuttunut marsu-parka, jolla on käpälä, räpylä ja sorkka, sata hammasta ja littana pää. Voit piirtää itsekin!