Lastenkirjainstituutti Tampereel on paikoi, mist en ollu kuullukka - ja paikoi mitä ei voi unhotta!
Et täsä maas on paik, misä on kaunis järjestykses kaik lastenkirja, mitkä kustantajat vaa ikä o suastunu lähettämä - 1800-luvult saak. Sin saa mennä iha normaaliki ihmine ja suasittelen menemänki.
Elina Warstan aapiskuvanäyttely siirtys nyy sin. Lisäks olin kiva-yleisöllisel keikal siäl juur ja mul esiteltti niit loppumattomi lastenkirjahyllyi. Siäl sit näin oman Aapisenki, mink vuan 1979 sain ekaluakkalaisen etteni ja mikä oli mul ankeuressas suur pettymys. Mää miälenkiinnol siappasin sen kätteni ja toivosin, et jos see ol kumminki vaa seittemävuatia arvostelukyvyttömyyt, ettei siit tykänny.
Ei ollu. See kirja o surulline.
Tiätyst voi sanno, et mailmaki o surulline, mut jos ensmäsenäs lapse huamio kiinnitetä sihe, et äit o harmissas ko ruppe satama, ei sil ainaka oppimise iloihi ohjata.
Kaikkist tyrmävin ol kumminki Ö. Muistan jo et piänen mul tul nii haikia ja myätätuntone miäl. On talviyä, laps o yksin koton ja soitta vanhemmalles. Siäl vastata joksenki, et älä tän soittel, syä jotta ja men maate. Mut laps vaa orotta...
Kyl mää ihmettelen, et meist sen ikäluaka mukulist näinki valossi ja tervei kasvo!
***
Lastenkirjainstituutin kivat autto näyttelyn pystyttämises (käytännös siis pystyttivä kokonas ko kaik, mihe mää kosken, muuttu tahmaseks ja teippiseks) . Kiitos! Nyy o siis elo-syyskuus Elina Warstan ihanaissi aakkoskuvi nähtävän siäl! Jälles yks syy mennä.
Tampereen tapahtumie yäs ol kauhi vilinä. Taik no ei iha joka kaupas kumminka, ko kaikis ei ollu muistettu ilmotta asiakkail, et kirjailijaviarai on tulos... Kyl see hyvä muistutus ol: tiarotus ei ol mittä tehrä-jos-kerjetä-puuhastelemist, vaan toinen pual tätä kirjamailma.
Kaunei ja monilukussi asiakkai ol tullu munt moikkama ja olen siit ilosel miälel. Jotku kiärsivä mukan koko päivä, jokasen keika! Kaikil ketkä ol lounasest Suamest kotosi, mää laitin plussan esilehrel!
Kiitos - kiva ko kävitte!
Nährä sit ens viikol Turus taiteitte yäs 15.8.!
Heli